Klassinen ›

Etnolle:
jazzlaulu on kaukana oopperalaulusta.
 
missä minä olen väittänyt, että näillä kahdella olisi mitään tekemistä keskenään?
 
Ja oopperalaulu ei ole millään lailla kireää, jazz ja kevyt sen sijaan on, sillä ääni tuotetaan pelkästään kurkulla.
 
mä en ole kovin tietoinen eri äänentuottomeneltemistä, mutta reichin ja kumppanien käyttämät laulajat muodostavat äänen, joka on paljon lähempänä ihmisen luonnollista ääntä, kuin treenattua ooppera ääntä, joka - en tiedä onko kyseessä formanttien sijainti vai mikä - kuulostaa mielestäni tiukemalle tai jollakin lailla nasaalimmalle ehkä (?).

dissonanssiin? oletko sä kuullut koskaan rock- tai metal- musiikkia? soundgarden, metallica sun muut tai esim. black tai death metallia? kyllä ihmiset on tasan kuullu dissonanssia vaikka kuinka paljon ellei nyt puhuta jostain perus radio novan kuluttajasta.
 
Onkohan noi taide- ja rockmusiikin "dissonanssit" kumminkaan ihan noin yksi yhteen verrattavissa..?

Minkähän takia muuten Nightwishistä tuli niin suosittu Suomessa ja muuallakin. Joo kansa ei siedä sitä _teennäistä_ laulutapaa mutta ostaa kuitenkin simona heidän levyjään. Ja eikö hevi ole velkaa oopperalle yhtään mistään..?
 
Menispä joku meritoitunut klassinen laulaja keikalle Nightwishin kanssa.

Vähän off-topicina pakko mainita että Eduskuntatalon pyörittämiseen menee nykyään yli 96 miljoonaa euroa vuodessa ja heidän nuija kolahtaa pöytään päätökseksi joka Kesäkuu että kansanedustajien palkat nousee.
 
Ooppera kustantaa valtiolle vuodessa n. 48 milj. € siihen nähden Arkadianmäen täyshoitola pitäisi minun mielestäni myös pistää pakkolomalle.

Hylkii koko termi "klassinen laulu". Yök. Pidän klassisesta ylipäänsä, mutta se laulu on jotain niin hirveää, etten kaameammasta tiedä.
 
Mikä pahinta, nämä lauleskelijat yrittävät levittää reviiriänsä kevyen musiikin puolelle. Ja se se vasta paskaa onkin, tarttee aina hävetä niiden kiekujien puolesta kun ovat uraansa edistääkseen tyrkänneet ittensä bum-tsi-bumiin yms. venyttämään ääntänsä ja kuulijoiden hermoja. "Moottoritie on kuuma" kun kajahtaa jonkun sankaritenorin suusta huippuunsa trimmattujen pallealihasten avittamina niiin ensin alkaa naurattamaan ihan saatanasti, parinkymmenen sekunnin päästä vaihtuupi kanava. Välillä voi kurkata taas varovasti sitä kanavaa ja toivoa, että se lopetti sen kiekumisen. Lisäksi niillä on joku vakava asenneongelma, se on sellaista kilpalaulantaa jotta perkele. Toivon, että ne tukehtuisivat omaan "erinomaisuuteensa". Aika kapeelle sektorille soveltuu mun mielestä kyseinen laulutyyli, muttei se niitä estä, annetaan palaa vaan ihan sairaan tavalla pallean pohjasta "rokkia" vaikka. Hyi. Eikö niillä ole mitään tyylitajua?
 
Tällä hetkellä joudun valitettavasti soittamaan bändissä, jossa laulaja on "klassisen koulutuksen" saanut. Tupakansavuisessa humppahelvetissä vähintään toisen setin jälkeen "ääni" on poissa, menee hermo!
 
Ei vaan, ei se ole ainut "oikea" tapa laulaa.

Niin tosiaan tuo Nightwish on ongelmallinen. Kaikki tuntuu kovasti tykkäävän Tarja Turusen vokaaleista mutta sitten taas oopperalle ei heru arvostusta.
 
En osaa sanoa ovatko laulutekniset lähtökohdat Turusen ja muiden oopperalaulajien välillä samat, mutta varmasti maalikon korvaan tuo laulu kuulostaisi varsin samalta. Silti yleinen mielipide on kovasti oopperalaulua vastaan, mutta toisaalta nightwish ja sen tavaramerkki eli Turusen oopperatyylinen laulu nostetaan maamme eturivin Bändeihin.

