Klassinen ›

Tämän saman voi sanoa myös jousisoittimista. Siis jos ei treenaa tarpeeksi tai pitää isoja taukoja treenauksessa niin jousta ei enää osaakkaan liikuttaa ja mikään ei soi niinkun pitää. käkkyrä on kiva soitin, mutta nuo soittokunnon romahtamiset sun muut kuuluu varmasti jokaisen soittajan elämään.
 
Jousisoittajana (kontrabasisti) olen kyllä sitä mieltä, että soittokunnon ylläpito on vielä herkempää ja haastavampaa vaskisoittimilla, erityisesti käyrätorvella. Itse en soita mitään vaskisoitinta (mitä nyt olen vähän kokeillut), mutta orkesterikokemukseni pohjalta (kymmenisen vuotta ammattiorkestereissa) voin sanoa, että herkkyyden löytäminen ja soittokunnon ylläpitäminen käyrätorvella on vaikeampi homma verrattuna jousisoittimiin. Huulet ovat kuitenkin sen verran herkkä alue (verenkierto- yms. seikat) Jousisoittimilla soundin muodostaminen on suuremmista lihasryhmistä kiinni, joskin sekin vaatii kosolti hienomotoriikkaa

Jousisoittajana (kontrabasisti) olen kyllä sitä mieltä, että soittokunnon ylläpito on vielä herkempää ja haastavampaa vaskisoittimilla, erityisesti käyrätorvella. Itse en soita mitään vaskisoitinta (mitä nyt olen vähän kokeillut), mutta orkesterikokemukseni pohjalta (kymmenisen vuotta ammattiorkestereissa) voin sanoa, että herkkyyden löytäminen ja soittokunnon ylläpitäminen käyrätorvella on vaikeampi homma verrattuna jousisoittimiin. Huulet ovat kuitenkin sen verran herkkä alue (verenkierto- yms. seikat) Jousisoittimilla soundin muodostaminen on suuremmista lihasryhmistä kiinni, joskin sekin vaatii kosolti hienomotoriikkaa
 
Tämäkin riippuu paljon ihmisestä. Esim. mulla on ongelmia soitossa paskan olkapääni takia (joka leikataan piakkoin, toivottavasti onnistuu...) Tämän takia en pysty soittamaan kuin n. puoli tuntia kerrallaan. Tavallaan muussa kuin soitossa ei haittaa tämä vaiva, mutta soiton estäisi tulevaisuudessa kokonaan hajotessaan kokonaan.
 
Ainiin joo... Mulla on tosiaan käyrätorven ammattiopiskelija kaveri, joka myös soittaa kontrabassoa paljonkin. sanoi, ettei pysty varsinaisesti sanomaan kumpi on rankempaa, väsyttävät kumpikin aivan eri paikkoja kropasta. Paljonkin myös omasta soittokunnon ylläpitämisestä (siis ihan fyysisen kunnon, lihaksien ym.) kiinni. Joskus tuntuu pahalta ja joskus ei.
 
Tästä tulee muuten mieleen tärkeä kysymys. Pitäisikö ammattiin opiskeleville soittajille opettaa enemmän kehonhuoltoa? Tanssissa tämä on jo ymmärretty, mutta muusikkohan tekee myös töitä kropallaan. Oma avopuoliso/kihlattu on juuri valmistumassa konservatorion ammattipuolelta, eikä tämmöisiä muusikonhuoltoja kovin paljon ole heille opetettu. Tämähän on erittäin tärkeä asia jokaiselle muusikolle!

Tästä tulee muuten mieleen tärkeä kysymys. Pitäisikö ammattiin opiskeleville soittajille opettaa enemmän kehonhuoltoa? Tanssissa tämä on jo ymmärretty, mutta muusikkohan tekee myös töitä kropallaan. Oma avopuoliso/kihlattu on juuri valmistumassa konservatorion ammattipuolelta, eikä tämmöisiä muusikonhuoltoja kovin paljon ole heille opetettu. Tämähän on erittäin tärkeä asia jokaiselle muusikolle!
 
