Klassinen ›

Eine kleine Nachtmusik.
 
Carmina Buranan O Fortuna -osio, kun sitä käytetään esim. Ylihärmän kunnan esittelyvideossa. Tosin miltei mikä tahansa musiikkihan on väärinkäytettynä kauheaa.

Carmina Buranan O Fortuna -osio, kun sitä käytetään esim. Ylihärmän kunnan esittelyvideossa.
 
Ööh, onks se just se julman kuuloinen kohta? Samaa muuten soitettiin jossain saatananpalvontavalistusvideossa. Vaikka enempi kristillinen taustahan tsipaleella taitaa olla.
 
Muuten mikä tahansa kappale jota vain käytetään liikaa on yleensä kornia. Eli tarkoitan sitä , että kun jossain pitää käyttää klassista niin sitten pistetään jostain Anttilan "suosituimmat klassiset"-kokoelmalta jotain kivaa siihen. Eli Vivaldia, Mozarttia, Bachia tai muita sinänsä hyvien säveltäjien tuotoksia, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa.

Vaikka enempi kristillinen taustahan tsipaleella taitaa olla.
 
No ei todellakaan. Carmina Burana, eli lauluja Beurenista on tavallaan tribuutti keskiajalla pappiskokelaiden laulamille maallisille lauluille, joissa ryypätään, harrastetaan seksiä ja pilkataan vallanpitäjiä.
 
Itse teos on kyllä erittäin kornia orkestraatiota esimerkiksi jokaisen in taberna osan kohdalla, mutta sitä siinä on varmaan haettukin.
 
Alkuperäiseen kysymykseen vastaan koko Wagnerin tuotanto. Hyi helvetti.

No ei todellakaan.
 
Sori väärikäsitys. Muistin vain sen että ne liittyivät jotenkin pappisporukkaan.

Korneimmat eli naiveimmat tuntemasi klassiset teokset:
 
Beethovenin pianobagatelli Für Elise sekä vaikkapa Rossinin varhaiset opiskeluaikaiset myöhemmin uusitut jousisonaatit. Kylläpä on niin imelää musiikkia että hitaampia oikein heikottaa.
 
Für Elisessä ei ole mitään kornia, se on oikein kaunis ja tyypillinen wieniläisklassinen pianokappale. Ei ole Beethovenin vika että se biisi on nykyään raiskattu joka paikassa lääkemainoksista alkaen. Kuuntele sitä niinkuin kuuntelisit mitä tahansa klassista kappaletta ja unohda että se on niin tunnettu ja kulunut. Huomaat, että se on oikeasti hyvä biisi.

Für Elisessä ei ole mitään kornia, se on oikein kaunis ja tyypillinen wieniläisklassinen pianokappale. Ei ole Beethovenin vika että se biisi on nykyään raiskattu joka paikassa lääkemainoksista alkaen. Kuuntele sitä niinkuin kuuntelisit mitä tahansa klassista kappaletta ja unohda että se on niin tunnettu ja kulunut. Huomaat, että se on oikeasti hyvä biisi.
 
Ja unohtamatta Suomessa erityisesti Fredin laulamana tutuksi tullutta iskelmäversiota: "Sinfonia rakkauden", joka sanoituksensa kermakakkumaisessa kuorrutuksessa ja sentimentaalisuudessa menettää sen iimeisenkin taiteellisuuden hivenensä.
 
Vähemmän tunnettua sen sijaan taitaa olla se seikka että Schubertkin taisi käyttää tämän a-molli bagatellin melodiaa eräässä Winterreise-sarjan liedissä Die Krähe (Varis), jonka piano-osuus on kieltämättä hiukan vaikeampi soittaa kuin mainittu bagatelli.
 
Vaikka kyseessä itse asiassa todella onkin bagatelli a-molli pianolle (1810) Tammen musiikkitietosanakirjan hakuartikkelissa "Für Elise" WoO59 luokitellaan hyvin epätäsmällisesti ja epämääräisesti "pianokappaleeksi".

Tammen musiikkitietosanakirjan hakuartikkelissa "Für Elise" luokitellaan hyvin epätäsmällisesti ja epämääräisesti "pianokappaleeksi".
 
Kyllä se on ihan umpiwieniläistä lukuunottamatta sitä tahdin mittaista kromaattista laskua ja basso paikallaan pysyvää kadenssihäröilyä, mutta ne ovatkin lähinnä täytetahteja.