Paljon mielenkiintoisia suosituksia, kiitän.
 
Mikä tuo Ravel - lumottu lapsi on jollain tunnetummalla kielellä? Esim. Ranskaksi/englanniksi?

Hei diletantti, mua vähän kiinnostais että miks et vastannut mitään ensimmäiseen tokalla sivulla näkyvään viestiini. Tarkoitin nimittäin aika vahvasti sua, koska musta oikeasti tuntuu että sä vaan jaksat pitää klassista niin paljon "hienompana" kuin muu musiikki.
 
Ja onko siinä mitään järkeä että jokin soitin (laskettakoon nyt tässä yhteydessä laulu soittimeksi) olisi toista vaikeampi?
 
Ei hittovie, mistä täällä oikein keskustellaan ?!?! "Otsikko: Kansallisooppera lomauttaa koko henkilökuntansa".
Jes.

Paljon mielenkiintoisia suosituksia, kiitän.
 
Mikä tuo Ravel - lumottu lapsi on jollain tunnetummalla kielellä? Esim. Ranskaksi/englanniksi?
 
Sori, eipä tullut mieleeni laittaa alkukielellä. Ranskaksi on esitys, tosiaan. L'Enfant et les Sortilèges. Televisiosta on tullut ainakin kaksi versiota kyseisestä teoksesta. Löydät kyllä tietoa teoksesta googlettamalla pelkästään "Lumottu lapsi" -sanoilla, näkyy olevan paljonkin suomenkielistä materiaalia, joissa kerrotaan, mistä oopperassa on kyse.

En osaa sanoa ovatko laulutekniset lähtökohdat Turusen ja muiden oopperalaulajien välillä samat, mutta varmasti maalikon korvaan tuo laulu kuulostaisi varsin samalta. Silti yleinen mielipide on kovasti oopperalaulua vastaan, mutta toisaalta nightwish ja sen tavaramerkki eli Turusen oopperatyylinen laulu nostetaan maamme eturivin Bändeihin.
 
Ehkä maallikon korvaan Tarjan laulamiset kuulostaa perusklasarilaululta, mutta valitettavasti jouduin pettymään Tarjan joululauluihin, joita hän jossain poppisohjelmassa lauloi. Kyseiset kappaleet olivat perusklassista lauluosastoa, ja ne olivat jotain niin hirveätä kuunneltavaa, että Sibeliuskin olisi kääntynyt haudassaan kuullessaan sellaisen version "En etsi valtaa, loistoa" -kappaleesta. Ja sekin piti vielä mikrofonin kanssa vetää - klasarilaulaja! Vibraatto oli myös niin lavea, että antoi kuvan siitä, että ääni kirjaimellisesti huojuu eikä pysy oikeassa sävelkorkeudessa. Tyylittömiä niekkuja, jotka eivät kuulu kyseisiin kappaleisiin. Kyllä pisteet laskivat minun silmissäni, kun oikein odotin, että milloin se Tarja näyttää sen toisen puolen itsestään laulamalla jotain "kunnollista". Odotin niin paljon - sain niin vähän. Tiedän myös, etten ole ainoa klasarilaulaja, joka järkyttyi kyseisestä esityksestä. Omasta mielestäni kyseinen esitys osoitti sen, miksi Tarja oli Nightwishissä, ei Metropolitanissa.

Onkohan noi taide- ja rockmusiikin "dissonanssit" kumminkaan ihan noin yksi yhteen verrattavissa..?
 
onko pieni sekunti erilainen "rockissa", kuin "klassisessa"?
 
jos jotakin, niin luulen, että keskiverto death metal- fani on tottunut RANKEMPAAN dissonanssiin, kuin "taidemusiikin" kuluttaja, koska dissonanssi liittyy myös dynamiikkaan ja death metallia soitetaan ihan vitun kovaa.
 
eri asia on tietenkin sitten harmonia.

Ja onko siinä mitään järkeä että jokin soitin (laskettakoon nyt tässä yhteydessä laulu soittimeksi) olisi toista vaikeampi?
 
Kyllähän soittimien vaikeudessa on eroja. Esim. viulu vaatii paljon enemmän harjoittelua että siitä saa muutaman nuotin pituisen melodian puhtaasti, koska jousikäsi on haasteellinen. Jos vertaa pianoon niin sillähän saa paljon helpommin samaisen melodian soitettua.
 
