Rummut: rumpukamat ›

Kiitos kaikille vinkeistä. On nääs ensimmäiset studiosessiot edessä alkukesästä, ja pitää saada klikin kanssa soitto kunnolla kuntoon siihen mennessä! (lieneekö realistinen tavoite, sitä en tiedä)
 
Hyvä idea, ja liikkeellä siihen aikaan, että jotain on tehtävissäkin. Biisit ulkomuistiin, klikin kanssa komppeja ja fillejä ja nauhottele ja analysoi pitkin kevättä omia- ja bändinauhotuksia, jos sen tyyppinen juttu kyseessä. Taustanauhat ajoissa kasaan ja tutustu erityyppisiin klikkiluuppeihin, minkälaisen päälle tuntuu hyvältä soittaa. terävät ja tarkat 8-osille osuvat, taustanauhasta erottuvat jutut (esim lehmänkellot, snare/hh sellasilla iskuilla, joille niitä ei itse soita tms) on ainaki itelle osoittautunu hyviksi apuvälineiksi.

Olipa taas hiton masentavat treenisessiot. Laitoin klikin nakuttamaan tahdin ykkösiä tempossa 60, ja soittelin swing-, shuffle- ja beat-komppeja sekä pieniä fillejä. Melkoisen harvassa olivat ne kerrat, kun ykköseni oli siellä missä pitikin, ja istunnon lopuksi treenaamani bossa nova oli aivan karmeaa -- onneksi se sentään muotoutui nätiksi kovan äherryksen jälkeen.
 
Tein harjoituksen aikana mielenkiintoisen havainnon. Soitin kasibiittiä mahdollisimman koruttomasti ja tasaisesti laskien ääneen kahdeksasosia, kunnes sain timeni kohdalleen. Jatkoin saman kompin soittamista, mutta aloin laskea kahdeksasosatrioleita, jolloin komppini alkoi yllättäen kiilata. Otinpa tämänkin laskun haltuun ja siirryin kuudestoistaosien laskemiseen, ja taas time levisi kuin jokisen eväät. Näin jatkoin 1/16-triolien ja 1/32-nuottien kautta takaisin kahdeksas- ja neljäsosiin, ja yritin parhaani mukaan pitää kompin stedinä.
 
Pulssin laskutavan muuttamisella on äskeisen ilmiön perusteella todella merkittävä vaikutus, vaikka kuinka yrittää lätkiä niitä kahdeksasosia haitsuun. Pari päätelmää seuraa.
 
1) Harjoittelu, jossa ajatus ei ole sataprosenttisesti mukana, on ajan tuhlausta.
2) Vaikka pulssin kuuluukin tuntua voimakkaasti kehossa, on aktiivisella ajatustoiminnalla kuitenkin suurempi osuus timen ylläpitämisessä. Kehon aikakäsitykseen voi vaikuttaa monet fysiologiset seikat, mutta ajukopalla tarkkaan laskettu tempo järkkyy vähemmän herkästi. Samoin kuin tekniikan voi ajaa lihasmuistiin, voi timen ylläpitämisenkin treenata alitajuiseksi tai vaistomaiseksi.
 
Loppukaneetiksi kerron vielä erään havainnon: venytin keskittymiskykyni äärimmilleen yrittäessäni pitää tempoa stedinä, mutta ironista kyllä, kadotin tyystin ajantajuni. Vartin mittaiseksi ajattelemani kevyt iltatreeni venyi täysin huomaamattani parituntiseksi.

Edellä mainitsemani treenin aikana juolahti mieleeni myös, että voisi olla erittäin hyödyllistä treenata Stick Controlia, New Breediä, Syncopationia ja kumppaneita samaisella harvalla klikillä. Otetaanpa työn alle...

Olipa taas hiton masentavat treenisessiot. Laitoin klikin nakuttamaan tahdin ykkösiä tempossa 60, ja soittelin swing-, shuffle- ja beat-komppeja sekä pieniä fillejä. Melkoisen harvassa olivat ne kerrat, kun ykköseni oli siellä missä pitikin, ja istunnon lopuksi treenaamani bossa nova oli aivan karmeaa -- onneksi se sentään muotoutui nätiksi kovan äherryksen jälkeen.
 
Tein harjoituksen aikana mielenkiintoisen havainnon. Soitin kasibiittiä mahdollisimman koruttomasti ja tasaisesti laskien ääneen kahdeksasosia, kunnes sain timeni kohdalleen. Jatkoin saman kompin soittamista, mutta aloin laskea kahdeksasosatrioleita, jolloin komppini alkoi yllättäen kiilata. Otinpa tämänkin laskun haltuun ja siirryin kuudestoistaosien laskemiseen, ja taas time levisi kuin jokisen eväät. Näin jatkoin 1/16-triolien ja 1/32-nuottien kautta takaisin kahdeksas- ja neljäsosiin, ja yritin parhaani mukaan pitää kompin stedinä.
 
Pulssin laskutavan muuttamisella on äskeisen ilmiön perusteella todella merkittävä vaikutus, vaikka kuinka yrittää lätkiä niitä kahdeksasosia haitsuun. Pari päätelmää seuraa.
 
1) Harjoittelu, jossa ajatus ei ole sataprosenttisesti mukana, on ajan tuhlausta.
2) Vaikka pulssin kuuluukin tuntua voimakkaasti kehossa, on aktiivisella ajatustoiminnalla kuitenkin suurempi osuus timen ylläpitämisessä. Kehon aikakäsitykseen voi vaikuttaa monet fysiologiset seikat, mutta ajukopalla tarkkaan laskettu tempo järkkyy vähemmän herkästi. Samoin kuin tekniikan voi ajaa lihasmuistiin, voi timen ylläpitämisenkin treenata alitajuiseksi tai vaistomaiseksi.
 
Loppukaneetiksi kerron vielä erään havainnon: venytin keskittymiskykyni äärimmilleen yrittäessäni pitää tempoa stedinä, mutta ironista kyllä, kadotin tyystin ajantajuni. Vartin mittaiseksi ajattelemani kevyt iltatreeni venyi täysin huomaamattani parituntiseksi.
 
Hyviä pointteja :) +