Kitarat: soittaminen ›

Tuli mieleen, että täällä Muusikoiden.netissä on ollut minusta yleensä melko vähän kirjoituksia 12-kieliseen kitaraan liittyen. Soittaako moni muu tämän foorumin kitaristeista 12-kielistä (akustista tai sähköistä)? Minä soittelen melko usein 12-kielistä akustista. Soittelen sillä etupäässä akustista country-bluesia. Käytän normaalin vireen lisäksi pudotettua D-virettä, avointa D-virettä ja DADGAD-virettä. Mitä virettä/vireitä muut 12-kielisen soittajat täällä käyttävät? Entä mitä musiikkia soitatte? Olisi kiva keskustella 12-kielisen kitaran antamista kokemuksista.

Tommonen Landolan 12-kielinen elektroakustinen on ollut rapiat 10 vuotta. Ihan normaalivireessä tulee rämpyteltyä bluesia, folkkia tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Tämmönen tasoltaan vaatimattomampikin kitaristi saa sillä ehkä vähän "tukevuutta" soittoon ja simppelimpikin näppäily kuulostaa sillä nätimmältä.

Kiitos threadiin osallistumisestasi, Blue Moon! Olen samaa mieltä kanssasi, että 12-kielisellä saa tukevuutta soittoon.

Jotkut bluesäijät ei käsittääkseni pitänyt joissakin pareissa kuin yhtä kieltä? Mistähän kielistä yleensä oli kyse ja minkä takia? Tuskin ihan säästävyyssyistäkään? :-)
 
12-kielisen käytöstä vielä sen verran, että komppipuolellahan sillä saa taustalle helposti aikaan mukavan "maton", jolla korvaa esim. syntikan tuossa käyttötarkoituksessa.
 
Imper: ---eikä sellaisella useampikielisellä sitten paljon muita kuin sointuja soitella!
 
Kyllä sillä mun mielestä muukin kuin sointujen soitto onnistuu siinä kuin 6-kieliselläkin.

Jotkut bluesäijät ei käsittääkseni pitänyt joissakin pareissa kuin yhtä kieltä? Mistähän kielistä yleensä oli kyse ja minkä takia? Tuskin ihan säästävyyssyistäkään? :-)
 
12-kielisen käytöstä vielä sen verran, että komppipuolellahan sillä saa taustalle helposti aikaan mukavan "maton", jolla korvaa esim. syntikan tuossa käyttötarkoituksessa.
 
Imper:
 
Kyllä sillä mun mielestä muukin kuin sointujen soitto onnistuu siinä kuin 6-kieliselläkin.
 
En ollut aiemmin kuullutkaan tuosta vanhojen bluesmiesten yhden kielen käyttämisestä joissain kielipareissa, Blue Moon. Mistä olet kuullut tuon? Mikäli olet lukenut sen jostain netistä, voitko antaa osoitteen? Sointujen soitto minustakin sujuu 12-kielisellä siinä missä 6-kielisellä.

En ollut aiemmin kuullutkaan tuosta vanhojen bluesmiesten yhden kielen käyttämisestä joissain kielipareissa, Blue Moon. Mistä olet kuullut tuon? Mikäli olet lukenut sen jostain netistä, voitko antaa osoitteen?

Jotenkin pelkäsin, että juuri tätä kysyt. :-) Ihan hiljakkoin siitä jostain luin mutta en tietenkään muista että mistä. Blues News, joku kirja vai Internet... jaa-a. Ei siinä kuitenkaan mitään sen kummempaa mainittu, kuin että ko. heppu - kuka sitten olikaan - oli vähentänyt joistakin kielipareista toisen kielen. Se jäikin kaivelemaan, että miksi? Venytysten takiako? Sehän on ainakin IMHO hiukan kankeaa 12-kielisellä. Vai ihan "saundin" takia? Vai ottiko joku "bassosaundin" takia ohuemmat kielet pois esim. E- ja A-kieliltä?
 
Sointujen soitto minustakin sujuu 12-kielisellä siinä missä 6-kielisellä.
 