Laulaminen on sitten ihan oma lukunsa. Jokainen äänenkorkeues pitää pystyä tuottamaan ihan itse. samaa haastetta ei ole pianossa, jossa oikean äänen saa pelkällä sormen painalluksella.

onko pieni sekunti erilainen "rockissa", kuin "klassisessa"?
 
Ei tietenkään, mutta "dissonanssi" on tuskin kiteytettävissä yhteen intervalliin.
 
jos jotakin, niin luulen, että keskiverto death metal- fani on tottunut RANKEMPAAN dissonanssiin, kuin "taidemusiikin" kuluttaja, koska dissonanssi liittyy myös dynamiikkaan ja death metallia soitetaan ihan vitun kovaa.
 
No joo... mä luulen että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti kuitenkin lähinnä harmoniaa, joka nyt kuitenkin suurimmassa osassa nykymusiikkia lienee monimutkaisempaa kuin keskivertometallissa.

No joo... mä luulen että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti kuitenkin lähinnä harmoniaa, joka nyt kuitenkin suurimmassa osassa nykymusiikkia lienee monimutkaisempaa kuin keskivertometallissa.
 
on, mä vaan halusin täsmentää, että tuskin dissonanssi on vierasta metallikuuntelijoille. se harmonia on juurikin ihan eri asia.

Rockstar:Tarkoitin nimittäin aika vahvasti sua, koska musta oikeasti tuntuu että sä vaan jaksat pitää klassista niin paljon "hienompana" kuin muu musiikki.
Ja onko siinä mitään järkeä että jokin soitin (laskettakoon nyt tässä yhteydessä laulu soittimeksi) olisi toista vaikeampi?
 
No en ole niin tarkkaan edes lukenut koko palstaa. Mutta kyllä minä todellakin pidän parempana sellaisia asioita, joiden eteen nähdään vaivaa. Otetaan nyt esimerkiksi musiikki. Viulisti aloittaa 4-5 vuotiaana ja harjoittelee ainakin 6:na päivänä viikossa, tuntitolkulla vuodesta toiseen. Kun hän valmistuu Sibiksestä noin 25-vuotiaana kaiken tuon harjoittelun jälkeen, on hän yksinkertaisesti parempi muusikko (teknisesti ja tulkkina) kuin joku itseoppinut muusikko.
 
Koko klassinen musiikki rakentuu vuosisatojen osaamisperinteelle. Klasari on loputtoman monipuolista, vivahteikasta, haastavaa ja sitä on valtavasti. Jos kuuntelet jotain sinfoniaa, saat siitä kerta toisensa jälkeen irti jotain uutta.
Vastakohtana tälle on päivän hitit, kertakäyttömusa, jossa en näe laatua. En pidä yksitoikkoisesta rytmistä, yksinkertaisista sävelmistä, soittajien ja laulajien tasosta. Minun korvissani esim. keskivertorokmusa on melua, todellakin yhtä miellyttävää kuunnella kuin katuporan pärinä. Lisäksi inhoan sitä, että sitä tulee joka tuutista ja sitä pakotetaan kuuntelemaan mitä erilaisimmissa paikoissa - ravintoloissa, kuntosaleilla jne.
 
Ajattelen, että rokmusa on olemassa siksi, että urbaani ihminen tottuisi jatkuvasti ympärillä olevaan meluun, joka muuten olisi sietämätöntä. 60-luvulla eräs brittisosiologi teki tutkimuksen siitä, miten tehtaassa työskentelyn perinne siirtyy seuraavalle sukupolvelle, nuorille miehille. Lyhyesti sanottuna hän havaitsi, että jo varsin nuorina pojat hakeutuivat kovaäänisiin harrastuksiin, esimerkiksi moottoripyörien pariin. Näin pojat totuttivat itsensä kovaan meluun, joka kuuluu tehdastyöhön.
 
Laulun suhteen yritin vain selittää, mistä on kyse. Itse pidän haasteista ja etsin ylipäätään kaikessa sitä, mikä olisi pisimmälle kehittynein muoto. Ehkä toinen hyvä esimerkki on tanssiminen. Mieluummin menen katsomaan balettia kuin yökerhossa joraavia kansalaisia. Baletissa on muotoa, tulkintaa, osaamista, perinnettä, kurinalaisuutta, siinä näkyvät lukemattomat harjoitustunnit. Joraava kansalainen tanssii omaksi ilokseen ja se on ok, mutta hänen katselemisensa ei saa minussa aikaiseksi vastaavaa reaktiota kuin balettitanssijan katsominen.
 
Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

No, mä kyllä koen taiteen kokemuksena, ja mulle on siinä mielessä aivan sama miten se on toteutettu.
 
