Rock, pop, alternative ›

Piti nostaa tää taas ku ite löysin juuri tämän bändin. Aivan loistoa kaikki mitä olen tähän mennessä bändiltä kuullut! Kattokaas: http://youtube.com/watch?v=tHw9b4BBV9Y&search=ten%20years%20after Tossa toi Woodstockin pätkä. Alvin Leen soolojutut vaikuttaa kans kiinnostavilta. Olin kyllä yllättynyt ku jopa mun äiti ties Ten Years Afterin!

Ihmeen hyvin pysynyt mukana mulla, yleensä kun olen vähän kyllästynyt noihin teini-aikojen suosikkeihini. Ssh ja Cricklewood green (vaimikäseolikaan) on kyllä toimivia runttulevyjä, ehkä se johtuu siitä, että tykkää Leen äänestä.

Ihmeen hyvin pysynyt mukana mulla, yleensä kun olen vähän kyllästynyt noihin teini-aikojen suosikkeihini. Ssh ja Cricklewood green (vaimikäseolikaan) on kyllä toimivia runttulevyjä, ehkä se johtuu siitä, että tykkää Leen äänestä.
 
Cricklewoodin meen kyllä heti tilaamaan nytte. En ole biisiäkään kuullut, mutta ei Leehen voi pettyä. Heh.

Kyllähän Ten Years After iskee täälläkin päässä.
Kannattaa tsekata tuolta YouTubesta myös Good Morning Little School Girlin live veto:
http://youtube.com/watch?v=lw71pAxLJWY&search=ten%20years%20after
 
Ja jos Alvin Lee oli kova, niin sitä oli myös basisti Leo Lyons.

Ja jos Alvin Lee oli kova, niin sitä oli myös basisti Leo Lyons.
 
Tässä onkin yksi ero Rory Gallagherin ja Alvin Leen välillä. Alvinilla oli kova taustapumppu mutta Roryllä taas ei.

Tässä onkin yksi ero Rory Gallagherin ja Alvin Leen välillä. Alvinilla oli kova taustapumppu mutta Roryllä taas ei.
 
No olihan se nyt Gallagherilläkin kova bändi.Esmes Gerry McAvoy bassossa ja Wilgar Campbell rummuissa.

No olihan se nyt Gallagherilläkin kova bändi.Esmes Gerry McAvoy bassossa ja Wilgar Campbell rummuissa.
 
Soittajia sitä kiistämättä. Alvinin pumppu sai kuitenkin aikaan hektisemmän menon.

Soittajia sitä kiistämättä. Alvinin pumppu sai kuitenkin aikaan hektisemmän menon.
 
Niin niin, siis on pakko valita taas toinen vaan vai?Miksi ei voi pitää kummastakin...prkl...

Niin niin, siis on pakko valita taas toinen vaan vai?Miksi ei voi pitää kummastakin...prkl...
 
Pidän kummastakin. Rööri on perinteisempi ja Alvin yksi tilusankareiden esitaistelijoita vaikkakin Johnny Wintter on kumpiakin kovempi tekijä, siis omasta mielestäni. Itseasiassa Rööri ja Wintter ovat aika samankaltaisia.

En oo kauheesti kuunnellu, mutta on vaikuttanut aika hyvältä. Alvin Lee on kyllä hurjan nopea tiluttelija. Oon kuunnellu Woodstockista sitä ja paria levyä oon lainannu.

Tietääkös kukaan kyseiseen bändiin perehtyneistä äijistä tai äm.. naisista mitään muita kappaleita kuin I'm going home, jotka on ehkä enemmän rock 'n' roll tyylisiä kuin yhtyeen tuotanto yleensä, kun se on sellaista blues henkistä kamaa. Entä löytyykö sellaisia Alvin Leen soolotuotannosta?