Kyllähän vaikka joku Blind Willie McTell teki aivan ihmehommia 12-kielisellä. Ei voi sanoa, että soitin mitenkään rajoitti soittajaa.
 
Mutta kertokaa te muut mulle miksi 12-kielistä kenties pidetään rajoittuneempana soittimena kuin 6-kielistä? Olisi mukava kuulla asiaan perehtyneiden mielipiteitä.
 
EDIT: Ehkä tuolla Roots-osastolla joku tietäisi tästä kielten vähentämisestä?

Jotenkin pelkäsin, että juuri tätä kysyt. :-) Ihan hiljakkoin siitä jostain luin mutta en tietenkään muista että mistä. Blues News, joku kirja vai Internet... jaa-a. Ei siinä kuitenkaan mitään sen kummempaa mainittu, kuin että ko. heppu - kuka sitten olikaan - oli vähentänyt joistakin kielipareista toisen kielen. Se jäikin kaivelemaan, että miksi? Venytysten takiako? Sehän on ainakin IMHO hiukan kankeaa 12-kielisellä. Vai ihan "saundin" takia? Vai ottiko joku "bassosaundin" takia ohuemmat kielet pois esim. E- ja A-kieliltä?
 

 
Kyllähän vaikka joku Blind Willie McTell teki aivan ihmehommia 12-kielisellä. Ei voi sanoa, että soitin mitenkään rajoitti soittajaa.
 
Mutta kertokaa te muut mulle miksi 12-kielistä kenties pidetään rajoittuneempana soittimena kuin 6-kielistä?
 
EDIT: Ehkä tuolla Roots-osastolla joku tietäisi tästä kielten vähentämisestä?
 
Kiitos vastauksestasi, Blue Moon! En ymmärrä miksi jotkut pitävät 12-kielistä 6-kielistä kitaraa rajoittuneempana soittimena. 12-kielisellä saa paljon uusia ulottuvuuksia soittoon jota 6-kielisellä ei saa. Periaatteessa 6-kielisessä on tavallaan enemmän rajoitteita kuin 12-kielisessä. Soundimaailma on 12-kielisessä laajempi kuin 6-kielisessä. Olet minusta oikeassa, Blue Moon, kun kehut Blind Willie McTellin 12-kielisellä kitarointia. Pidän myös itse paljon ko. soittajan tyylistä. Oletko kuullut Ledbellyn soittoa? Ledbellyn 12-kielisellä soittamat jutut ovat myös aivan uskomattomia ottaen huomioon, että siihen aikaan 12-kieliset olivat todella raskas-soittoisia kun kielet olivat niin korkealla otelaudasta.

Näin joskus ulkomailla maailmaa kierrelleen katusoittajan, joka soitti 12-kielisellä, josta oli otettu tuplakielet pois nimenomaan punomattomista kielistä. Syytä on vaikea sanoa, ehkäpä juuri tuon bendailun takia.

Satuin tuossa viime talvena törmäämään ibanezin AW112:seen yhdessä hesalaisessa kaupassa. Se oli käytetty ja soittelin sitä hetkisen ja vain piti saada...! Oli kyllä erittäin kannatava ostos. Tapanani on soitella ja laulaa niiko samaan aikaan niin se onnistuu parhaiten 12-kielisellä. Ja sama jos ottaa sellaisen messiin esim nuotioiltaan niin se puree kyllä yleisöön. Kannattaa kokeilla esim Leeviä, CMX, Zen Café, Neljä Ruusua... Hei yks juttu. Mikä vire toi DADGAD on? Millä niinko otteilla sä soittelet sillä vireelllä?
 
Moroo.

Satuin tuossa viime talvena törmäämään ibanezin AW112:seen yhdessä hesalaisessa kaupassa. Se oli käytetty ja soittelin sitä hetkisen ja vain piti saada...! Oli kyllä erittäin kannatava ostos. Tapanani on soitella ja laulaa niiko samaan aikaan niin se onnistuu parhaiten 12-kielisellä. Ja sama jos ottaa sellaisen messiin esim nuotioiltaan niin se puree kyllä yleisöön. Kannattaa kokeilla esim Leeviä, CMX, Zen Café, Neljä Ruusua... Hei yks juttu. Mikä vire toi DADGAD on? Millä niinko otteilla sä soittelet sillä vireelllä?
 
