Roots ›

Liekö kellään kokemuksia tästä? Mielestäni hienoa musiikkia vaikka alkuperäisiä studiolevyjä tuntuu olevan hankala löytää.Monenmoista kokoelmaa tuntuu olevan tarjoalla.Greenin soundi on mielestäni mahtava. Toki myös John Mayall's Bluesbreakersin A hard road -levylle mahtuu hienon kuuloista kitarointia (supernatural). Viimeisin hankintani on "Then play on". Varsinkin Oh,Well on rakenteeltaan hmm..poikkeuksellinen.Hieno biisi silti.
 
Millainen mahtaa olla Greenin livekunto nykyään? Meinaan jos vielä Suomeen eksyvät.

Liekö kellään kokemuksia tästä?
 
No kyllä on. Se ensimmäinen levy "Fleetwood Mac", missä on se roskapönttö kannessa on aivan mahtava. Se on kyllä jokaisen valkoisen bluesin harrastajan "must".
Toinen mahtava (mun eka levy aikoinaan), on Bluesbrakersien "John Mayall with Eric Clapton".

Tuskin löytyy ketään joka vähättelee tuon bändin ansioita bluesin esille tuomisessa eurooppalaiselle yleisölle. Greenin lisäksi Danny Kirwan oli melkoinen kitaraässä ja Greeny syrjäänvetäytyvänä luonteena ilmeisesti yrittikin tuuppia miestä yhtyeen kitarakeulakuvaksi. Jeremy Spencerin ansiot ovat jääneet Dust my broom riffin jalostukseen mutta mies täydensi tuon kitaratrion erinomaisesti. Hankkikaa ehdottomasti Otis Spann levy: Biggest thing since colossus sekä Flidareiden live at the BBC ensimmäinen tuo esille autenttisen bluesyhtyeen ja jälkimmäisellä korostuvat rock'n roll vaikutteet. Loppu tuotanto sijoittunee tuohon väliin.

Mulla on viiden LP:n kokoelma (Castle records, anttilan alennusmyynnistä muistaakseni 50mk josksus n 13 v. sitten) ja Greenin tupla-LP kokoelma (Castle Records, 70-80-luvun matskua). Edellisessä hyvää soittoa (vaikken yhtä puolta enmpää koskaan putkeen kuunnellutkaan), jälkimminen keskinkertaista blues-rockia. Enpä ole kuunnellut kumpaakaan ainakaan viiteen vuoteen.

No kyllä on. Se ensimmäinen levy "Fleetwood Mac", missä on se roskapönttö kannessa on aivan mahtava. Se on kyllä jokaisen valkoisen bluesin harrastajan "must".
 
Hyvinkin pitkälti, mutta myös "Pious Bird of Good Omen" on kelpo. Greeny- reppana taitaa vaan nykyään olla vähän huonossa hapessa. Näin olen antanut itselleni kertoa.

Onkos tämä se sama Fleetwood mac joka on tehnyt semmoisia levyjä kuin:
-rumours
-tango in the night
-mask
Jos on niin, olen ollut bändin keikalla Lontoossa (WEmbley)
1990. silloin oli setissä aika paljon bluesia,hittien lisäksi.
oli hyvä keikka

Onkos tämä se sama Fleetwood mac joka on tehnyt semmoisia levyjä kuin: -rumours...
 
Periaatteessa kyse on samasta bändistä, käytännössä ei. Peter Greenin kipparoima Fleetwood Mac oli melko puhdasverinen bluesbändi, kun taas tuo myöhempi versio keskittyi enemmänkin poprockin soittamiseen. Molemmat kokoonpanot (jotka ovat vuosien saatossa eläneet aika tavalla) ovat tehneet parhaimmillaan hyvää musiikkia. Itse pidän enemmän tuosta aikaisemmasta bluesmatskusta. Rumpali Mick Fleetwood on yhdistävä tekijä näiden välillä.

Periaatteessa kyse on samasta bändistä, käytännössä ei. Rumpali Mick Fleetwood on yhdistävä tekijä näiden välillä.
 
