Kitarat: kitarakamat ›

http://www.carvin.com/wood_finish/ ja tuolta Optional Body Top woods.
 
Carvinilla rungon kannet ovat vähän paksumpia, mutta tuollakin väitetään että kannen puulajilla on merkitystä sointiin.
 
"Carvin's Flamed Curly Maple tops come from the Northwest portion of the United States. It is lighter in weight than Eastern Hard Rock Maple and produces singing highs with a tight low end. Sound's wonderful over our standard Maple neck/Alder body sides or optional Genuine Mahogany."
"Whether you choose to add Flamed Curly Koa to the top of your acoustic or solid body, the tone will benefit from added sweetness and pronounced midrange.".
"A walnut top will add a unique look and a brighter tone in the upper register with a darker growling low end."

En ole samaa mieltä. Aikoinani törmäsin tähän kysymykseen, kun olin ostamassa PRS-kitaraa. Testailin just standardia ja customia, joissa muuten sama kattaus paitsi toisessa kansi vaahteraa ja toisessa mahonkia.
Mahonkinen standart malli kuulosti niin selkeesti tummemmalta(tunkkaisemmalta), kuin vaahterakannella varustettu custom, ettei yksinkertaisesti voinu muuta, kun jatkaa säästämistä...ja hankkia custom myöhemmin. Niin selkeä tuo ero oli.
 
Olin jo vastaamassa käyttäen samaa esimerkkiä, mutta ehdit ensin.

Ei se vaahterakansi voi tuoda mitään kirkkautta solid-mahonkirunkoon, ei kertakaikkiaan voi. Se on liimattu siihen kiinni ja on ainoastaan muutaman millin paksuinen.
 
Muutaman millin? No joo, puoli senttiä on muutama milli, joissain olen nähnyt jopa 10mm tai 12mm vaahterakansia paksuimmilta kohdin.
 
Mahonkirunko on kuitenkin varmaan yli 90% kokonaismassasta. Akustisissa kitaroissa kannen merkitys on hyvin suuri ja erilaisilla pohja/sivumateriaaleilla saa väritettyä sointia. En pysty ymmärtämään miten kiinteä vaahterakansi, joka on liimattu mahonkirunkoon voisi tuoda kirkkautta soundiin yksistään? Kyseisen efektin on johduttava ihan jostain muusta, kertokoon joku jos tietää tai perustelut miksi olen väärässä?
 
Soitinrakentajien luulisi tietävän. Miksi siis soitinrakentajat käyttävät solid-maalausten alla vaahterakansia jollei niistä ole mitään hyötyä?
 
Sen ymmärrän kyllä että mitään maailmaa mullistavaa niillä kansipuilla ei välttämättä tehdä, mutta sitä en ymmärrä että niiden merkitys todetaan täysin olemattomaksi. Esim. 10mm vaahterakannessa tuneomaticin ja stopbarin ankkurit on enemmän kiinni kansipuussa kuin mahonkisessa takaosassa. Kovettuva liima, kun se on oikeanlainen, saattaa resonoida jopa paremmin kuin puu, joten se toimii välittäjäaineena ihan hyvin. Kyseinen liimakerros on vieläpä kovin ohut enkä usko että se tappaa sointia. Tietysti joku kokeneempi rakentaja osaisi valaista asiaa paremmin. Minun höpinät on enempivähempi mutua...

Asiasta kolmanteen, notta vaikuttaako kitaran sointiin se, että onko kansi sitten loimullinen (quilted tai flame top) vai ihan plaintop, jos kansi on kuitenkin vaahteraa?

Ei pitäisi vaikuttaa.
 
Jossakin Les Paulin haastattelussa kylläkin haastattelija esitti väitteen että loimuvaahteran (solu?)rakenne olisi erilainen ja se soisi huonommin. Lester-setä totesi ettei ole moista huomannut... Muualla ei ainakaan minulle ole edes tullut vastaan mitään juttua noiden välillä mutta ilmeisesti noidenkin eroilla on spekuloitu kun kerran tuli haastattelussa puheeksi.

