Studiotyöskentely ›

jPekka:
Epäilemättä totta, vaikka yleensä biisille tekee hyvää se, että se ei _kuulosta_ siltä että siinä olisi (montaakaan) kaikua.
 
Noin.
 
Ja tämähän saavutetaan (mun mielestäni) helpoimmin sillä, että koko ajan pidetään mielessä sellainen tavoitteena oleva kuviteltu "soiva tila", ja suhteutetaan joka ikinen kaiku ja delay siihen.
 
Ja tuoreessa Electronic Musicianissa kertoi tuottajaguruni Daniel Lanois, ettei ole käyttänyt kaikulaitteita lähes viiteentoista vuoteen.
 
Siinä mielessä on vaarallista sanoa noin, että kaikki äänityksessä kuuluva tilahan on kaikua, tavallaan. On ihan makuasia, haluaako sen kaiun tehdä sijoittamalla huoneeseen ambienssimikin vai vääntämällä napista, viemällä kaiuttimen ja mikin rappukäytävään vai laskettamalla konvoluutiota.
 
Ei sillä, etteikö asia olisi selvä sulle, mulle tai D. Lanois'lle, mutta joillekin täällä musiikki tapahtuu inline-prosessina, ikäänkuin käymättä välillä raikkaan ulkoilman kautta
:-)
 
PS. joku kysyi miten pärjätä mopokoneellaan, kun kaiut pitää laskettaa raitoihin valmiiksi. Mun vastaukseni on: käytät luultavasti ihan liikaa kaikua. Mieti etukäteen joka ikinen delay jonka haluat kuulla biisissä, olipa kyseessä kitarasoolon loppu tai laulajan säkeen viimeinen fraseeraus, ja laske delayt vain niille kohdin - ja tarkalleen oikeassa taimissa! Reverboitavia (kiva uudissana eiks je?) asioita voit ohjata oman "kaikumiksauksen" (kaiutettavimmat asiat kovimmalla) omalle raidalleen ja kaiuttaa sen. Useimmiten kaiku/tila on parhaimmillaan kuin liimaa, joka sitoo soittimet yhteen - jos kaiku alkaa kuulua, on se verrattavissa siihen kun liima pursuaa ulos saumasta.
 
Miksauksen olis syytä kuulostaa jo ihan valmiilta, sellaiselta että sen kehtaisi viedä tarpeen vaatiessa masterointiin jo sellaisenaan, ennen kuin aletaan avata yhtään isompia ja kuuluvampia tiloja. Sittenkin niitä tulee helposti liikaa. Muista, että kaiku tekee musiikista aina vähemmän ärhäkästä, vie voimaa niiltä iskuilta.
:-)
 
Kivi