Suomessakin on "Musiikkilääketieteen" yhdistys/seura tai mikä se onkaan, jonka nimi on vähän harhaanjohtava, parempi nimi olisi Muusikkojen työterveyslääketiede tai jotain sinnepäin, mutta kyllähän kaikkien soittimien soittaminen jollain tavalla elimistöä fyysisesti kuormittaa ja kyllä tääkin puoli soittajalla pitäisi olla handussa.

Tästä tulee muuten mieleen tärkeä kysymys. Pitäisikö ammattiin opiskeleville soittajille opettaa enemmän kehonhuoltoa? Tanssissa tämä on jo ymmärretty, mutta muusikkohan tekee myös töitä kropallaan. Oma avopuoliso/kihlattu on juuri valmistumassa konservatorion ammattipuolelta, eikä tämmöisiä muusikonhuoltoja kovin paljon ole heille opetettu. Tämähän on erittäin tärkeä asia jokaiselle muusikolle!
 
Mulla ei ole vankkaa käsitystä siitä, miten tuo asia on ammattiopinnoissa nykyään hoidettu, mutta ei meillä ainakaan ollut aikanaan kuin joku hassu vapaavalintainen parin ov:n amk-kurssi aiheesta. Ja hierojatäti kävi pari kolme kertaa konsalla. Että siinä se. Tärkeä asiahan tuo on, eikä sitä olisi syytä jättää huomiotta mikäli haluaa että kroppa kestää soittamista eläkeikään asti.

Onko tämä pientä provoilua? Kyllä mitä tahansa soitinta pitää treenata säännöllisesti jotta tuntuma ja tatsi pysyy. En epäile käyrätorven teknisiä haasteita, mutta mahdoton on sanoa mikä on absoluuttisesti vaikein.
 
Kukapa torvensoittajan hännän nostaisi jollei torvensoittaja itse?!Mutta tosissaan,
puhaltimissa täytyy huulien pysyä kunnossa.mitä enemmäm päivittäin soitat,sitä
paremmaksi ansatsi kehittyy ja sitä paremmin soitat.Jos et soita tarpeeksi,tunto huulista katoaa hyvin nopeasti ja soittamisesta tulee enemmänkin pörinää.Kovan
harjoittelutarpeen takia käyrätorven soittajia(hyviä,saatika loistavia)onkin nykyään
 
Taitaa tuo kehonhoito puoli riippua aika paljon kys.soittimen opettajasta.kuinka tär
keänä asiana hän pitää tietämyksensä siirtämistä oppilaille.Siinä ovat avainasemas
sa alkuopetuksen parissa työskentelevät opettajat.olen huomannut että jo opituista,
huonoistakin soittotavoista on myöhemmin todella vaikeaa päästä eroon.Oman soit
timeni kohdalla vaaran paikka on varsinkin soittoasento.Käyrätorvi painaa senverran
paljon että virheellinen soittoasento kostautuu varmasti myöhemmin!Niska-ja hartia
kivut taitavat olla yleisimpiä.Soitonopetus tulisikin aloittaa oikean soittoasennon etsi
misellä.Ihmiset ovat erikokoisia ja lihaskunto poikkeaa varsinkin käsivarsissa hyvin
kin paljon.Toinen ensiarvoisen tärkeä asia on huulien asento ja paikka suukappa-
leessa.Joskus on liki mahdoton korjata väärin opittua tekniikkaa.Silloin keskirekis-
terin soittaminen onnistuu mutta ylä-ja alarekisteri jääkin sitten ainakin osin vailli-
naiseksi.

Mulla ei ole vankkaa käsitystä siitä, miten tuo asia on ammattiopinnoissa nykyään hoidettu, mutta ei meillä ainakaan ollut aikanaan kuin joku hassu vapaavalintainen parin ov:n amk-kurssi aiheesta. Ja hierojatäti kävi pari kolme kertaa konsalla. Että siinä se. Tärkeä asiahan tuo on, eikä sitä olisi syytä jättää huomiotta mikäli haluaa että kroppa kestää soittamista eläkeikään asti.
 