Ja nyt kirjoitit omista mielipiteistäs - mitkä mä ehdottomasti sallin, enkä puuttunutkaan niihin, vaan siihen että yleisesti katsottuna mielestäsi olisi jotenkin hienompaa musiikkia kuin toinen..
 
No en ole niin tarkkaan edes lukenut koko palstaa. Mutta kyllä minä todellakin pidän parempana sellaisia asioita, joiden eteen nähdään vaivaa. Otetaan nyt esimerkiksi musiikki. Viulisti aloittaa 4-5 vuotiaana ja harjoittelee ainakin 6:na päivänä viikossa, tuntitolkulla vuodesta toiseen. Kun hän valmistuu Sibiksestä noin 25-vuotiaana kaiken tuon harjoittelun jälkeen, on hän yksinkertaisesti parempi muusikko (teknisesti ja tulkkina) kuin joku itseoppinut muusikko.
 
Okei, tottakai voidaan puhua että yleensä klasarimuusikot treenaa enemmän (harjoitusaikana laskettuna). Mutta siinä, ettei muiden tyylien muusikot vois paljoa treenata, oot kyllä harvinaisen väärässä.
 
Ja no, tämä on tietysti se mielipideasia mutta mun mielestä on täysin _mahdollista_ olla hyvä muusikko, vaikka tekniikka olisi erittäin alkeellinen, tietysti tämä nyt vähän vaihtelee eri tyyleissä.. Tietysti tekniikka helpottaa _hirveästi_ sitä, en mä sitä nyt ole kiistämässä.
 
Mutta, tähän ei voi muuta kuin toistaa omat sanat; että mulle taide on sen kokemista.
 
Ja loppu tekstistäsi oli juurikin tuota omaa mielipidettäsi, mikä sulla saa olla. Mutta kuten joku mainitsi tässä threadissa; sitä enemmän arvostan muusikkoa mitä vähemmän hän dissaa muita tyylejä.
 
Mutta lässynlässyn että klassisen musiikin tekeminen olisi jotenkin vaikeampaa kuin muun.. Senlainen kommentti kyllä osoittaa hyvin pitkälle sen, ettei sanojalla ole mitään hajua/kokemusta niistä muista musiikinlajeista.

Sitä enemmän, tarkoittanet..?
 
Sellisti Yrjö Selin! Soittakaa sellissä sellistinä selloa selin! :)

Sitä enemmän, tarkoittanet..?
 
niinhän mä sanoin, kuulit vaan väärin :-)

Viulisti aloittaa 4-5 vuotiaana ja harjoittelee ainakin 6:na päivänä viikossa, tuntitolkulla vuodesta toiseen. Kun hän valmistuu Sibiksestä noin 25-vuotiaana kaiken tuon harjoittelun jälkeen, on hän yksinkertaisesti parempi muusikko (teknisesti ja tulkkina) kuin joku itseoppinut muusikko.
 
Tiedän itse oppineita, ketkä ovat soittaneet about 4 tuntia 7 päivänä viikossa. mm. itse soitan noin 2-5 tuntia joka päivä. Mielestäni taiteessa on ihan vitun turhaa sanoa jotain "paremmaksi" kuin toista. Itse oppineen motivaatio parhaillaan on helvetin kova, miettii että hän ei ole koulussa tms. Silti treenaa pirusti. Kun taas joku on koulussa, hän on lukemassa soittamisesta ammattia., Totta kai siinä tapauksessa ollaan ja pitääkin olla ainakin 6-8h päivässä kehittämässä itseensä soittajana. Niinhän rakennusmieskin on töissä/koulussa 8h päivässä.
 
Sellaista taiteilijaa voidaan sanoa hyväksi, kenen juttuja kohtaan löytyy kiinnostusta. Mutta ei nyt helvetti paremmaksi, ei musiikki/soitto ole kuin urheilua; Jos urheilija on aina top20 häntä päässä häntä voidaan sanoa heikoksi urheilijaksi, urheilija joka on vuosikaudet ollut top3 voidaan sanoa paremmaksi.
Millä ihmeellä voidaan verrata taitelijoiden paremuutta? äivän, ei millään.
 
Ymmärrän kyllä, että soittajia voidaan verrata ainoastaan teknisesti, mutta minua henk.koht. kiinnostaa taitelijoiden teknisyys kuin kilo paskaa.
 
"tärkeintä ei ole miten sormet ovat, vaan mitä sieltä kuuluu"