Kitarat: kitarakamat ›

Tässä joitakin huonoja puolia sen artikkelin mukaan:
 
"Tälläkin uudistuksella on kuitenkin varjopuolensa. Kaappeja ja mikitystä mallintava A.I.R.-järjestelmä on myös pistetty uusiksi, ja jostain syystä ainakin minun setupeissani (kuulokkeista, pienen trankkuvahvarin läpi, 2x12-trankkukombon läpi, 2x12-putkikombon läpi) uudistettu A.I.R.-järjestelmä tuottaa helkkarin ärsyttävää korkeaa digitaalisirinää, jota vanhassa POD 2:ssa ei ollut. Tuo sirinä on sikäli erityisen ärsyttävä, että sen rytmi on niin matemaattisen systemaattinen, että se paljastaa heti äänen tuottajan olevan digitaalilaite eikä oikea vahvistin. Kaikkein selvimmin ja ärsyttävimmin ilmiö esiintyy silloin, kun käytetään runsasta säröä ja lyödään vaikka sointu ja jätetään se soimaan. Jonkin verran olen pystynyt hillitsemään sirinää vääntämällä vahvarista treblet nollaan (!), mutta tällöin soundi muuttuu muillakin tavoin. Ainoa tapa päästä sirinästä eroon tuntuisi olevan se, että ottaa A.I.R:n kokonaan pois käytöstä, kaappi- ja mikkimalleinneen päivineen. Valitettavasti tällöin koko POD menettää ideansa ja kaikki mallit (ilman kaappimalleja) kuulostavat halvalta fuzz-boksilta. POD 2:ssa oli vipu, jolla saattoi kytkeä A.I.R:n pois käytöstä ja käyttää pelkkiä vahvistin- ja kaappimalleja (juuri tällä tavalla olenkin käyttänyt POD 2:ta). PODxt:ssä tämä ei näytä olevan enää mahdollista - jos haluaa käyttää kaappimalleja, silloin on pakko käyttää myös A.I.R:n mikkimallinnusta.
 
Toisekseen särö-/fuzz-soundi on yllättävän ohkainen ja rakeinen verrattuna POD 2:n tuuheaan ja paksuun tasaiseen soundiin. Esimerkiksi Fuzzface-mallista on turha yrittääkään saada mitään Henkka-tyylistä äänimattoa millään vahvarimallilla. Tulosta voisi kuvata pikemminkin termillä vinkuna. Yleensäkin jos yrittää käyttää PODxt:ssä säröboksimalleja yhdessä vahvarimallien kanssa, ainoa havaittava muutos on, että vahvarimallin soundi muuttuu vinkuvaksi - ei siis ollenkaan samanlainen tehoste kuin oikean putkivahvarin boostaus särö- tai OD-boksilla. Vain hyvin harvoissa tapauksissa jokin säröboksimalli ja vahvarimalli toimivat yhdessä edes siedettävästi (esim. Tube Screamer -malli ja Marshall-malli).
 
Soundin yleinen ohkaisuus tulee ilmi erityisesti bassotaajuuksien puuttumisena. Ne vain katoavat jotenkin PODxt:n uumeniin eivätkä tule sieltä enää ulos. Uudessa softaversiossa xt:hen on tosin lisätty erillinen EQ, jolla soundeja voi viilata, mutta sekään ei tunnu auttavan basson munattomuuteen. Jos bassot ovat jo leikkautuneet pois aikaisemmin, ei mikään jälkiekvalisointi tietenkään voi niitä enää palauttaa (kun ei ole mitä palauttaa). Eli jos haluaa särömalleilta sellaista (Kerry Kingin termein) "pallit väpättää" -bassoa, POD2 on parempi valinta. Mutta jos haluaa realistisempia särömalleja, jotka käyttäytyvätkin edes joten kuten kuin oikeat putkivahvarit, PODxt on sittenkin selvästi parempi valinta."
 
Onkos kellään muulla ollut tällaisia ongelmia?