Kitarat: soittaminen ›

Kumman soittaminen on vaikeempaa? Mielipiteitä?
 
Ohessa ajatuksia aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=36&t=122764

Mitenköhän nyt olisi......
 
Laitoit sitten KITARApalstalle tällaisen kysymyksen. Kumpaakohan täällä porukat soittaa ja siitä voi päätellä, kumpi on vaikeampaa......

Jos haluat joskus bändiin niin soita kiippareita.

Äkikseltään voisi ajatella, että motoriikan kannalta katsottuna kitara on hankalampi. Ainakin aluksi. Ensimmäisiä kertoja kun kitaraa näpelsi, niin vasemman käden asentohan tuntui aivan luonnottomalta ja päälle vielä se, että kädet joutuvat toimimaan täydellisessä epäsymmetriassa toisiinsa nähden.

Äkikseltään voisi ajatella, että motoriikan kannalta katsottuna kitara on hankalampi.
 
Mulle taas kitara on aina tuntunut paljon luontevammalta soittimelta. Tosin sitä olen soittanutkin kyllä pidempään, joten se saattaa vaikuttaa mielipiteeseeni.

Öhh...?
 
Ikään: Oon soittanu vuoden kitaraa ja päivän pianoa. Kitara on paljon helpompi soitin.
 
Onko sisälukutaidossasi vikaa vai olenko vaihteeksi ilmaissut itseäni huonosti? Siinä lukee aika selvästi "Mulle taas kitara on aina tuntunut paljon luontevammalta soittimelta".
 
En ole ottanut mitään kantaa kummankan soittimen helppouteen tai vaikeuteen. Arvelin tosin, että koska olen soittanut kitaraa sen verran pitkään, en välttämättä objektiivisesti pysty sanomaan tuntuiko se silloin aluksi niin luontevalta kuin muistelen.

Tällaiset "kumpi on vaikeempaa"-kysymykset on tavallaan vähän tyhmiä. Soittimen vaikeus riippuu tietysti siitä, mitä sillä soittaa.
 
Itse haluaisin kyllä kovasti opetella soittamaan vähän koskettimiakin. Jotenkin tuntuu siltä, että kiipparit/piano olisi parempi instrumentti harmonian ja äänenkuljetukseen liittyvien juttujen hahmottamiseen kuin kitara.

Jos haluat joskus naista niin soita kitaraa.
 
Öhhöhö.

jos haluat joskus naista niin soita kitaraa.
 
Öhhöhö.
 
Aivan =)
 
Öhhöhö.

Kummankin soittaminen hyvin on ihan vitun vaikeeta.

Laitoit sitten KITARApalstalle tällaisen kysymyksen. Kumpaakohan täällä porukat soittaa ja siitä voi päätellä, kumpi on vaikeampaa......
 
Olennaista ei ole se, kumpi lopulta on vaikeampaa, vaan se, kuinka itse kukin sen kokee ja perustelee.
 
Kummallakin soittimella on vaikeaa olla huippuhyvä. Kitaralla ehkä vielä vaikeampaa, koska kilpailevia soittajia ja vertailukohtia on enemmän.

Absoluuttista totuuttahan tässäkään asiassa ei ole, mutta mun kokemuksien mukaan pianolla perusteet on helpompi ottaa haltuun. Tässäpä esimerkki: mulla on ollut kuukauden verran koskettimet ja osaan soittaa jo vähän Queenia, Gary Julesia, Elvistä, Beatlesia, ikivihreitä jne. Tommosia melodisia juttuja perussoinnuilla varustettuna. Osa on omia sovituksia laulumelodiasta ja soinnuista. Kitaran kanssa kun alotin, niin samalle tasolle pääseminen vaati vähintään vuoden harjoittelun.
 
Tässä on nyt kuitenkin otettava huomioon se, että olen ennen koskettimien soittoa soittanut vuosia kitaraa, enkä koskettimiinkaan ihan ensimmäistä kertaa koskenut kuukausi sitten. Timen pitäminen jo valmiiksi ja korvakuulolta soittaminen ovatkin auttaneet huomattavasti tota oppimista. Epäilen että käsien motoriikkakin on kehittyneempi, kuin jos en olisi soittanut mitään ikinä.
 
