Yleistä keskustelua musiikista ›

Vertailukohtana ei oikeastaan oo reilua pitää Hanoi Rocksia tms, vaan ehkä ennemmin Dingoa (ja se Jonnen veljen bändi on sitten tässä vertailussa uus Pyhät Nuket). Syystä jo siitäkin, että sellainen jäljittelemätön junttisuomalaisuus ja kaivetaan-nenää-nahkahousuissa -meininki on olennainen osa näiden bändien charmia. Amis-ja-koulukoti-glam:-)
 
Tilanne on sikälikin ihan sama, että niin noille nyrpistettiin nenää 80-luvullakin, ja silti tytöt ja jotkut pojatkin tykkäs, Dingosta enempi, Nukeista lunnollisesti vähempi.

2. Ärsyttävä imago + keskinkertainen soittotaito = hyvin myyvää musaa, jota ei voi välttää kuulemasta.
 
Mitähän toi "keskinkertainen soittotaito" sitten tarkoittaa? Musiikista ja meiningistä en välitä, mutta mun mielestä poikien soittotaito on varsin riittävä, ainakin niiden parin livebiisin perusteella, mitä olen nähnyt. Eihän musaa tarvi tehdä todistaakseen soittotaitoaan.

kateus

kateus
 
No tulihan se sieltä vihdoin.

Se on kyllä fakta, että mikäli jotain musiikkia vain inhoaa, on kyse kateudesta. Kukapa ei haluaisi olla esim. Axl Rose? Tai Ozzy?

Se on kyllä fakta, että mikäli jotain musiikkia vain inhoaa, on kyse kateudesta. Kukapa ei haluaisi olla esim. Axl Rose? Tai Ozzy?
 
Ne on kyllä aika surullisia hahmoja.

Vertailukohtana ei oikeastaan oo reilua pitää Hanoi Rocksia tms, vaan ehkä ennemmin Dingoa (ja se Jonnen veljen bändi on sitten tässä vertailussa uus Pyhät Nuket). Syystä jo siitäkin, että sellainen jäljittelemätön junttisuomalaisuus ja kaivetaan-nenää-nahkahousuissa -meininki on olennainen osa näiden bändien charmia. Amis-ja-koulukoti-glam:-)
 
Kivi puhuu täyttä asiaa, tämä suomalainen Nu-Pandarock on suoraa perua 20 vuoden takaiseen romantiikkarynnäkköön, tekemistä minkään Mötley Cruen tai Hanoi Rocksin kanssa ei tällä musiikillisesti, ulkonäöllisesti sitten enemmän. Tuo kaivetaan-nenää-nahkahousuissa-termi oli loistelias määritelmä näistä bändeistä.
Tsekatakaapa esmes just tämä Flinch tai Rendez-Vous, en oikeen tiedä että miten kukaan voi noista päästä enää lähemmäs Varietee-levyn aikaista Yötä.

Tsekatakaapa esmes just tämä Flinch tai Rendez-Vous, en oikeen tiedä että miten kukaan voi noista päästä enää lähemmäs Varietee-levyn aikaista Yötä.
 
Mut Yöllä sentään oli hyviä biisejä... vielä tohon aikaan. Tai ehkä nostalgia on vaan sivellyt kultamaalia muistojen päälle.

Mitähän toi "keskinkertainen soittotaito" sitten tarkoittaa? Musiikista ja meiningistä en välitä, mutta mun mielestä poikien soittotaito on varsin riittävä,
 
Tästä mä olen samaa mieltä. Ei mitenkään erityisen loistokasta soittoa, mutta ei tämän tapaisessa musassa tarvitse ollakkaan.

Kaikki vaan ei kehtaa myöntää diggailevansa bändistä just tän takia, että ne luulee, että fanit on vaan jotain teinejä. .
 
Moniko on sinulle avautunut ja kertonut pitävänsä, vaikka ei kehtaa myöntää?

Mitähän toi "keskinkertainen soittotaito" sitten tarkoittaa? Musiikista ja meiningistä en välitä, mutta mun mielestä poikien soittotaito on varsin riittävä, ainakin niiden parin livebiisin perusteella, mitä olen nähnyt. Eihän musaa tarvi tehdä todistaakseen soittotaitoaan.
 
Näinpä. Jos kerran osaavat omat biisinsä soittaa ongelmitta niin eikös silloin soittotaito ole riittävän hyvä.

Näinpä. Jos kerran osaavat omat biisinsä soittaa ongelmitta niin eikös silloin soittotaito ole riittävän hyvä.
 
Pointti kohdillaan.

Näinpä. Jos kerran osaavat omat biisinsä soittaa ongelmitta niin eikös silloin soittotaito ole riittävän hyvä.
 
On mun nähdäkseni jopa parempi, jos soittotaito ei ole kauheasti sen biisimateriaalin yläpuolella. Ei-omantasoistaan kamaa soittava bändi on molempiin suuntiin vaikea pala.
 
Muutenkin varsinainen soittaminen muodostaa bänditoiminnasta vain noin 5%, eikä edes ratkaisevan tärkeää osaa. Negative hoitaa tonttinsa varmasti aivan riittävällä tasolla.

Mä en ymmärrä yhtään näitä dissausjuttuja. Tehkää hyvää musaa ja antakaa muiden tehdä sitä mitä he kokevat hyväksi!

Olin koulun kanssa Helsingissä ilmaiskonsertissa (oli pakko mennä), jossa oli jotain räppäreitä, Indica ja Negative. Jonne kysyi: "onko teillä aivan helvetin hauskaa" ja nosteli hamettaan, Sir Christuksella oli perkelekitara. Nauroin.

Mä en ymmärrä yhtään näitä dissausjuttuja. Tehkää hyvää musaa ja antakaa muiden tehdä sitä mitä he kokevat hyväksi!
 
Note tietää mistä puhuu... kuunnelkaa räkänokat!

Note tietää mistä puhuu... kuunnelkaa räkänokat!
 
Ja mä kun juuri niistin.

(ja se Jonnen veljen bändi on sitten tässä vertailussa uus Pyhät Nuket).
 
Ei perkele nyt meni tää touhu jo ihan liian pitkälle. Joku raja sentään.

Mahdoit tuntea itsesi tuolla hetkellä tärkeäksi.
 
Ei vais. En nauranut. Katsoin ihaillen Jonnea ja mietin: "Se kiroilee ja nostelee hametta. Se on rokkitähti. Wau. Tuollainen minä haluan olla isona".
 
No kyllähän se on ihan kiva juttu että tamperelainen bändi menestyy noinkin hyvin maailmalla, mutta itseäni bändin touhuilu lähinnä huvittaa. Mutta eihän sillä mitään väliä ole. Ihmiset tykkää. Taidan mennä syömään.