Ja bassokitaristi John Mc Vie...

Ja bassokitaristi John Mc Vie...
 
Aivan oikein! Mick Fleetwood ja John Mc Vie elävät komppiryhmänä saman pulssin mukaan ja juttu toimii niin bluesissa kuin popissakin.

Aivan oikein! Mick Fleetwood ja John Mc Vie elävät komppiryhmänä saman pulssin mukaan ja juttu toimii niin bluesissa kuin popissakin.
 
Saattavat olla hyvä komppiryhmä , mutta kyllä minua hävettää tuo "amerikan fleetwood mac". Ei sillä ole mitään muuta tekemistä sen alkuperäisen bändin kanssa kun että siinä soittaa Mick ja John. Eikä asiaa auta yhtään että siihen tuli mukaan Christine Perfect "Chicken Shack'istä". Päinvastoin. Säälittävää!

Saattavat olla hyvä komppiryhmä , mutta kyllä minua hävettää tuo "amerikan fleetwood mac". Ei sillä ole mitään muuta tekemistä sen alkuperäisen bändin kanssa kun että siinä soittaa Mick ja John. Eikä asiaa auta yhtään että siihen tuli mukaan Christine Perfect "Chicken Shack'istä". Päinvastoin. Säälittävää!
 
Ymmärrän. Toisaalta ne hitit on aika hienoa pop/rockia/AOR:rrää: "Go your own way" ja "Sweet little lies(?)". Tuossa "Then play on" -levyn kansilipukkeessa mainitaan ,että Perfect olisi ollut vieraileva tähti "Mr.Wonderful" levyllä. Toisaalta FM:n kotisivuilla mainittiin muistaakseni ,että Greenin lähdön jälkeen bändiin jäivät esim. Jeremy Spencer ja Danny Kirwan eli muutos noin miehistön kannalta ei ilmeisesti ollut aivan yhtäkkinen ja jyrkkä.Millaisia mahtavat olla nuo heti Greenin lähdön jälkeen julkaistut levyt - siis ennen Rumours -levyä kun Spencer ja Kirwan olivat vielä messissä? Tällainen levy on vissiin esim. "Kiln house".

Millainen mahtaa olla Greenin livekunto nykyään? Meinaan jos vielä Suomeen eksyvät.
 
Kuulemma huono. Herra keskittyy lähinnä komppaamiseen muiden hoidellessa sooloilut. Omaa kokemusta ei tosin ole. Joku voinee valaista paremmin?

Kuulemma huono. Herra keskittyy lähinnä komppaamiseen muiden hoidellessa sooloilut. Omaa kokemusta ei tosin ole. Joku voinee valaista paremmin?
 
Umpi noloa touhua se on. Helvetti soikoon, sitähän kuskataan ympärimaailmaa niinkuin jotain saatanan sirkus pelleä. Ukko on niinkuin joku Zombie siellä lavalla ihmetellen "Missäs minä nyt taas oikein olenkaan?" No pysyypä Greeny parka ainakin lääkkeissä.

Mä kävin katsomassa sitä Tavastialla pari vuotta sitten. Olihan se soitto ja laulu aika väsähtänyttä. Nostalgian aalto silti lävisti meikäläisen kun herra lauloi Black Magic Womanin. Oli tavallaan absurdia katsoa väsynyttä äijää, joka on säveltänyt noin kovan biisin. Moni varmaan vieläkin luulee, että biisin on säveltänyt Carlos Santana. Tavastiallakin varmaan joku saattoi ajatella, että hei miks toi vetää Santanan biisiä. Ei voi tietää
 
Tapasin Greenin ohimennen keikan jälkeen takahuoneessa. Käteltäessä tuntui kuin olisin saanut kuolleen ahvenen käteeni. Nimmarin Peter kirjoitti Mr Wonderfulin kanteen. Hän ei katsonut mihin nimmarinsa laittoi. En usko, että John Fogerty olisi kirjoittanut minkään CCR:n levyn kanteen B^)