Pitää kuitenkin muistaa että vaahteraa on monenlaista. Samoin mahonkia. Ovat yleisnimityksiä vain saman lajiryhmän edustajille. Esim. Nato-mahonki on ihan erilaista kuin afrikkalainen mahonki. Honduras-mahonki on ihan erilaista kuin kumpikaan noista jne jne. Sama pätee ruusupuuhun, vaahteraan ja moneen muuhun.

Ei se vaahterakansi voi tuoda mitään kirkkautta solid-mahonkirunkoon, ei kertakaikkiaan voi. Se on liimattu siihen kiinni ja on ainoastaan muutaman millin paksuinen. Mahonkirunko on kuitenkin varmaan yli 90%
 
Ahaa.. Nyt ymmärrän mistä kiikastaa. Et näköjään tunne LP:n rakennetta, ei se vaahtera siinä kannessa ole mikään viilu, vaan paksuimmasta kohdastaan yli sentin paksuinen lankku, eli on myös osa "runkoa".
 
E: Katohan täällähän oli jo toinenkin sivu, vastaus vuoden myöhässä=)

Flattop, olin kanssasi jo samaa mieltä, kunnes toit esimerkiksi Stratocasterin. En analysoi onko ero tuntumassa vai soundissa, mutta saarnirunkoisissa kitaroissa, etenkin Stratoissa on niin oma fiiliksensä, ettei runkopuun vaikutusta todellakaan voi kieltää. Väitän tunnistavani sen myös sokkona.
 
On totta että ero ei ole niin suuri että sillä soittimen luonne muutetaan ihan toisenlaiseksi, mutta ihan olennaisissa määrin sillä saadaan tiettyjä piirteitä esille.
 
Mitä aiheeseen tulee, luulen että vaahterakaula ja etenkin eebenotelauta ja pitkä skaala pitää kyllä kirkkaudesta huolta. Näin ollen hakisin runkoon materiaalin esim Mahongista tai Lehmuksesta. Pähkinäpuu olisi myös upea, mutta sen mustaksimaalaaminen taitaa teknisestikin olla hieman haastavampi operaatio. Ja entistäkin suurempi sääli.
 
kaksi eri kitaraa (tällä hetkellä samanlaisilla mikeillä) soi pikkaisen erilailla.
Sanoisin että enemmän kuin puut, tuohon vaikuttaa kielet, eri merkkiä tai sattuneet olemaan toisessa vanhemmat.
 
kaulan resonointi vaikuttaa kielen ääniin enemmän kuin body
Mistä sitten johtuu että akustisissa kitaroissa en huomaa kaulan tuomaa soundipiirrettä, kun taas kopan takaosan (ruusupuu tai mahonki) ero on aivan ilmiselvä?
 
Jos body olisi kuollutta materiaalia, joka ei resonoisi, niin kielten värähtely päättyisi lyhyeen.
Päinvastoin. Jostain se värähtelevä runko ottaa energiansa, jos ei siitä värähtelevästä kielestä niin mistä? Jos pitkää sustainia pelkästään haettaisiin, kitara olisi paras tehdä betonista, se ei ime kielen värähtelyenergiaa.
 
Ja eikös esim PRS, Carvin, ja Hamer käytä paksuimmillaan melkein 2cm paksuista kansivaahteraa?

Joo, myönnän että olin väärässä. Mietin asiaa kotona ja tulin kanssa siihen lopputulokseen, että kyllä se vaahterakansi vaikuttaa soundiin. Juuri tuo, että mustaksi maalatuissa kitaroissa käytetään kuitenkin vaahterakantta on sellaisenaan hyvä argumentti ja osoittaa ettei täysin turhasta efektistä ole kyse. Vaahtera on kirkkaampi soitinpuu kuin muut ja tuo sitä kirkkautta hieman lisää.
 
