Kitarat: kitarakamat ›

Juu, kyllähän ne Kinmanit hyvät on. en todellakaan kiellä sitä! Testasin uutta tallamikkiä etsiessäni peräkkäin Kinmanin AvnBlues -setin tallamikin eli SC:n ja heti perään Ruokankaan Bluesin.
 
SCn ei mikään "oikea" vintagemikki olekaan, tosiaankin enemmän säröjuttuun suunnattu. Mutta esimerkiksi AVn-56:t helisevät kuten "perinteisen" stratomikin pitääkin. Edelleenkin IMO.
 
AVn-Traditional, AVn-Blues ja Hank's classic 60's tone -setit on tullut varsin hyvin testattua...
 
Hank Marvin -settien AVn-63 on muuten sama mikki kuin SCn.

Ihan OK. Ei mitenkään erityisen tukevasoundiset mielestäni.
 
Onhan texaseissa enemmän jerkkua kuin perusstratosetissä?
 
Mulla on Nevalaisen blues mikit stratossa ja niitä voi kyllä suositella. On tukeva saundi.
 
Näitä olen kyllä kuullut kehuttavan. On sentään käsin kotimaassa tehdyt ja hinnaltaan aika kohtuulliset.
 
En laittaisi.
 
Olen nykyisessä kepissä ollut tyytyväinen noihin perusjenkkeihinkin. Hintaa tosin en tiedä. Varmaan ero Texas Specialeihin on aika pieni.
 
Ei ole kokemusta noista, mutta varmaan kannattaa laittaa ennemmin nuo kuin Fenderit.
 
Joo, näistä en tiedä. Yleensä kuulee aika vähän puhuttavan SD:n sinkuista.
 
Lindyt on erittäin hyvät, mutta myös perin kalliit. Jos raha ei ole este niin kannattaa varmasti laittaa joko Lindyt tai Nevalaiset.
 
Kerran olen keppiä jossa on lindyt koittanut pikaisesti ja ne kyllä vakuutti. Ei tosin ollut stratomikkejä. Eikä noidenkaan hinta nyt aivan mahdoton ole.

SCn ei mikään "oikea" vintagemikki olekaan, tosiaankin enemmän säröjuttuun suunnattu. Mutta esimerkiksi AVn-56:t helisevät kuten "perinteisen" stratomikin pitääkin. Edelleenkin IMO.
 
AVn-Traditional, AVn-Blues ja Hank's classic 60's tone -setit on tullut varsin hyvin testattua...
 
Hank Marvin -settien AVn-63 on muuten sama mikki kuin SCn.
 
Jep. Tuo Trad. -setti olisi kyllä mukava joskus kokeilla. Sen muistan tuosta SCn-mikistä, että aika paljon sai eri sävyjä irti mikin korkeutta säätämällä. Niinhän se taitaa Kinmaneissa muutenkin olla. Taitavat toimia parhaiten juuri aika lähellä kieliä?
 
Vielä sen haluaisin lisätä, että en todellakaan missään sokkokuuntelutestissä varmasti pystyisi erottamaan Kinmania ja oikeata single coilia toisistaan varmuudella. Eikä varmaan pystyisi moni muukaan. Toisaalta onko sillä mitään väliäkään, jos kuullostaa hyvältä. :)

Ja vaikka Kinman aika lähellä yksikelaista onkin, niin kyllä niissä kuitenkin eroa on. Kinmanin soundi oli kompressoidumpi kuin oikean yksikelaisen. Sen takia Kinmanilla irtoaa kyllä hyvät särösoundit, mutta cleanit ei vedä vertoja aidolle asialle. Valintani siis kohdistui Ruokankaan Blues -setin tallamikkiin. Dynamiikka on parempi ja soundi "elävämpi". IMO.
 
Jotain tällaista minäkin olen ymmärtänyt. Siksi tuntuu, että haluaisin oikein rehelliset yksikelaiset.
 
Tuo hurinakin on mielestäni jollain tavalla vähän ylimainostettu juttu. Ymmärrän toki, että se voi olla ongelma. Aika perhanan kovaa täytyy kuitenkin soittaa, että hurina ylittää sietokyvyn. Ja jos kitara muuten on hyvin suojattu hurinoilta, niin ei pitäisi hyvillä yksikelaisilla olla ongelmia.
 
Joo. Onhan niitä halpoja ja huonoja vehkeitä, jotka humisee yksinäänkin nurkassa, mutta minua ei vielä ole hurinat haitanneet kummankaan keppini kanssa. On sen verran vähäistä. Ja mun mielestä se pieni humina kuuluu mun saundiin. Tietyt rutinat nyt tulee sitten vehkeillä kuin vehkeillä kuvaan.

Jep. Tuo Trad. -setti olisi kyllä mukava joskus kokeilla. Sen muistan tuosta SCn-mikistä, että aika paljon sai eri sävyjä irti mikin korkeutta säätämällä. Niinhän se taitaa Kinmaneissa muutenkin olla. Taitavat toimia parhaiten juuri aika lähellä kieliä?
 
Joo, tuo on totta että Kinmaneihin vaikuttaa korkeuden säätö enemmän kuin keskivertomikkiin. Aika paljon erilaisia soundeja niistä saa irti kun siihen aikaa käyttää.
 
Lähellä kieliä ne minulla ovat, rokkistratoa hain Hank Marvin 60's -setistä ja se kyllä löytyy! Soundi muuttuu vintagemmaksi mikkejä laskiessa (luonollisesti...).
 