Moroo.
 
DADGAD-vireen nimi tulee siitä, että kielet viritetään DADGAD-nimisiin säveliin eli 6.kieli, 4.kieli ja 1.kieli D:ksi, 5.kieli ja 2.kieli A:ksi ja 3.kieli G:ksi. Lisää tietoa ko. virityksestä voit lukea sivuiltani http://jaakko_5.tripod.com ja kohdasta "Guitar Advices". DADGAD-vire on hyvä mm. itämaisen tunnelman aikaansaamiseksi ja Led Zeppelinin akustisten "Black Mountain Side"-tyylisten juttujen soittamiseen.
 
Kysyit, että millä otteilla soittelen DADGAD-vireellä. Tiedän nimeltä ainoastaan kaksi sointua D ja A, jotka ovat sivuillani mainittu. Muuten kokeilen vaan erilaisia sormituksia ja soittelen sitä mikä kuulostaa hyvältä.

Näin joskus ulkomailla maailmaa kierrelleen katusoittajan, joka soitti 12-kielisellä, josta oli otettu tuplakielet pois nimenomaan punomattomista kielistä. Syytä on vaikea sanoa, ehkäpä juuri tuon bendailun takia.
 
Eikös nuo punomattomat ole ne unisonkielet?
Vai oliko se että ne justiinsa oli oktaavit?
 
Ehkä se tohon kuitenkin liittyy?

Eikös nuo punomattomat ole ne unisonkielet?
 
Nimenomaan.
 
Vai oliko se että ne justiinsa oli oktaavit?
 
Ei, vaan punotut menee oktaaveissa.
 
Ehkä se tohon kuitenkin liittyy?
 
Voi olla. Ehkä kyseinen soittaja oli poistanut juuri nuo unisonkielet soiton "helpottamiseksi", kun kuitenkin nuo oktaavikielet punotuissa tuo sitä 12-kielisen heleyttä.

Joulukuussa tulee taloon 12-kielinen Yamaha tai Ibanez.
 
Kerron sitten lisää, kun olen päässyt valkkaamaan!

Jake: En ymmärrä miksi jotkut pitävät 12-kielistä 6-kielistä kitaraa rajoittuneempana soittimena.
 
Ihan samaahan mä tässä ihmettelen. Yleensä aina, kun keskustelu menee 12-kieliseen, niin törmää mielipiteisiin, että "sillä ei voi kuin kompata", "sillä voi soittaa vain sointuja" tai jopa että "sitä on vaikea soittaa". Omituista. No ehkä tämäkin keskustelu osaltaan vähentää ennakkoluuloja.
 
Oletko kuullut Ledbellyn soittoa? Ledbellyn 12-kielisellä soittamat jutut ovat myös aivan uskomattomia ottaen huomioon, että siihen aikaan 12-kieliset olivat todella raskas-soittoisia kun kielet olivat niin korkealla otelaudasta.
 
Tottahan toki Leadbellyyn on tullut tutustuttua. "Master of the 12 string guitar", taidettiin miestä aikanaan tituleerata. Vallan mainioita soittoa ja ylipäätään musiikkia, johon soisin kaikkien tutustuvan. Miehen massiivinen kataloogi on sellaista "perusainesta", josta on tavattoman helppo löytää yhtymäkohtia myöhempään rockmusiikkiin, bluesista ja folkista puhumattakaan.

DADGAD-vire on hyvä mm. itämaisen tunnelman aikaansaamiseksi ja Led Zeppelinin akustisten "Black Mountain Side"-tyylisten juttujen soittamiseen.
 
Dadgad taitaa olla yleisin kelttifolk-kitaristien käyttämä vire. Sopii oivasti myös muuhun eurooppalaiseen kansanmusiikkihenkiseen kamaan.
 
(Sieltä folk-osastoltahan se Pageykin vireen kopsasi.)
 