Voisi olla siis ihan paikallaan lisätä tuommoista opetusta. Ehkä sitä pitäis vaan osata vaatia enemmän tai jotain. Omalta soitonopettajaltahan ne hyvät soittoasennot opitaan, mutta mitä pidemmäs opinnoissa mennään, sitä vähemmän niitä käydään läpi. Ammattiopinnoissa harjoittelumääräkin alkaa olla semmoinen, ettei sitä pysty kroppa ihan noin vaan kestämään. Jostain luin orkesterimuusikosta, jolla oli hajonnut paikat melkeinpä täysin, ja vasta sen jälkeen oli alkanut hoitaa tuota soittokuntoa. Oli ns. vanhempaa polvea, jolloin tätä kropan kuuntelemista ei opetettu senkään vertaa kun nykyisin. Pelottaa vaan itte mennä opiskelemaan musiikkia, kun asia on aika huonossa jamassa. (Täysin ulos topicista... :))

Tämäpä mielenkiintoinen aihe. Usein kuulee sanottavan, että sinfoniaorkesterin vaikeimmat soittimet ovat käyrätorvi ja oboe, mutta ketkä ovat ne ihmiset, jotka tuon arvion ovat tehneet? Millä perusteilla?
 
Itse olen soittanut viulua, pianoa ja oboea. Tällä hetkellä opiskelen pianonsoittoa, kansanopistossa opiskelen (eli täysipäiväinen musiikinopiskelija olen). 3/3 tutkintoa pianolla nyt keväällä teen. Oboen soittoa myös edelleen jatkan, 3/3 tutkinnon tein keväällä 04 ja syksyllä olisi tarkoitus se iso ykkönen tehdä. Viulutunneilla en ole käynyt vuosikausiin (isoni tutkinto jonka olen tehnyt oli 2/3 *nauraa*), mutta monissa opiston kokoonpanoissa vinguttelen. Oman kokemukseni peruusteella voisin sanoa, että 3/3 tukinnon tekeminen näistä kolmesta soittimesta on helpointa pianolla.
 
Mutta kuten jo aikaisemin todettu, on mahdoton sanoa, mikä soitin olisi absoluuttisesti vaikein soitettava. Jokaisessa soittimessa on omat omituisuutensa ja vaikeutensa. Piano on näennäisesti hyvin helppo, kun ääni tulee sieltä koneistosta jne, mutta todellisuudessa vaikea soitin soittaa todella hyvin, kun piano on niin "epämusikaalinen" soitin. Paljon kuulee keskivertotaitoisia pianisteja, jotka eivät osaa fraseerata hyvin. Kuka tahansa osaa soittaa pianolla kissanpolkan, mutta kuinka moni voi oikeasti sanoa hallitsevansa tuon soittimen? Olen itseoppinut, ja minulla on teknisiä puutteita soitossa. Eivät haittaa vielä tällä tasolla, mutta myöhemmin tulee takuuvarmasti vaikeuksia, kun ei pysty tiluttamaan tarpeeksi nopeasti jne jos vikoja ei korjata. Oma soittoni tuppaa myös puuroutumaan, käytän joskus liikaa pedaalia ja soittoni on vähän löllöä, en soita tarpeeksi napakasti. Eli soitannollista kirkkautta olen etsimässä.
 
Viulussa ja oboessa ei ole niin vaikeaa tuo fraseeraus, tulee enemmänkin luonnostaan, jousituksen ja hengittämisen kautta. Moni muu asia onkin sitten paljon vaikeampaa. Perus äänentuotto on fyysisesti vaativaa oboessa, minä opin lopettamaan fraasit kauniisti vasta joskus 3/3 tutkinnon aikoihin. On nimittäin vaikea lopettaa runsas paine nopeasti, ilman että vire putoaa ja viimeisestä äänestä tulee kissanpierua muistuttava korahdus. Diminuendon oppimiseen meni kanssa kauan aikaa, puhumattakaan palleavibratosta, jota en todellakaan osaa vielä läheskään niin hyvin kuin toivoisin. Pakko myös harjoitella ahkeraan, muuten katoaa ansatsi aika äkkiä. Viulullakin on tiuhaan treenailtava, muuten katoaa soittokänsät ja se hienomotorinen sormien liikuttelutaito, ei enää suju vibrato hyvin pitkän soittotauon jälkeen. Tämänhetkisestä jousitekniikasta puhumattakaan...