Eine kleine Nachtmusik.
 
Carmina Buranan O Fortuna -osio, kun sitä käytetään esim. Ylihärmän kunnan esittelyvideossa. Tosin miltei mikä tahansa musiikkihan on väärinkäytettynä kauheaa.
 
Ei millään muotoa Mozartin "Pieni yösoitto" kuulu korneimpiin klassisiin; siitä olen jyrkästi eri mieltä kanssasi. Kyseinen jousiorkesterille sävelletty (jousikvartettoversioanakin sitä esitetään) teosluokitukseltaan Serenadi, n:o 13 G-duuri KV 525, on eräs lajinsa taiteellisesti merkittävimpiä saavutuksia ilmaisunsa äärimmäisessä keskittyneisyydessä, voimassa sekä visionäärisessä hehkussa samanaikaisesti kuitenkin täyttäen funktionsa pöytämusiikkina illallisseurueen viihdyttämiseksi. Allegron pääteemahan on jo idullaan esim. viiden puhallindivertimenton KV 439b 3 basettitorvelle 3. divertimenton Allegrossa.
 
Ja kuten Hildesheimer varsin osuvasti sanoo:" Populariteetti ei vähennä hiukkaakaan tämän kepeällä mutta onnellisella kädellä piirretyn tilapäisteoksen korkeaa laatua".
 
Alunperin 5-osaiseksi sävelletyn Serenadin Menueteista ensimmäinen trioineen on kadonnut jäljettömiin. Toisessa, ainoassa säilyneessä Menuetissa, Mozart siteeraa nerokkaalla tavalla melodista fraasia Haydnin varhaisen sinfonian n:o 21 A-duuri Menuetista ja luo siitä motiiveiltaan ja rakenteeltaan orgaanisesti yhtenäisemmän, kuin yhdestä puusta veistetyn kokonaisuuden ikään kuin osoittaen kuinka hän itse osan olisi säveltänyt ja lopulta siis sävelsikin.
 
Kauhuelokuvan Alien, 8. matkustaja, eräässä melkoisen staattisessa kohtauksessa äänikulissina taustalla hiljaa soiva hitaan osan, Romanze, herkästi ja hellästi laulava lämmin melodia luo huomaamattomuudessaan ja unenomaisuudessaan tehokeinona järkyttävän kontrastin elokuvan muutoin hyvin painostavalle ja piinaavalle yleistunnelmalle.Lyhyesti voisi todeta että teos on musiikkia, jonka kaikki ovat varmasti kuulleet ainakin 100 kertaa muttei kukaan kuunnellut ja ymmärtänyt ensimmäistäkään.
 
Haydnin kyseisen sinfonian n:o 21 hyvin kauniin ja romanttissävyisen sekä samalla profeetallisen Adagio-osan eräät aihesekvenssit saavat niin ikään viimeistellyn ja täydellistyneen muotonsa Mozartin Sinfonia Concertanten Es-duuri viululle ja alttoviululle KV 364=320d, v. 1779, sanomattoman kauniissa, tummasävyisen traagisessa ja tuskaisen viiltävässä hitaassa osassa, joka soi silkkaa musiikillista runoutta.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan koko Wagnerin tuotanto. Hyi helvetti.
 
No, makuasioistahan ei oikein kannata kiistellä, mutta oletko todella kuunnellut koko Wagnerin tuotannon läpi etkä löytänyt sieltä mitään mikä ei olisi kornia? Ei kateeksi käy, sillä kyllähän esim. Alkusoitto ja Isolden lemmenkuolo oopperasta Tristan ja Isolde on niin jumalaisen kaunista musiikkia ettei ole paljon sellaista sävelletty..! Wagnerin useiden teosten mahtipontisessa laajuudessa voi nähdä ehkä jotain hivenen suuruudenhullua, tai hänen persoonassaan ja yhteyksissä natsi-Saksaan jotain epäilyttävää, mutta että hänen musiikkinsa olisi kornia?? Ei minusta ikimaailmassa.

"Tommaso Albinonin" Adagio, joka ei kenraalibassoa ehkä lukuunottamatta ole hänen oma sävellyksensä vaan nykyaikainen vääristelmä.

