| Aihe: Synkkä/mahtipontinen klassinen | |
|---|
|
Suositelkaa minulla jotain synkkää, surullista, häijyä tai mahtipontista klassista. Tekisi mieli ostaa joku levy, mutta ei viiti ihan sattumanvaraisesti ostaa.. |
|
synkkää, surullista, häijyä tai mahtipontista klassista.
Kenesenytolikaan valituslaulu Hirosiman uhreille:)
No onpa taas helppo nakki. Niin selkeästi määritelty. Olisiko joku Stravinskyn venäläisen(pariisilaisen) kauden mahtipontisempi hengentuotos sinnepäin?
Tai sitten jos osaat määritellä vähän tyylisuuntaa, että jytyytetäänkö klassisromanttista, vai uudenpaa?
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara |
|
Romantiikasta suosittelen Modest Mussorgsky, Night on the Bare Mountain, "Yö autiolla saarella". Hyvä sävellys. Ja sitten Sostakovitsin sinfoniat on nimenomaan häijyjä.
myykää edes yksi keikka |
|
Sostakovitsin sello-konsertot on kans hyviä...samoin kannattaa kokeilla Beethoovenin myöhäistuotantoa..varsinki piano-sonaatteja...niistä löytyy kyllä synkkiä soundeja. Muutenki monet sello -jutut synkistelee mukavasti..
the path of excess leads to the tower of wisdom... |
|
Suositelkaa minulla jotain synkkää, surullista, häijyä tai mahtipontista klassista. Tekisi mieli ostaa joku levy, mutta ei viiti ihan sattumanvaraisesti ostaa..
Esim. Brittenin War Requiem. Aika energinen ja synkkä teos.
Jonkun muun esittämään kysymykseen vastaan, että Valituslaulu Hiroshiman uhreille on nimeltään "Tren" ja säveltäjä on Krzysztof Penderecki. |
|
Lutoslawskin ja Dutilleuxin sellokonsertot, joista on muuten saatavilla aivan fantastinen EMI Classicsin Great recordings of the century-kokoelmalsarjaan kuuluva levytys ja vielä huokeaan midprice-hintaan. |
|
Johannes Brahms: Traaginen alkusoitto
Riku Ahlsten
"Rock journalism is people who can't write interviewing people who can't talk for people who can't read."
- - - - Frank Zappa (1940 - 1993) |
 MrQ
10.09.2003 19:21:20 | |
|
Johannes Brahms: Traaginen alkusoitto
Krieg näin niinkuin yleensä, ja wagner. |
megatherium
10.09.2003 21:36:44 (muokattu 11.09.2003 20:56:45) | |
|
Schönberg, esim 12-säveljärjestelmään perustuva orkestrerimuunnelmat op. 31, jonka Karajan ja Berliinin filharmonikot toteuttavat kuten varhaisemman myöhäisromanttisen laajan sävelrunon Pelleas ja Melisande miltei selkäpiitä karmivalla ja hyytävällä draivilla. Tämä on Musiikkia joka saa ihon nousemaan kananlihalle ja sielun hytisemään vilusta.
Tuntuu kuitenkin siltä että Karajan ei edellisessä teoksessa tunnu täysin pääsevän musiikin ytimeen saakka ja hänen tulkintansa mainion orkesterin kanssa jää jotensakin ulkokohtaiseksi. Sikäli kuin vanhat merkit pitävät paikkansa Pierre Boulezin tulkinta edellisestä on todennäköisesti sitäkin menestyksekkäämpi ja hallitumpi. |
|
Kokeile tuota: John Adams - Harmonielehre. Tai Aaron Copland - Symphony nro. 3 (prkl...olikohan se kolmonen!). Molemmat ovat vähän tuota modernimpaa puolta. |
megatherium
11.09.2003 21:01:20 (muokattu 15.09.2003 21:52:22) | |
|
Ehdoton kokemus: Arthur Honeggerin v. 1946 valmistunut jopa sävelkieleltään hiukan naivistinen 3. sinfonia melkein brutaaleine aiheineen osissa "Vihan päivä" ja "Anna meille rauha", nimeltään ns. "Liturginen" Karajanin syystä loistavaksi ylistettynä tulkintana. |
megatherium
15.09.2003 20:03:26 (muokattu 22.09.2003 20:49:07) | |
|
Bartókin "Musiikkia kieli-(jouset, harppu,piano) ja lyömäsoittimille sekä celestalle op. 106, jonka 3. osassa yön äänet kaikuvat niin outoina ja salaperäisinä.