Mä kävin katsomassa sitä Tavastialla pari vuotta sitten. Olihan se soitto ja laulu aika väsähtänyttä. Nostalgian aalto silti lävisti meikäläisen kun herra lauloi Black Magic Womanin. Oli tavallaan absurdia katsoa väsynyttä äijää, joka on säveltänyt noin kovan biisin. Moni varmaan vieläkin luulee, että biisin on säveltänyt Carlos Santana. Tavastiallakin varmaan joku saattoi ajatella, että hei miks toi vetää Santanan biisiä. Ei voi tietää
 
Tapasin Greenin ohimennen keikan jälkeen takahuoneessa. Käteltäessä tuntui kuin olisin saanut kuolleen ahvenen käteeni. Nimmarin Peter kirjoitti Mr Wonderfulin kanteen. Hän ei katsonut mihin nimmarinsa laittoi. En usko, että John Fogerty olisi kirjoittanut minkään CCR:n levyn kanteen B^)
 
Surullinen tapaus. Todella sääli - mies kun oli yksi hienoimpia kitaristeja mitä olen kuullut. Kyllä tuota jo hieman ounastelin ostaessani Anttilan alelaarista Splinter Groupin eka levyn.Epäilin pahoin ,että juuri ne "epävarmimmilta" kuulostavat soolot olivat juuri Peter Greenin itsensä soittamia. Voisin kyllä silti vääntäytyä keikalle hämmästelemään. Biisithän on komeita.

Umpi noloa touhua se on. Helvetti soikoon, sitähän kuskataan ympärimaailmaa niinkuin jotain saatanan sirkus pelleä. Ukko on niinkuin joku Zombie siellä lavalla ihmetellen "Missäs minä nyt taas oikein olenkaan?" No pysyypä Greeny parka ainakin lääkkeissä.
 
Green meni päästään sekaisin liiallisen hauumausaineiden käytön johdosta ja väitti, että Gibson Les Paul pakottaa sitä vetämään hepoa. Sittemmin siirtynyt Stratocaster -mieheksi... Fleetwood Macin aikoihin oli kyllä loistava kitaristi.

Green meni päästään sekaisin liiallisen hauumausaineiden käytön johdosta ja väitti, että Gibson Les Paul pakottaa sitä vetämään hepoa. Sittemmin siirtynyt Stratocaster -mieheksi... Fleetwood Macin aikoihin oli kyllä loistava kitaristi.
 
Eipä taida kitara lausua tuollaisia, liikkeissä yleensä saattavat pienellä äänellä sanoa "Osta minut"..:) Sitäpä paitsi P.Greenin kitara on nyttemmin G.Moorella joka työsti ehkä kitaran pakottamana levyn "Blues for Greeny". Nyt kun mennään tuon aikakauden mussiikissa, bluus-vaikutteita tahi ei, ja esille on tullut jo Chicken Shack:kin niin mitäpäs sanotte Savoy Brownista, TYA:sta ja Black Cat Bonesista? Tuossa jälkimmäiseltä kuuntelin "RidinŽon the L&N":nää..

Savoy Brownin entisestä basistista, Andy Silvesteristä kuoriutui erittäin tyylikäs jump-blues kitaristi 80-luvulla Big Town Playboys yhtyeen kera.Muuten kyllä kierrän nuo brittein saarten vinkupossu kitaristit kaukaa. No Offense...

McVie tosiaan unohtui tuosta ylempää. Muistelin ettei hän ollut basson varressa vielä ensimmäisillä albumilla, mutta oli näemmä kuitenkin. No, kerrankos tuota...
 
Bändin nimestä olisi tietysti voinut joku päätellä, että sen perustivat Mick Fleetwood ja John McVie...
 
Ilmeisen rankka työpaikka tuo britti-FM tuntuu olleen, kun bändin muista kitaristeistakin Jeremy Spencer liittyi johonkin hihhulikirkkoon ja Danny Kirwanillakin oli käsittääkseni ennen potkujaan psyykkisiä ongelmia. Harrastiko rytmisektio työpaikkakiusaamista?
 
.