Sinänsä on vähän absurdia ruveta vertaamaan soittimien vaikeutta, mutta kyllä mä väittäisin koskettimilla olevan helpompi aloittaa (huom! aloittaa, en puhu edistyneistä soittajista). Tässä pari syytä: kosketinta voi painaa vähän huonostikin ja silti ääni tulee kohtuu selkeästi (se ei särise, ole epävireessä, veny miten sattuu, sointi lopu kesken jne.) ja ääntä voi tuottaa helpommin vain yhdellä kädellä (käsien yhteentoimivuus ei rajoita soittoa yhtä paljon).
 
Otsikon kysymykseen, on, aivan perkeleen vaikeeta.

Koskettimilla on ainakin paljon helpompi soittaa nuoteista. Myös teoria ja sointujen muodostus on mielestäni kiipparilla helpompi ymmärtää. Sanoisin, että koskettimien soiton aloitus on helpompaa, koska pienellä harjoittelulla voi soittaa jo ihan hyvän kuuloisesti. Kitaralla alussa soinnut rämisevät ja varsinkin säröllä soitto kuulostaa puuroiselta. Eli normaalissa rockbändissä koskettimia on paljon helpompi soittaa. Ja soittajia on vähemmän, joten bändiin pääsee paljon helpommin.
 
Mutta pianolla nyanssien hallinta on paljon vaikeampaa, koska soittettuun säveleen ei enää painamisen jälkeen voi vaikuttaa. Kiippari sooloissa taas pitää keskittyä soitettaviin säveleen, koska kaikki sävelet soivat samalla voimakkuudella ja kiipparilla ei hirveästi kikkailla. Tässä mielestäni esimerkki loistavasta kiipparisoolosta:
 
http://www.anderssonmusic.com/mp3/keyboard_%20solo_karmakanic.mp3

Kumman soittaminen on vaikeempaa?
 
Ne koskettimet on mulle ainakin se vaikeampi noista.
 
Vaikeinta on se "vasemmalla bassot ja oikealla soinnut / melodiat" juttu. Se vaatii vieläkin liikaakin miettimistä ja keskittymistä, ett olis luonnollisen eikä jäykän kuuloista.
 
Mutt hemmetinmoinen määrä biisejä olis jääny ehkä tekemättä, jos en olis silloin vuoden 1990 alussa, ostanu niitä ekoja koskettimia.

Kaikki soittimet ovat yhtä hankalia, kun mennään inhimillisyyden rajamaille. Eri asia on, että millä soittimella pääsee nopeiten "vauhtiin".

...Myös teoria ja sointujen muodostus on mielestäni kiipparilla helpompi ymmärtää....
 
Tuossa oli paljon muutakin asiaa, mistä olen samaa mieltä, mutta tämä kohta ei mene mulla näin. Henkilökohtaista tietenkin, mutta mun oli huomattavasti helpompi ymmärtää sointujen muodostus ja skaalat kitaralla. Kitaralla ei kuitenkaan tarvitse periaatteessa osata äänet ja soinnut yhdestä sävellajista. Loput tulee sitten asemaa vaihtamalla, näin yksinkertaistettuna.

koska kaikki sävelet soivat samalla voimakkuudella ja kiipparilla ei hirveästi kikkailla.
 
Tä?

On vaikeeta, on se ihan oikeesti....vaikeeta....kyllä mun mielestä kumman soittaminen on vaikeeta....

Vähän menee vierestä, mutta menköön...
 
Jokainen soitin on tasan niin vaikea kuin siitä haluaa tehdä. Jos on soittanut edes jotakin soitinta ja kehittänyt musikaalisuuttaan, niin toinen soitin on aina helpompi oppia. Jokainen uusi instrumentti myös kompensoi toistaan. Jos olet soittanut kitaraa viisi vuotta ja sitten aloitat koskettimien/pianon soiton, on mahdotonta enää verrata, kumpi olisi helpompi oppia. Mielestäni on myös mahdotonta laittaa soittimia yksioikoisesti vaikeus- tai paremmuusjärjestykseen, mutta jos mitataan tiettyä ominaisuutta, niin asia helpottuu huomattavasti.
 