Mistä sitten johtuu että akustisissa kitaroissa en huomaa kaulan tuomaa soundipiirrettä, kun taas kopan takaosan (ruusupuu tai mahonki) ero on aivan ilmiselvä?
 
Tämä johtuu mielestäni siitä, että koppa ja eteenkin kansi dominoi niin valtavasti akustisissa ja se soundi tulee pääasiassa niistä. Sähkökitaroissa soundi tulee tasaisemmin myös kaulasta, tämä on selvää koska akustinen ääni on heikompi. Sanoisin kuitenkin, että riippumatta pohjan, kylkien ja kaulan materiaalista, niin akustisen soundi suurin vaikuttava tekijä on kansipuu ja sen tukirakenne.
 
Vaahteralaaduilla muuten ON eroa ja hyvinkin paljon. Yleensä on vallalla sellainen mielipide, että ns. bigLeaf-vaahtera on vähän pehmeämpi eikä niin hyvän soundinen, mutta sitä kuitenkin käytetään, koska se on niin kauniin näköistä. En kuitenkaan usko, että tällä on merkitystä sähkökitaroissa, koska erot eivät ole hirveän suuret. Toisaalta jotkut sanovat, että riippuu ihan paloista ja valitsemalla kovimmat vaahterapalat saadaan hienosoundinen akustinen kitara, joka ei kuulosta liian kirkkaalta tai pieneltä, millaisia jotkut vaahterakitarat ovat.

Joo, myönnän että olin väärässä. Mietin asiaa kotona ja tulin kanssa siihen lopputulokseen, että kyllä se vaahterakansi vaikuttaa soundiin.
 
Mulla ainakin on tapana ensin miettiä asiaa ja sitten vasta tulla tänne väittämään, että joku asia on saletisti niin tai näin. Voihan silti olla, että olen väärässä, mutta kuiteski homma kannattais ehkä tehdä näinpäin;D

Sanoisin että enemmän kuin puut, tuohon vaikuttaa kielet, eri merkkiä tai sattuneet olemaan toisessa vanhemmat.
 
Tää on ihan hyvä teesi tuohon erilaiseen soundiin, mutta mä vähän epäilen.
 
Meinaan tiukemmin purevassa ei ole kieliä vaihdettu miesmuistiin, on päässyt vähän tumppuuntumaan ne, kun taas siihen toiseen niitä tulee vaihdettua vähän väliä. Samaa merkkiä kuitenkin syötetään molempiin versioihin.

Tää on ihan hyvä teesi tuohon erilaiseen soundiin, mutta mä vähän epäilen.
 
Meinaan tiukemmin purevassa ei ole kieliä vaihdettu miesmuistiin, on päässyt vähän tumppuuntumaan ne, kun taas siihen toiseen niitä tulee vaihdettua vähän väliä. Samaa merkkiä kuitenkin syötetään molempiin versioihin.
 
Jokainen kitara on erilainen... vaikka olisi tehty täysin samoista materiaaleistakin. Kitarat ovat tietyllä tavalla yksilöitä. Esim. kaksi Warmothin leppärunkoa on saatettu tehdä siten, että toinen lähempänä juuristoa ja toinen lähempänä latvustoa. Eli samasta puusta (ihan fyysisestikin) veistetyt rungot saattavat olla erilaisia.

Jokainen kitara on erilainen... vaikka olisi tehty täysin samoista materiaaleistakin. Kitarat ovat tietyllä tavalla yksilöitä. Esim. kaksi Warmothin leppärunkoa on saatettu tehdä siten, että toinen lähempänä juuristoa ja toinen lähempänä latvustoa. Eli samasta puusta (ihan fyysisestikin) veistetyt rungot saattavat olla erilaisia.
 
Tätä mä olen yrittänyt koko ajan sanoakin, mutta mua torpataan jatkuvasti teeseillä, että erot tulevat kielistä, tavalla tai toisella.

Tätä mä olen yrittänyt koko ajan sanoakin, mutta mua torpataan jatkuvasti teeseillä, että erot tulevat kielistä, tavalla tai toisella.
 