Tosiaankin, kyllä maailmassa paljon on hyviä stratomikkejä. Hyviä hurinattomia on aika paljon vähemmän. Mutta sehän on pääasia että soittaja saa sellaisen soundin kuin haluaa, hurinalla tai ilman. Minä kuitenkaan tuskin enää muita merkkejä kuin Kinmania "käyttöstratoissa" käytän.
 
Jos perinteisiä stratomikkejä haluaa niin Nevalaiseen, Ruokankaaseen tai Fraliniin kannattaa rahansa sijoittaa!
 
Ihan mielenkiinnosta: Mitä Nevalaisen mikit maksavat? Joku kehui laatuun nähden edullisiksi.

Keväällä kun herran kanssa asiasta meiliä lähettelin, lupasi mikit viikossa ja hintaa kytkentäkaavioineen 250 euroa.
 
Fralinit 350€, ja mitä nyt olen Nevalaisia testaillut niin eivät häviä soundiltaan tippaakaan niille. Ei paha!

Fralinit 350€, ja mitä nyt olen Nevalaisia testaillut niin eivät häviä soundiltaan tippaakaan niille. Ei paha!
 
Customsoundsilla näkyi lindyt olevan 299 eypoa.

Miten kuvailisitte tässä yhtälössä sitten noita Seymour Duncaneita tai Texas Specialeita? Entä esim Kent Armstrongin texas-mikit?

Miten kuvailisitte tässä yhtälössä sitten noita Seymour Duncaneita tai Texas Specialeita? Entä esim Kent Armstrongin texas-mikit?
 
No nyt kyllä jälleen liikutaan erittäin subjektiivisissa jutuissa... Mutta minun mielestäni: yleisesti ottaen Duncanit (SSL-1 tai SSL3) kun valitsee niin ei pahasti metsään voi mennä koskaan. Perusvarma. Paitsi Duncanin Stackit vintagesoundiseen stratoon.
 
Texas Special: "klassikko", lähes kaikkien tuntema rock/bluesmikki. Käytettynäkin näkee usein. Silloin hinta/laatusuhteeltaan hyvä diili. Jonkinlaisessa "referenssimikin" asemassa kun puhutaan rock/bluesstratoista. Perushyvää edelleen.
 
Kent Armstrong texas: Näistä ei ole niin paljoa kokemusta, mutta tällaisilla varustettua kitaraa on tullut soitettua kyllä tutun vahvistimen läpi jokin aika sitten. Hinta/laatusuhde uutenakin erinomainen. Saattaisin hyvinkin tätä harkita jos pitäisi stratomikkisetti saada.
 
Eivät nuo ihan esim. Fralinien tasoisia ole _mielestäni_. Mutta ero on kuitenkin pieni. Ja se ero on niin helkkarin henkilökohtainen. Ja vaikka tosiaankin olisi sitä mieltä että Fralinit ovat paremmat kuin Armstrongit on asia erikseen onko ero tuplahinnan arvoinen.
 
Ehdotus: osta ensimmäinen "sopiva" setti joka käytettynä tulee vastaan. Sitten makustelet sitä ja jossakin vaiheessa tulee taas vastaan erilainen setti. Jos rahaa on niin sitten vain tämäkin talteen ja testaamaan
-> huonommat myyntiin. Voi testailla rauhassa mikä miellyttää ja käytetyistä saa ainakin suurinpiirtein omansa pois. Vaivalloistahan tuo on mutta harrastushommaahan tämä onkin. Et sinä kuitenkaan siitä loppupeleissä hirveästi kostu mikä on minun mielestäni hyvä, ja itse oppii erottamaan erilaisten mikkien erot ja "hyvyyden" vain testaamalla paljon.

Niin ja jos Kinmaneja haikailette, 220e lähtee trad setti.
 
ps: löytyy myös torilta.
 
www.kinman.com

Pitäs nyt kysyä, että tunnistaako kukaan tuosta mun huonosta omakuvasta mitä puuta tuo mun otelauta on? Se on ainakin paljon tummempi mitä monet pao ferro otelaudat.
 
Sarjanumero alkaa: SE91xxxx
 
Kysyn tässä vanhassa topicissa ku en viitsiny uutta aloittaa.

Pitäs nyt kysyä, että tunnistaako kukaan tuosta mun huonosta omakuvasta mitä puuta tuo mun otelauta on? Se on ainakin paljon tummempi mitä monet pao ferro otelaudat.
 
Sarjanumero alkaa: SE91xxxx
 
Kysyn tässä vanhassa topicissa ku en viitsiny uutta aloittaa.
 
Muistaakseni ihan ensimmäisissä SRV malleissa käytettiin Brazilian ruusupuuta joka on kyllä sitten todella tumma. En tiedä kuinka paljon pao ferrojen väriskaala heittelee.
Tuo kuva ei kyllä ole paras mahdollinen kun kerran näyttää noin vaalealta.

Sarjanumero alkaa: SE91xxxx
 
Pau ferroa.
 
"It appears that all the SE91xxxx's and later numbers are the pau ferro, however."
- http://www.stevieray.com/srv-strat.htm

Onko kukaan kokeillut saksalaisia Leosound-mikkejä? Sivut ovat aika vakuuttavat ja hinnat todellakin kohdallaan. Stratosetit 99-139 euroa plus 11 euroa rahtiin EU:n sisällä.
 
http://www.leosounds.de/index_en.html