No, makuasioistahan ei oikein kannata kiistellä, mutta oletko todella kuunnellut koko Wagnerin tuotannon läpi etkä löytänyt sieltä mitään mikä ei olisi kornia? Ei kateeksi käy, sillä kyllähän esim. Alkusoitto ja Isolden lemmenkuolo oopperasta Tristan ja Isolde on niin jumalaisen kaunista musiikkia ettei ole paljon sellaista sävelletty..! Wagnerin useiden teosten mahtipontisessa laajuudessa voi nähdä ehkä jotain hivenen suuruudenhullua, tai hänen persoonassaan ja yhteyksissä natsi-Saksaan jotain epäilyttävää, mutta että hänen musiikkinsa olisi kornia?? Ei minusta ikimaailmassa.
 
Valkyyrioiden ratsastus oopperasta Valkyyria kuitenkin on aika naiivia musiikkia ainakin minun mielestäni. Teennäisyydessään,mahtipontisuudessaan sekä ostinaton motoriikan väsyttävyydessään suorastaan ällöttävää. En ole sen enempää wagneriaani kuin Wagnerin musiikin ihailijakaan ainakaan vielä tähän mennessä.

oletko todella kuunnellut koko Wagnerin tuotannon läpi etkä löytänyt sieltä mitään mikä ei olisi kornia?
 
No en tietysti, mutta niin paljon, että johtopäätöksiä voi vetää. Ei kuitenkaan hirveitä intressejä parin kuuntelemani oopperan jälkeen lähteä kahlaamaan sieltä niitä paria hyvää biisiä koko tuotannon joukosta. Kyllähän se äijä varmaan niin arvostettuna osasi luultavasti saada asioita soimaan, mutta ei se niin hirveän tyylitajuista minulle ole ollut. Paitsi oli tyylikästä kuolla kasinolla.

No en tietysti, mutta niin paljon, että johtopäätöksiä voi vetää. Ei kuitenkaan hirveitä intressejä parin kuuntelemani oopperan jälkeen lähteä kahlaamaan sieltä niitä paria hyvää biisiä koko tuotannon joukosta. Kyllähän se äijä varmaan niin arvostettuna osasi luultavasti saada asioita soimaan, mutta ei se niin hirveän tyylitajuista minulle ole ollut. Paitsi oli tyylikästä kuolla kasinolla.
 
Nyt kun muuten tarkemmin ajattelen on yksi poikkeus: Pienestä asti olen pitänyt Wagnerin Lohengrin oopperan 3. näytöksen alkusoitosta ja sitä on ollut aina mukava kuunnella sekä jos niikseen tulee sen vaskien esittämää tarttuvaa melodiaa välillä mukava vihellelläkin. Riemukasta, miltei jouluista musiikkia ettenkö sanoisi; kuuluu pikemminkin sarjaan ordinary classics kuin essential classics (sivumennen sanoen, vaikkei se asiaan kummemmin liitykään, en muutoinkaan suosittelisi ostamaan kyseisellä logolla kulkevaa Sonyn halpiskokoelmasarjaa "Essential classics", vaikka se ei hinnalla pilattu olekaan jos niitä nyt enää sitten saatavana onkaan). Täytyy varmaankin joskus kuunnella oikein ajan kanssa kaikki omistamani Wagner -levytykset jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jotakin aidosti kaunistakin musiikkia, ei vain pelkkää tyhjää tehontavoittelua niinkuin tänään kuuntelemassani Valkyyrioiden ratsastuksessa; sopisi hyvin somistamaan mölisevänä taustamusiikkitapettina eli soivana äänitehostekulissina, soundtrackina jotakin Indiana Jones-tai Star Wars-pätkää. Mutta hei, sitähän itse asiassa onkinkin käytetty säestämään liittoutuneiden! pommituslaivueen lentoa jossakin II maailmansotaan sijoittuvassa sotaelokuvassa.

Eine kleine Bassmusik

Kuuntelin sattumalta hetken mielijohteesta tänään I kertaa Wagnerin "Lentävän hollantilaisen" alkusoiton: dramaattista ja väkevää hidasta avausta lukuunottamatta varsin tylsää ja tasapaksua musiikkia, not my favourite. Odottelin näet jo vesikielellä, että seuraavassa Allegrossa Wagner kehittää jotakin suurta ja mahtavaa, mutta suureksi pettymyksekseni ja hämmästyksekseni tunnelma lässähtikin aika totaalisesti alun suurenmoiseen, kihelmöivää jännitystä ja jatkon kannalta suuria odotuksia nostattaneeseen johdantoon verrattuna.