No, minua hämää suuresti se että soitinrakentajat käyttävän esim. Stratoissa saarnia ja leppää... jollei kerran puulla ole mitään väliä niin miksei ne osta halvalla kotimaasta kakkosnelosta ja väsää siitä niitä soittimiaan? :)
 
Uskallan kuitenkin väittää että puumateriaaleilla ON merkitystä kitarassa. Honduras-mahonki yksinkertaisesti reagoi ja soi eri tavalla kuin painekyllästetty patikan pätkä. Toki pitää muistaa myös että Elixirit soivat eri tavalla kuin Rautian rautalanka tai vaijeri. Kitara on osiensa summa.

Juuri tuo, että mustaksi maalatuissa kitaroissa käytetään kuitenkin vaahterakantta on sellaisenaan hyvä argumentti ja osoittaa ettei täysin turhasta efektistä ole kyse. Vaahtera on kirkkaampi soitinpuu kuin muut ja tuo sitä kirkkautta hieman lisää.
 
Alun perin Lespoihin lisättiin vaahterakansi juuri tuosta syystä. (Ja myös siksi, että kaareva kansi teki kitaran valmistuksen "kotikonstein" hankalammaksi kuin Telecasterin.) Homman voi ihan triviaalisti todeta vertaamalla stankku-Lespan soundia kokomahonkisen Lespan (vanhat Customit, Specialit) soundiin. Itse asiassa eron huomaa jo silloin, kun vertaa kahta Lespaa, joiden vaahterakannet ovat kovin eripaksuiset. Itselläni oli yhteen aikaan käytössä kaksi Studiota, joista toinen oli näitä Standardin paksuisia ja toinen vähän ohuempikantinen (ts. vaahterakansi oli normaalia ohuempi). Jälkimmäisen soundi on tumma ja tukkoinen, ensinmainitusta sen sijaan löytyi hieman kirkkauttakin. Mikit olivat samat (498T/490R) ja kummassakin samanmerkkinen & -paksuinen vasta-asennuttu uusi kielisetti.
Joo, kyllä, erottaisin sokkotestissä jos mikit yms. komponentit olisivat samat.
 
Yleensä on vallalla sellainen mielipide, että ns. bigLeaf-vaahtera on vähän pehmeämpi eikä niin hyvän soundinen, mutta sitä kuitenkin käytetään, koska se on niin kauniin näköistä.
 
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Gibsonin sunburst-Lespoihin laitetaan nykyään kansipuuksi yleensä pehmeää ja loimuisempaa vaahteraa, joka ei kuulemma soi niin hyvin kuin vähemmän loimuava kova vaahtera. Omassa Standardissani ei loimua näy (Goldtop), mutta soundaa kyllä niin samalta kuin sunburstitkin, että oletettavasti samaa puulaatua sieltäkin löytyy.
 
Tai sitten tuolla vaahteran kovuudella ei todellakaan ole paljon merkitystä. Jossain haastattelussa Lester Polfusilta kysyttiin taannoin asiasta, ja hän ei ollut edes huomannut, että kansivaahteran kovuudella olisi mitään vaikutusta soundiin.

Niijjoo. Itse kysymykseen. Kyllä minustakin on jotenkin nurinkurista valita ensin mikit ja ruveta sitten valitsemaan, millaiseen kitaran ne kiinnittäisi. Vähän sama kuin sanoisi, että haluan metallinsinisen auton, suositelkaa jotain merkkiä, jossa metallinsininen väri näyttää hyvältä.
 
