Sokeat silmäni sidottuina sydämeni sanomattomista sanoista tyhjyyden savuverho kasteessa yllä maailman sisälläni vaimeana sykkivän Unohtuneena kuolemaan jonka avautuminen yön pehmeälle saasteelle palaa helvetin mustassa tulessa paljastaessaan ruumiinsa kalpeat rajat ja astuessaan vapauteen joka lopulta pakottaa pysähtymään hengästyneenä tuskan äänestä Hiljaa omassa maailmassani, joka olet sinä Kengät kidutuksen kivillä täyttyen kannan salattua taakkaani jota pelkään Pettymyksen suolainen virta vuotaa ihollani valittaen ja maistan veren sisimmässäni Kauneus loppuu, kun viimeisen kerran tunnustelee keuhkoissaan elämän välttämätöntä turhuutta joka hajoavaisuudessaan kantaa nimeä ilma Olemukseni muille kuin kellonsoittaja vaikeaksi käännetyt sävelet muistuttavat arkuudestani Ohi kävelevien leiskuvien silmien kuvottava lemu rumuuden oravanpyörässä Aukko elimistöni syvyyden vaikutelmassa karkottaa hyvästellyt rakkaan taakse muurin jonka avain on suljettu kadotuksen sielunnäytelmään Edelleen syömättömän juureksen multainen kuori kammoksuu itseäänkin rohkeus ei vaadi voimaa vaan sydäntä. |
Tämä on varmasti sellainen kappale, jota kuuntelee mielellään uusiksi, jota ymmärtää kielikuvat paremmin. Liekö melodia balladimainen vai rockimainen? "Madman was here, but now he's gone, you know the results, I have done."
Vedä viskiä, vodkaa, rommikolaa, tequilaa, viiniä ja kaljaa saman illan aikana. Koeta hymyillä aamulla. |
Myönnän, etteivät ole maailman helpoimmin ymmärrettävät lyriikat. Kaikista parasta on minusta se, ettei lyriikoilla ole koskaan yhtä ainoaa oikeaa selitystä. Minulle näilläkin on tietty merkitys, mutta jokainen lukee ne omien kokemustensa pohjalta eri tavoin. Siksi en mielelläni näe tärkeäksi tulkita lyriikoitani lukijoilleni/kuulijoilleni. Balladi tästä on tulossa. rohkeus ei vaadi voimaa vaan sydäntä. |