Aihe: lyriikka (suomeksi)
1
face6
28.09.2003 16:02:47
Kuluneita sanoja
 
Kaunis on maailma ja kaunis olet sinäkin
Muistutat aarretta jonka joskus löysin
Mutta et ole se nainen jota haluan, ei et enää
Et ole ihminen, jonka luokse jään
 
*Kuluneita sanoja
*Samoja ihmisiä, samoja kasvoja
*Kuulen aina samat jutut, samat tarinat
*Ostan saman drinkin, koen saman krapulan
 
On uusi päivä, minä olen sama ihminen
Kumpa voisin joskus olla toisenlainen
Mutta ei se ole mahdollista, ei mitenkään
Joten tyydyn kohtalooni, painan tyynyyn pään
 
Taas ois yhdet hautajaiset, yhdet häät
Hautajaisissa sukulaiset, iäkkäät
En mä tahtoisi niitä tavata, en niille puhua
En niiden asioihin puuttua
Nuori naaraspuolinen nauta on nimeltään hieho.
noir
28.09.2003 16:57:53
No joo. Jonkunasteista iskelmätavaraa tästä varmasti saisi. Ei sillätavalla luo mitään sellaista elämystä, että pitäisi taivaisiin kehua, mutten tätä haukkumaankaan rupea.
 
Viimeinen säkeistö tosin hämmentää kovasti. Eli mitenköhän se nyt koko tekstiin yleensä liittyy?
 
Ja sitten tämä, kohtalaisen karvojanostattava säe:
 Kaunis on maailma ja kaunis olet sinäkin
Jonka voisi mielestäni vaihtaa muotoon, mikäli se siis yleensä saa olla,
 "Kaunis on maailma, kuten sinäkin"
tai vastaavaa. Mielestäni kaunis-sanan toistaminen ei kuulosta hyvältä.
Mä haluun sua - sulta ei kysytä.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)