Kuvitteellinen skenaario...
Kysyjä: "Olen tilaamassa custom-kitaraa. Mikeiksi olen päättänyt laittaa EMG 60:n ja EMG 81:n, ja rungon ja mikkien pitäisi sopia yhteen. Millaiseen kitaraan nämä mikit kannattaa iskeä kiinni? Mitä tilaan soitinrakentajalta?"
 
mikkien ja runkopuun pitäisi sopia yhteen (eli soundi ei ole tukkoinen ja ettei runko "syö mikkien tehoja")
 
Tossa just pitäisi suunnitella mun mielestä toisinpäin. Valitse ensin soitinpuu, jonka perussoundi on sellainen mitä haet, sitten valitset mikit, joilla puun sointi pääsee oikeuksiinsa (eli mikit, jotka eivät syö puiden sointia). Kitara sen soundin tuottaa, eivät ne mikit! Kuvauksen perusteella mahonkirunko voisi olla hyvä lähtökohta, siihen sitten esim. Alnico5-pohjaiset mikit hieman kirkastamaan soundia. Muitakin mahdollisuuksia on.
 
P.S. Vastaus kuvitteellisen skenaarion kysymykseen: Tilaa valkoinen Explorer ja liimaa siihen tarra, jossa lukee "EET FUK".

Ei se vaahterakansi voi tuoda mitään kirkkautta solid-mahonkirunkoon, ei kertakaikkiaan voi. Se on liimattu siihen kiinni ja on ainoastaan muutaman millin paksuinen.
 
Kyllähän oikeiden Lespojen vaahterakansi on kitaran keskeltä varmaan toista senttiä paksu. Koko se kannen kaarevuushan on veistetty vaahteraan. Mahonkilankun yläpinta on tasainen (piuhakanavien sun muiden urituksia lukuun ottamatta).

Alun perin Lespoihin lisättiin vaahterakansi juuri tuosta syystä.
 
Jep, 50-luvun puolivälissä ja siinä paikkeilla olevat kokomahonkiset LP:t olivat varustettu P90-mikeillä. Kun Seth Lover kehitteli Hum Buckerin, niin tummasoundiseen runkoon lisättiin vaahterakansi tuomaan kirkkautta. PAF-mikit kun tekivät kokomahonkisesta LP:stä jo liian tummasoundisen.
 
P-90 + kokomahonkinen runko
PAF + vaahtera/mahonkirunko
 
Noissa vanhemmissa Gibsonin LP-malleissa oli wraparound stopbar tallana ennenkö ABR-1 tuli. Välistä taisi olla myös siten ettei stopbaria ollut ollenkaan, vaan sellainen trapezoid-tyyppinen (mitä näkee hollowbody-mallisissa skeboissa) ja ABR-1.
 
Les Paul on loppupeleissä muuttunut paljon vuosien saatossa. '58 ja '59 malleissa taidettiin käyttää honduras-mahonkia ja brasilian ruusupuuta. Kenties jo tuon seikan takia vanhat LP:t on "se" soundi mitä monet metsästävät. Yhdistettynä tietysti alkuperäisiin PAF-mikkeihin.

Niijjoo. Itse kysymykseen. Kyllä minustakin on jotenkin nurinkurista valita ensin mikit ja ruveta sitten valitsemaan, millaiseen kitaran ne kiinnittäisi.
 
Lisäämpä tähän vielä että:
Jos on yhtä ohkanen lompakko kun mulla niin ei hirveesti kannata mitään itse suunniteltuja protoja mennä mutu-tuntumalta tilaamaan. Että kannattaa kattella noita tehdastekosia ja soitella niillä ja sitten kun löytyy se oikea mensuuri, muodot, puut, mikit ja tilpehöörit niin eikun rakentajalle valmiiden spekkien kanssa. Melkeen kaikkea mahdollista löytyy valmiiden kitaroiden markkinoilta, ja mikkejä saa vaihdettua. Sitten kun peli on selvä niin voi tilata rakentajalta 10 kertaa hienomman ja laadukkaamman ja siinä on keppi sitten loppuelämäksi.
Esim kaulan muodot on sellaset että en niitä antais perstuntumalta tehdä, vaan veisin rakentajalle vastaavan kepin ja sanoisin että tollanen siihen kiitos. Sama pätee melkeen mihin tahansa muuhunkin asiaan skitassa.