Valkyyrioiden ratsastus oopperasta Valkyyria kuitenkin on aika naiivia musiikkia ainakin minun mielestäni. Teennäisyydessään,mahtipontisuudessaan sekä ostinaton motoriikan väsyttävyydessään suorastaan ällöttävää. En ole sen enempää wagneriaani kuin Wagnerin musiikin ihailijakaan ainakaan vielä tähän mennessä.
 
Monilla on tuo mielipide ko. biisistä siitä syystä, että mahtipontinen elokuvamusiikki kuulostaa nykyään hyvin pitkälle samalta (erityisesti Hollywoodissa). Se ei ole varmaan kuitenkaan Wagnerin vika. Ei ole takuulla yhtään toista klassisen musiikin pätkää, jota Hollywood olisi käyttänyt ja yrittänyt kopioida niin paljon kuin Valkyyrioiden ratsastusta. Kyllähän siitä kornin saa jos miettii jotain elokuvakohtausta samalla, mutta mieti miten järisyttävä vaikutus sillä on täytynyt olla aikanaan oopperan keskellä!
 
Myönnän, että Wagnerilta löytyy myös vähemmän hienoa musiikkia, mutta Wagnerin paras on mielestäni aivan fantastista. En ole sen enempää wagneriaani, mutta kyllä hänen musiikistaan voi muutenkin pitää.

Kuuntelin sattumalta hetken mielijohteesta tänään I kertaa Wagnerin "Lentävän hollantilaisen" alkusoiton: dramaattista ja väkevää hidasta avausta lukuunottamatta varsin tylsää ja tasapaksua musiikkia, not my favourite. Odottelin näet jo vesikielellä, että seuraavassa Allegrossa Wagner kehittää jotakin suurta ja mahtavaa, mutta suureksi pettymyksekseni ja hämmästyksekseni tunnelma lässähtikin aika totaalisesti alun suurenmoiseen, kihelmöivää jännitystä ja jatkon kannalta suuria odotuksia nostattaneeseen johdantoon verrattuna.
 
Lentävä Hollantilainen täytyy nähdä kokonaan ennen kuin alkusoittoa voi täysin ymmärtää. Se sisältää ja esittelee oopperan tärkeimmät teemat; Hollantilaisen teeman, Sentan teeman, norjalaisten merimiesten teeman sekä alati taustalla olevan meren pauhun. Kokonaisuutena Lentävä Hollantilainen on Wagnerin nerokkaimpia luomuksia, vaikkakin menneenä kesänä Savonlinnassa esitykset johtaneen kapellimestarin tempot olivat niin järkyttävän hitaita, että itsekin olin ensi kertaa eläissäni sitä mieltä, että alkusoitto todella lässähti jännitteen puuttuessa täysin.

Lentävä Hollantilainen täytyy nähdä kokonaan ennen kuin alkusoittoa voi täysin ymmärtää. Se sisältää ja esittelee oopperan tärkeimmät teemat; Hollantilaisen teeman, Sentan teeman, norjalaisten merimiesten teeman sekä alati taustalla olevan meren pauhun. Kokonaisuutena Lentävä Hollantilainen on Wagnerin nerokkaimpia luomuksia, vaikkakin menneenä kesänä Savonlinnassa esitykset johtaneen kapellimestarin tempot olivat niin järkyttävän hitaita, että itsekin olin ensi kertaa eläissäni sitä mieltä, että alkusoitto todella lässähti jännitteen puuttuessa täysin.
 
Vasket esittelevät fanfaareineen alkusoiton johdannossa tosiaan Wagnerille tyypillisen ns. johtoaiheen tai useampia,
jep. Mutta palatakseni "lentävän hollantilaisen" alkusoittoon toteaisin vain, paitsi että Wagnerilta tuntuvat loppuvan etenkin alkusoiton mittasuhteisiin nähden ideat kesken, ts. musiikkia vaivaa silmiinpistävä ideaköyhyys, se kärsii myös eräänlaisesta melodiakeksinnän tavanomaisuudesta, alati toistuvien aiheiden olemattomasta, kaavamaisesta ja mielikuvituksettomasta kehittelystä sekä itseriittoisesta rinnan raastamisesta ja aiheettomasta efektin tavoittelusta ála Mahler.
 