AllRightNow: Tietääkös kukaan kyseiseen bändiin perehtyneistä äijistä tai äm.. naisista mitään muita kappaleita kuin I'm going home, jotka on ehkä enemmän rock 'n' roll tyylisiä kuin yhtyeen tuotanto yleensä, kun se on sellaista blues henkistä kamaa.
 
No vaikka "Rock and roll music to the world" :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=O-EGShz0RP4
 
Edit: lissää... http://www.youtube.com/watch?v=GcYyE6qen8s&NR=1

hanki kokkari nimeltään Essential, joka on onnistunut läpileikkaus yhtyeen parhaista hetkistä. Sillä on runsaasti rokettirollistuffia mukana. Sit sun pitää vielä ostaa Alvin Leen tiukka soolokiekko In Tennessee, joka äänitettiin Sun-studiossa Elvarin rytmiryhmä kera. Siinä on aimo annos sitä rootssoundia, jonka Alvin hallitsee mennen tullen - jopa uskottavammin kuin monet jenkkilän mestarit konsanaan. Näillä pärjäät jo hetken aikaa.

I'd Love To Change The Worldin kitarointi on kyllä jotain aivan uskomatonta.

Chrysalis-merkille tehdyt levyt kolmella cd:llä:
 
http://www.play.com/Music/CD/4-/158 … es-The-Chrysalis-Years/Product.html

Kuten Bigpapa tuolla jo totesikin, turha näitä on ruveta mihinkään paremmuus- tai muuhun järjestykseen panemaan. Mä tykkään Rööristä, enkä TYA:kaan vierasta.
 
Ehkä Rööri-vainaa oli monipuolisempi, mutta Rory Gallagherillehan on omat ketjunsa.
 
Tuo TYA:n Woodstockin veto mielestäni on klishee, joka kannattaa unohtaa saman tien. Hyvää, rehellistä rytmimusiikkia poijjaat levyille asti saivat.
 
Watt, Rock'n'roll music to the world, Positive vibrations ja about time lp-hyllystäni löytyvät. Näistä eniten olen tuota rr'öö kuunnellut, mutteivät muutkaan pelkästään pölyttymässä ole.
 
TYA:lla oli iso rooli meikäläisen käännyttämisessä rock-uskontoon, siitä heille hatunnosto.

Joo kiitos paljon! Niin onko toi alvin lee äänestetty joskus maailman nopeimmaksi kitaristiksi?

akuankkakomppi: Kuten Bigpapa tuolla jo totesikin, turha näitä on ruveta mihinkään paremmuus- tai muuhun järjestykseen panemaan. Mä tykkään Rööristä, enkä TYA:kaan vierasta.
 
Ehkä Rööri-vainaa oli monipuolisempi, mutta Rory Gallagherillehan on omat ketjunsa.
 
Juuri näin, mutta silti aasinsiltaa Röörin ja Alvinin bändien käytännön vertailuun: Lähdettyään Röörin bändistä, Gerry McAwoy ja Brendan O'Neill jatkoivat uudelleen kasatussa Nine Below Zerossa. Alvin Lee oli saman managerin hoidossa (Miles Copeland) v. -94 ja kas kummaa, USA:n kiertueella NBZ avasi keikat ja McAwoy ja O'Neill jatkoivat Leen komppiryhmänä. Youtubessa oon jonkin taltioinnin ko. kiertueelta nähnyt. "Slow Blues In 'C" taisi olla kyseessä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=6rqjwiXJPjo
 
Ja muitakin biisejä näyttäis löytyvän...

AllRightNow: Tietääkös kukaan kyseiseen bändiin perehtyneistä äijistä tai äm.. naisista mitään muita kappaleita kuin I'm going home, jotka on ehkä enemmän rock 'n' roll tyylisiä kuin yhtyeen tuotanto yleensä, kun se on sellaista blues henkistä kamaa. Entä löytyykö sellaisia Alvin Leen soolotuotannosta?
 
Tuossa on hauska piisi
 
http://www.youtube.com/watch?v=QGerxNUErNc