Omalta soitonopettajaltahan ne hyvät soittoasennot opitaan, mutta mitä pidemmäs opinnoissa mennään, sitä vähemmän niitä käydään läpi.
 
Eikä se loppujen lopuksi edes riitä että soittoasennot on oikeat. Lihaksia voi silti käyttää väärin, mikä aiheuttaa jännityksiä ja turhaa rasitusta, ja jos ei osaa esim. venytellä ja palauttaa lihaksia huolellisesti pitkän harjoituksen jälkeen, voi tosiaankin olla ennen pitkää asiaa kiropraktikolle. Siinä mielessä soittaminen vastaa urheilua, mutta sen yhteydessä ei puhuta ollenkaan niin paljon kropan jälkihuollosta. Onhan se selvä, että jos treenaa kuusi-seitsemänkin tuntia päivässä niin se liikkeiden monotonisuus ja kropan staattisuus vaikuttaa lihaksistoon.
 
Ja kyllä, opiskelijat voisivat itse vaatimalla vaatia opintoihinsa enemmän kehonhuolto-opintoja, vaikka toki soitonopettajakin on omalta osaltaan vastuussa siitä, että opiskelija osaa käyttää kroppaansa oikein.

Eikä se loppujen lopuksi edes riitä että soittoasennot on oikeat. Lihaksia voi silti käyttää väärin, mikä aiheuttaa jännityksiä ja turhaa rasitusta, ja jos ei osaa esim. venytellä ja palauttaa lihaksia huolellisesti pitkän harjoituksen jälkeen, voi tosiaankin olla ennen pitkää asiaa kiropraktikolle. Siinä mielessä soittaminen vastaa urheilua, mutta sen yhteydessä ei puhuta ollenkaan niin paljon kropan jälkihuollosta. Onhan se selvä, että jos treenaa kuusi-seitsemänkin tuntia päivässä niin se liikkeiden monotonisuus ja kropan staattisuus vaikuttaa lihaksistoon.
 
Ja kyllä, opiskelijat voisivat itse vaatimalla vaatia opintoihinsa enemmän kehonhuolto-opintoja, vaikka toki soitonopettajakin on omalta osaltaan vastuussa siitä, että opiskelija osaa käyttää kroppaansa oikein.
 
Tosiaan, taidelukiossa ei paljoa edes mitään liikuntaa harrasteta, vaikka olisinkin halunnut niitä kursseja enemmän. Itseäni on jo pitkään askarruttanut jotenkin "väärä" pianonsoittotekniikkani, että aiheuttaakohan se joskus vuosikymmenien päästä ongelmia, kuten reumaa tai pahoja tulehduksia mutta oikein mistään en ole siitä saanut mitään informaatiota, vaikka olen etsinyt. Jokaisessa musiikkiopetuspaikassa voisi miun mielestä olla vähintään yksi kurssi siitä mitä kaikkea kehon kappaleiksi hajoamisen musiikkielämässä ehkäisemiseksi voisi tehdä.
 
Keikoilla haitarin soittaminen ottaa välillä todella voimille, kun käsi tuntuu melkein repeävän irti olkapäästä voimallisen riuhtomisen seurauksena. Tämän takia olen yrittänyt saada biisijärjestykseen mahdollisimman paljon vuorottelua haitarin ja pianon välille, että ehdin siinä välissä hieman levätä. Pianon hakkaaminen taasen saa sormet murskaksi, joten haitarin kevyt näppäimistö on niille ruusuilla tanssimista. Hmm..taidan todella olla soittotekniikan vaihtamisen tarpeessa yhdessä jos toisessa soittimessa:D
Tosin miun tapauksessa täydelliseen soittoelämykseen kuuluu saada kaikki patoutuneet tunteet purettua instrumentin kautta säveliksi, ja usein tämä edellyttää aikamoista haitarin repimistä silpuksi ja pianon hakkaamista tuusannuuskaksi.
En tiedä olisiko valitettavampaa se, etteivät ne kestä, kuin se etten minä kestä.
 