Wagnerin puolustukseksi voi sanoa että säveltäessään "Lentävän hollantilaisen" säveltäjä ei ollut vielä täyttänyt edes 30 vuotta eikä hänestä mikään (suuri) sinfonikko koskaan edes tullutkaan jos kohta voidaan todeta ettei ollut tarkoituskaan.

Lentävä Hollantilainen täytyy nähdä kokonaan ennen kuin alkusoittoa voi täysin ymmärtää. Se sisältää ja esittelee oopperan tärkeimmät teemat; Hollantilaisen teeman, Sentan teeman, norjalaisten merimiesten teeman sekä alati taustalla olevan meren pauhun. Kokonaisuutena Lentävä Hollantilainen on Wagnerin nerokkaimpia luomuksia, vaikkakin menneenä kesänä Savonlinnassa esitykset johtaneen kapellimestarin tempot olivat niin järkyttävän hitaita, että itsekin olin ensi kertaa eläissäni sitä mieltä, että alkusoitto todella lässähti jännitteen puuttuessa täysin.
 
En tosiaankaan ole millionkaan vaivautunut kuuntelemaan kyseistä oopperaa alusta loppuun, mutta ehkäpä joskus tulisi se vaikka tehdä, vaikka se kun kuulema on Wagnerin oopperoista italialaisin tyyliltään.
 
Raivoavaa myrskyä kuvaavassa alkusoitossa, joka on tosiaan tumpattu täyteen ns. johtoaiheita, leitmotiv, ei mielestäni musiikillisesti tapahdu kovinkaan paljoa ja itse sonaattimuotoon sävelletyn, mitä johtoaiheiden runsas käyttäminen ei kuitenkaan pysty sumentamaan, alkusoiton pää-ja sivuteemat ovat hedelmättömän laimeita ja persoonattomia, mistä on luonnollisena seurauksena kehittelyn köyhyys. Sitäpaitsi hyvin vähän johtoaihe-motiiveilla, jotka viittaavat ja luonnehtivat jotakin henkilöä, affektia tai käsitettä, on tekemistä minkään konkreettisten ideoiden tai teemojen kanssa, jotka kannattelisivat teosta sen musiikillisen kaaren loppuun saakka ja siitä tuntuu puuttuvan kontrastisuus miltei täysin temaattisen aineksen homogeenisuudesta johtuen. Mitä muutakaan tällainen "myrsky"-musiikki olisi kuin pauhaavia skaaloja alusta loppuun väsyttävyyteen saakka alá Rossini.
 
Ehkäpä Wagneria voisi syyttää kunnianhimoisuuden mukanaan tuomasta liikayrittämisestäkin, alkusoiton kesto kun on yli 12'00. Myrsky muutoinkin menettää tehoaan johtoaiheiden paljouden takia peittäen miltei koko musiikillisen maiseman ja johdattaen puhtaasti musiikilliselta aspektilta asiaa tarkasteltuna huomion epäolennaisiin, toisarvoisiin seikkoihin saaden näin ollen aikaan myös sen, että alkusoitosta tulee sittenkin hyvin epäyhtenäinen jo rakenteensakin puolesta nakertaen vahingollisesti teoksen uskottavuutta ja musiikillista logiikkaa, josta luonnollisena seurauksena musiikin vastaanottajan eli yleisön mielenkiinnon herpaantuminen nukkumatin hiipiessä puseroon: Gute nacht, näin etenkin silloin jos säveltäjälle ei ole suotu melodista lahjakkuutta alá Schubert taikka kehittelytaitoja ja-kykyjä alá Beethoven tai Haydn.
 
Mitä nyt näiden viimeksi mainittujen säveltäjien näkemykseltään persoonallisempia ja toteutukseltaan johdonmukaisempia, yhtenäisempiä, vaikutukseltaan dramaattisempia myrsky-teemojen sovelluksia tulee hetimiten mieleen voisi esimerkkinä mainita nuoren Schubertin "Paholaisen huvilinna"-alkusoiton, Fernando-alkusoiton, Die Bürgschaftin 3. näytöksen alkusoiton sekä Beethovenin Pastoraali-sinfonian ja Haydnin oratorion "Vuodenajat" "Myrsky"-kohtauksen.