Yleistä keskustelua musiikista ›

Tätähän Junttilan Jukka muistaakseni hehkutti melko kovasti.
 
Hullu ukko ja kotiteollisuus olikin hyvä. Muistaakseni ensimmäisiä kertoja kun näin heidät, niin lämppärinä oli sellainen pikkupoikien vastaperustettu bändi kuin Mokoma, joilla oli jotain lyömämiekkoja lavalla, kauheaa barbaariviikinkishouta, vähän kuin Teräsbetoni ilman hittibiisejä
;-)
 
No, mutta noita alkutaipaleita on kyllä tullut nähtyä aika paljon, kun kauan on mukana ollut. Ehkä en nyt kerro enempää, mutta Lassilan Tuomo, alkuperäinen Stratovarius-rumpali petercriss-maskeissaan Blackwaterin keikalla koulun ruokalassa tais olla pohjanoteeraus
:-)

"...ovatko kappaleet omassa näppäryydessään ja atmosfääriydessään relevantteja..."
 
Monien arvostelutuotosten ongelma on se, että ne tuntuvat kertovan enemmän kirjoittajasta kuin arvosteltavasta levystän tai demosta. Ylle lainaamani ote arvostelusta ei tarkoita mun mielestäni oikein mitään mutta aiheuttaa hyvin vahvan mielikuvan arvostelun kirjoittajasta, joka harrastaa ilmiselvästi itseironiaa sekoamalla täysin omaan näppäryyteensä.
 
Hm. Mun melestäni yllä oleva tarkoittaa: "Kappaleet ovat toisaalta koukeroisia, toisaalta maalailevia, tavalla joka ei ole omiaan viemään kappaleen juonta eteenpäin."
 
Avoimeksi jätetään, tahtooko kuulija kappaleen edistyvän. Kuulijan mielestä voi olla hyväkin, että kappaletta rakennetaan sisään- eikä eteenpäin, tästä syystä esimerkiksi Kingston Wall on nykyään suositumpi kuin koskaan eläessään - siihen aikaan sellainen maalailu ei ollut tapana.