Ja näköjään keskustelun aihe on alunperin ihan toinen, joten laitetaan nyt vähän sitäkin: Olen lukemattomia kertoja kuullut tietystikin viulun olevan soitinten vaikeimmistoa, mutta puhaltimista on verrattu klarinetin hyvää soittotekniikkaa suunnilleen yhtä vaikeaksi, ellei jopa vaikeammaksikin kuin viulun.
Todella ärsyttäviä soittimia aloittaa ovat myös cajun-, bandoneon- ja musettehaitarit, yms. joiden näppäimistä kuuluu paljetta vedettäessä ja työnnettäessä eri sävel. Itselleni tämä on ollut jopa niin ärsyttävää, että olen jo useita kertoja päättänyt soittaa paljon mieluummin vain helpolla 5-rivisellä haitarilla, jossa on sitäpaitsi paljon enemmän säveliä ja rekistereitä. Olisivat nuo haitarit vaan todella hienon näköisiä, keveitä ja käteviä esim. katusoitossa, joten olen aina vaan uudestaan luistanut tästä päätöksestäni ja ärsytyksen vallassa tehnyt sen taas uudelleen:D Täytyisi opetella joskus koko homma ihan juuresta latvaan, mutta yritän aina tottakai aina heti kaikkea virtuoosimaista kikkailua

Todellakin kehonhuoltoa pitäisi kaikkien soitonopettajien opettaa oppilailleen, ihan ensimmäisistä soittotunneista lähtien. Esim. viulua ja huilua soitetaan hyvin epäergonomisissa asennioissa, keho on epäsymmetrisessä asennossa. Kädet pidetään sydämmen korkeudella.
 
Ihmetyttää, kun meidänkään oppilaitoksessa ei ole mitään pakollista (ei edes valinnaista) kurssia, missä tuota kehonhuoltoa opetettaisiin. Ja apua haetaan usein vasta sitten, kun on pakko eli ei voi enää soittaa ollenkaan (hermojumit minuakin riesaavat).

Sanoisin vaatimattomaan kokemukseeni nojaten, että ala-asteella käytettävät halvat muoviset nokkahuilut ovat aika vaikeita. Kokeilin tässä jokin aika sitten koululta lainassa olevaa pikkusiskon nokkista ja kyllähän se osoittautui aika rasittavaksi vempeleeksi.

voiko huuliharppuun todellakin puhaltaa yhteen koloon kerralaan ?

voiko huuliharppuun todellakin puhaltaa yhteen koloon kerralaan ?
 
Kyllä, kielellä estää ilmanvirtauksen niihin muihin koloihin. Vaatii vähän harjoitusta.

Kyllä, kielellä estää ilmanvirtauksen niihin muihin koloihin. Vaatii vähän harjoitusta.
 
jaa niin sillain ,että laittaa kielen rullalle vai?
pitääkin kokeilla sitten kun oman harpun saan :D

Todella ärsyttäviä soittimia aloittaa ovat myös cajun-, bandoneon- ja musettehaitarit, yms. joiden näppäimistä kuuluu paljetta vedettäessä ja työnnettäessä eri sävel. Itselleni tämä on ollut jopa niin ärsyttävää, että olen jo useita kertoja päättänyt soittaa paljon mieluummin vain helpolla 5-rivisellä haitarilla, jossa on sitäpaitsi paljon enemmän säveliä ja rekistereitä.
 
Voin hyvin kuvitella, että on vaikeaa alkaa vähärivisillä, jos on "samanäänisen" 5-rivistausta. Vähäriviset "vaihtoääniset" on kuitenkin fyysisesti helppoja soittimia ja jos lähtee nollasta niinkuin minä ja on jonkun verran soittotaustaa, niin jo vajaassa vuodessa kehittyy jonkinmoinen "lihasmuisti" sisään/ulos - tekniikkaan.
 
PS. Esimerkiksi Kalaniemi on kuitenkin ihan kotonaan vähärivisten kanssa.