Esimerkiksi pianolla sointujen rakentaminen on helpompaa kuin kitaralla. Se on visuaalisempi soitin ja ääniä sekä hajotuksia voi melkein miten vaan muokata kun taas kitaralla sointujen muodostamista rajoittaa kuusi kieltä ja viisi sormea. Torvilla sointujen rakentaminen on tietysti vielä hankalampaa kuin kitaralla;) Olettaen että kitaraa soitetaan plektralla, pianolla pystyy vaikuttamaan dynamiikkaan paljon paremmin. Kummallakaan, kitaralla eikä pianolla pysty paljoa vaikuttamaan äänen syttymiseen, kun taas puhaltimilla se on olennainen osa fraseerausta.
 
Itse soittotekniikka ja soittimen rakenne on vaikuttanut myös siihen miten soittimet ovat kehittyneet ja miten niille on muodostunut oma "reviirinsä" bändissä. Big bandeissä kitara oli alunperin osa komppiryhmää. Varsinainen soolosoitto kitaralla on paljon uudempi keksintö kuin monet luulevat. Vanhemmissa jazz-standardeissa on painottunut väkisinkin tietyt sävellajit, koska saksofoni(t) ovat transponoivia soittimia, ja sormitukset ovat myös helpompia tietyissä sävellajeissa. Jonkun kappaleen soittaminen fonilla tietystä sävelajista voi mennä jo käytännössä niin hankalaksi, ettei siinä ole enää mitään järkeä. Kitaralla taas kappaleen transponoiminen ei tuota niin paljoa vaikeuksia, ellei soinnuissa/riffeissä ole välttämätöntä käyttää avoimia kieliä. Tietyn tyyppiset nopeammat fraasit joita esim. saksofonilla perinteisesti soitetaan on aivan luonnottomia soittaa kitaralla. Sama pätee tietysti kitaraan ja pianoon molemmin päin.
 
Blues-improvisoinnissa piano on mun mielestä yksi kömpelimpiä soittimia mitä voi olla. Kitara on aika hyvä siinä, foni vähän parempi ja laulu kaikkein paras. Ja kyllä, olen Jazz-solfa I:ssä harrastanut blues-improvisointia laulamalla...
 
Jos palataan koskettimiin ja kitaraan niin mä väitän, että nykyään suosiossa oleva nopea soitto on helpompaa omaksua koskettimilla (varsinkin syntikalla jonka koskettimissa ei ole mitään vastusta eikä soundissa dynamiikkaa) kuin kitaralla. Se sahalead-soundi vaan ei kuulosta niin luonnolliselta tai "ihmismäiseltä" kuin kitaran soundi. Pianolla ei voi bendata plus vielä se, ettet voi paljoa liikkua lavalla. Se ongelma on nykyään ratkaistu näillä kitarasyntikoilla joissa on pitch benderit.. Tulee vain mieleen huvittava tarina eri soitinten soittajien luonteesta jossa yhdessä lauseessa sanotaan, että "kosketinsoittajat haluavat olla kitaristeja". No vitseistähän on aina puolet totta, ja tässä tapauksessa se taitaa päteä erittäin hyvin.
 
Summa summarum: Mikään soitin ei yleisesti ole helpompi tai vaikeampi kuin toinen. Toisille soittimille tietyt jutut on vaan luontevampia kuin toisille, oli soitin sitten kitara, piano, saksofoni, huuliharppu, you name it... Kuka mistäkin pitää on taas toinen juttu. Jostain syystä mäkin valitsin kitaran, tiedä sitten syytä siihen...
 
Tällaista ajatuksen virtaa, toivottavasti edes joku ottaa jostain selvää.
 
Edit: Jos haluat nykyään naista niin lopeta soittaminen ja ala pelaamaan jääkiekkoa ;-)