Tulee mieleen minua paremman kitaristikaverini kommentti, kun hän sai ensi kertaa käteensä dadgadiin viritetyn akustisen: "Tästä tulee heti mieleen tarinoita."
 
.

Dadgad taitaa olla yleisin kelttifolk-kitaristien käyttämä vire. Sopii oivasti myös muuhun eurooppalaiseen kansanmusiikkihenkiseen kamaan.
 
(Sieltä folk-osastoltahan se Pageykin vireen kopsasi.)
 
Tulee mieleen minua paremman kitaristikaverini kommentti, kun hän sai ensi kertaa käteensä dadgadiin viritetyn akustisen: "Tästä tulee heti mieleen tarinoita."
 
.
 
Tiesin kyllä tuon kelttifolk- ja kansanmusiikkijutut jo ennestään, jPekka, mutta kiitos kumminkin. Tiesin myös sen, että Jimmy Page sai vaikutteita folk-osastolta.
 
Otin esille sen itämaisen tunnelman aikaansaanti-asian, koska minusta DADGAD-vireessä on myös jotain samaa kuin intialaisissa ja arabialaisissa sävelmissä. En missään nimessä kiellä sitä faktaa, että DADGAD-virettä käytetään
folk-musiikissa. Tämä pitkähkö vuodatus on vain tarkennus aiempiin sanomisiini.
 
"Tästä tulee heti mieleen tarinoita." sitaatti on loistava ja todella osuva kun puhutaan DADGAD-vireestä, jPekka.

Jake:
 
Ihan samaahan mä tässä ihmettelen. Yleensä aina, kun keskustelu menee 12-kieliseen, niin törmää mielipiteisiin, että "sillä ei voi kuin kompata", "sillä voi soittaa vain sointuja" tai jopa että "sitä on vaikea soittaa". Omituista. No ehkä tämäkin keskustelu osaltaan vähentää ennakkoluuloja.
 
Tottahan toki Leadbellyyn on tullut tutustuttua. "Master of the 12 string guitar", taidettiin miestä aikanaan tituleerata. Vallan mainioita soittoa ja ylipäätään musiikkia, johon soisin kaikkien tutustuvan. Miehen massiivinen kataloogi on sellaista "perusainesta", josta on tavattoman helppo löytää yhtymäkohtia myöhempään rockmusiikkiin, bluesista ja folkista puhumattakaan.
 
On todella hienoa jos tämä keskustelu vähentää osaltaan ennakkoluuloja 12-kielistä kitaraa kohtaan. Minun on myös vaikea ymmärtää noita lainaamiasi mielipiteitä, Blue Moon. "Sillä voi soittaa vain sointuja" on minusta aika kaukana totuudesta. 12-kielisellä voi soittaa myös lurituksia ja todella hienoja. Hyvänä esimerkkinä käynee SRV:nin esiintyminen MTV:n Unpluggedissa ja biisi "Pride & Joy". Sen hienompia lurituksia harvoin kuulee 12-kielisellä soitettuna. Monissa Leo Kottken biiseissä on myös hienoja 12-kielisellä soitettuja melodioita.

Jep. Vaikkapa bluesissa riffeistä tulee "tanakamman" kuulosia, kun soi tuplamäärä kieliä. Ja samalla tavalla 12-kielinen tuo sitä tässäkin ketjussa mainittyä "heleyttä" melodisempaa musiikkia soitettaessa.

Otin omasta 12-kielisestä joskus pois kolmen paksuimman (E , A, d) kielen parit. Rokin tai bluesin soittoon tuli mukavaa selkeyttä alakielten boogie-kuvioihin, kun taas ohuiden kieliparien soinnut olivat kivan täyteläisiä. Taidan palata tuohon systeemiin. Alan käyttämään sitä vakiona aina akustisella soittaessani.
 
Tähän tapaan yhdeksällä kielellä tekivät vanhat soittajat aikoinaan "angel hair"-virityksen, tosin en muista, muutettiinko siinä viritystä avoimemmaksi vai ei. Kahtokaan netistä lisää.