Silloin kun muutama vuosi sitten Bartókia vielä kuuntelin oma suosikkilevytykseni oli Janós Rollan johtaman Liszt Ferenc kamariorkesterin Hungaroton-merkille taltioitu esitys v. 1984, joka mielestäni muihin levytyksiin tutustuttuani (Fritz Reinerin on kai paras) tuntui lähestyvän ja tuovan esille musiikin sisäisen näkemyksen ja dramatiikan otteensa ja äänityksensä liioittelemattomassa raelistisuudessa, harkitussa kohtuudessa, vähäeleisyydessä ja uskottavuudessa Karajanin ja Ferenc Fricsayn tulkintoja menestyksellisemmin, täysipainoisemmin ja puhuttelevammin |
megatherium
13.10.2003 19:28:45 (muokattu 14.10.2003 21:56:45) | |
|
Suositelkaa minulla jotain synkkää, surullista, häijyä tai mahtipontista klassista. Tekisi mieli ostaa joku levy, mutta ei viiti ihan sattumanvaraisesti ostaa..
Kuunnelkaapas tumma, synkeästi hautova ja piinallisen kromaattinen Tristan ja Isolden III-näytöksen alkusoitto; saanee aikaan melko surulliseksi tekevän vaikutuksen kuulijansa mielentilassa vaikkei oopperan loppukohtausta tuntematta itkuun tarvitsisi kenenkään pillahtaakaan. |
|
Šostakovitšin 8. jousikvarettoa synkempää on vaikea löytää, omistettu sodan ja fasismin uhreille. |
|
Mozartin Requiemin ainakin osa Dies Irae on aika mahtipontinen samoin kun Sergei Prokofjevin baletista osa montagues and capulets.
Odin owns ye all! |
|
James MacMillan, Symphony No.3: "Silence".
Olen kuullut vain kerran livenä Amsterdamin Concertgebouw'ssa - BBC Symphony Orchestra veti. Mut veti ainakin hiljaiseksi, oli mielestäni tosi hieno biisi. Modernimpaa tavaraa. Itselle tuli jotenkin sellaisia sota-aiheisia mielikuvia kun sitä kuunteli. Synkkä meininki. 2 kontrabassoklarinettia mörisee siellä täällä hiirenhiljaa ja uhkaavasti, ja yksi lyömäsoittajista soittaa kliimaksipaikoissa alasinta vasaralla ffff! Tuottaa tosi hyviä tehoja.
En ole katsellut minkälaisia levytyksiä siitä on saatavana.
"Dr Dominant, I Presume?!" |
|
Scrjabin? - Vers la flamme ("liekkiä kohti"( jotain tonnepäin, öö, kuulemma jotain ydinpommeja enteilevää juttua tässä kappaleessa,vaikka kirjoitettu ennen ko. tapahtumia ,muistaakseni?.. )
eli horowitzin soittamana oon tuon kuullu,.
Romantikkoitkijät#23
"Those who danced were thought to be quite insane by those who could not hear the music" - Angela Monet |
|
Kuulan teokset ovat monasti synkintä kuulemaani tavaraa, jopa jotkut kansanomaiset mieskuorolaulut ovat kumman tummasävyisiä ja hangeltään synkkiä, mutta rakastetavalla tavalla, niissä on jotakin inspiraaton ja keksinnän riemullisutta, samalla kun ne ovat tekotavaltaan äärettömän rehellisiä, sävellysteknisesti edustaen korkeata laatua taipumatta yleisön kosiskeluun. Kokeilkaas Hiidet ne virvoja viritti, Edgar Allan Poen kauhuromantiikkaa parhaimmillaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
miten olisi bartókin jousikvartetot? |
 placebo
12.11.2005 01:52:56 (muokattu 12.11.2005 01:53:24) | |
|
miten olisi bartókin jousikvartetot?
Tuosta tuli mieleen, että osaisiko joku suositella jotain tyyliltään/tunnelmaltaan samankaltaista materiaalia?
"The notes are the same all around the world, but the way you put the notes together must be something very personal - Your own story"
- Pierre Bensusan |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
