Kitarat: soittaminen ›

Se tavallinen tarina. Kaikki alkoi cleanina, mutta eräänä surullisena päivänä kaveri tarjosi minulle overdrive pedaaliaan, ja se koukutti minut jo parin käyttökerran jälkeen, ja sellainen oli pakko käydä ostamassa. Perheeni oli jo kauhuissaan joutuessaan todistamaan overdrive-pedaalin vaikutuksia, ja voitte arvata millainen meteli nousi kun eräänä päivänä tulin kotiin upouuden fuzz-pedaalin kanssa, julma kauppias oli myyntipuheineen ja kultaisine lupauksineen saanut minut jälleen hairahtamaan pimeämmälle polulle, minusta oli tullut sekakäyttäjä. Hetken päästä tämäkään ei enään riittänyt, vaan oli siirryttävä kovempiin, ja eräänä päivänä astuin kotini ovesta bossin distortion-pedaali kourassa. Kädet täristen hoidin esivalmistelut ja vihdoin olin valmis kokeilemaan jotain uutta ja mahtavaa, mistä olin kuullut vain villejä huhuja. Välittömästi annettuani palaa jäin niin rankasti koukkuun että jätin kaiken kevyemmän kaman väilttömästi kokonaan ja liitelin päivät pitkät mitä synkemmissä taivaissa. Minusta oli tullut päivittäiskäyttäjä, enkä usko selviäväni hengissä ilman päivittäistä annostani. Tiedän että saastutan kaiken ympärilläni mutta olen liian heikko tekemään asialle mitään, se kun vain tuntuu niin perkeleen hyvälle. Sitten, eräänä päivänä löysin itseni hyväilemästä MT-2:sta, ja aivan kun se olisi sulosävelin kuiskinut korvaani lupauksia kaikesta ihanasta maan ja taivaan välillä, sujautin sen povitaskuuni ja juoksin hurmioituneena pimeään luolaani. Minusta ei enään koskaan kuultu mitään, ja kohtalostani vaiettiin iäksi. Olkoon tämä tarina opetuksena niille, jotka koskaan mielensä syvimmssä syövereissä edes harkitsevat jonain kurjana päivänä kokeilevansa overdriveä.