Ihmetyttää, kun meidänkään oppilaitoksessa ei ole mitään pakollista (ei edes valinnaista) kurssia, missä tuota kehonhuoltoa opetettaisiin. Ja apua haetaan usein vasta sitten, kun on pakko eli ei voi enää soittaa ollenkaan (hermojumit minuakin riesaavat).
 
Ei niitä ole edes amkeissa. Ei ainakaan täällä Tampereella. Samassa koulussa (PIRAMK) on terveysalan koulutusohjelma, mm. fysioterapiaopiskelijoita, ja silti ei saada minkäänlaista yhteistyötä aikaiseksi niidenkään kanssa. Kehonhuoltoasiat tulevat omalta opettajalta jos tulevat. Ja rasitusvammat ja pienemmät jumitukset ja jäykkyydet ovat kuitenkin todella yleisiä. Onko Sibiksessä kehonhuoltokursseja, tietääkö joku?

Riippuu millä tavalla vaikein. Teknisesti vai muuten? Suurinta osaa taidoista voi käyttää olosuhteista riippumatta. Osassa soittimista olosuhteet pilaavat kaiken osaamisen. Siitä selviytyminen on vaikeata.
Useimmat soittimet on vain työläitä soittaa.Vuosien työ pysyy asiallisella tasolla lopun elämää pienelläkin vaivalla. Useimmissa soittimissa kun oppii asiat niin ne pysyvät vaikka kävisi vähän lomailemassa.Ne soittimet joita voi kutsua "helpommiksi", antavat soittajalleen kuitenkin mahdollisuudet kehittää esim tekniikka huippuunsa. Tavallaan pääsevät pidemmälle soittoteknisissä asioissa. Ovat siellä sitten omalla tavalla vaikeita soittaa.Toisissa soittimissa menee nuoruus ääntä etsiessä.Asiat mitkä ovat helppoja toiselle ovat hyvin vaikeita toiselle. Pianolla voi soittaa matalinta ja korkeinta ääntä peräkkäin vaikka niin kauan kuin jaksaa tuolilla istua ja koko ajan on sama kvaliteetti. Trumpetilla ja cornolla asia on pihvi parissa minuutissa. Tämä on ihmiset lohdutonta!
Kun soittaja on edennyt ammattitasolle tulevat eteen reaaliteetit työelämässä. Siellä sanoisin että juuri paljon pisteitä saanut corno on voittajien joukossa. Yksi soitin jossa mennään todella rajuun peliin on lead trumpetin soittaminen. Siinä puhutaan fyysisestä soittimesta. Kun vaskisoittajalta katoaa kaikki taidot rantaloman aikana niin lead trumpetismi se vasta häviääkin. Vaskisoitinta ei edes voi soittaa päivässä niin kauan kuin suurinta osaa soittimista. Mutta ei ole pelkoa jännetuppitulehduksesta. Ennen illan lead trumpettikeikkaa ei auta paljoa harjoitella koska se on kaikki pois illan keikasta.
Koska soitan useampia soittimia on kysymyksessä kokemuksen syvähkö rintaääni.
Kun soittajat puhuvat soitinten vaikeuksista ei useinkaan ole kokemuspohjaa muusta kuin omasta soittimesta. Kannattaa kuitenkin valita se soitin joka miellyttää. Se onko se herkkua työelämässä onkin aivan toinen juttu. Hauskaa päivänjatkoa!

Saha! Onko jo sanottu? Ehdottomasti. Koitapa pitää vireessä. Ja ohoh; yli kolme vuotta wanha ketju.
 
kontrabasisti: Haluaisin kovin kuulla mielipiteitänne. Missä on vaikein tekniikka/missä on vaikeinta pitää soitto vireisenä..? Kertokaa kertokaa!

posken soittaminen on vaikeaa. Uusien "lickien" keksiminen vaatii luovuutta ja käsittämätöntä improvisointikykyä. Myös dynamiikan hallinta on vaikeaa, erityisesti hieman akateemista vapautta nautittuaan.
 
Höhöhö. In your face, klasarimuusikot!