Koskettimet ›

Mä ostin tossa ensimmäiset koskettimeni (M-Audio Prokeys 88SX) ja nyt pitäisi alkaa opettelemaan niiden soittoa. Osaan jonkinverran soveltaa kitarasta oppimaani niiden soittoon: tapailla hatarasti jotain melodioita, kompata hiukan yksinkertaisilla kolmisoinnuilla jne.
 
Pitäisi jostain saada vaan hiukan opetusta siihen, että mitkä asiat on tyypillisiä koskettimien soitolle. Nyt toi mun soitto kuulostaa siltä, että kitaristi soveltaa kitarajuttuja koskettimille. Tosta haluaisin siis oppia eroon. Löytyisikö jotain hyviä nettisivuja, vai pitäisikö mennä ostamaan jotain opusta? Osaatteko te kenties sanoa mistä mun olisi hyvä lähteä nyt ihan ensimmäiseksi liikkeelle, etten kipua perse edellä puuhun? Tunneille ei ole aikaa, eikä varaa mennä, joten itseopiskelu on avainsanana.

Osta musiikkikaupasta joku kirja, jossa myös vähän neuvotaan perusasioita ja sisältää kappaleita joihin soveltaa niitä. Opettele sävelasteikoita oikeiden sormitusten kanssa ja ulkoa.

Kyllähän mä tuon huomasin, joskaan siinä ei nyt kuitenkaan ihan näitä ruohonjuuritason juttuja käsitelty mun mielestä. Mua ei sinänsä kiinnosta vielä, että kuulostaako perusääni, kvintti vai terssi parhaimmalta jazzin taustalla, vaan että mitä ylipäänsä koskettimilla soitetaan. Joku on joskus varmaan huomannut, että bassoa soittava kitaristi kuulostaa bassoa soittavalta kitaristilta. Korvatkaa tosta toi basso koskettimilla, niin tiedätte ongelmani.
 
Kiitoksia linkistä kuitenkin, luenpa jutut uudestaan läpi aikani kuluksi.

Vaikeata sanoa, kun ei tiedä minkälaista musiikkia haluat soittaa. Se mikä pianossa on hienoa ja vaikeata on se että niitä ääniä voipi ottaa kymmenen tai enemmänkin yhdellä kertaa. Sointuja voi hajottaa monen monella tapaa. Ja sitten vielä että urkujen, sähköpianon (rhodes/wurlitzer etc.), pianon, klavinetin, syntikan jne.jne. soitto eroavat toisistaan kuin yö päivästä (muualla kuin Suomessa keskikesällä tai talvella...). Kannattaa kuunnella levyjä ennen kuin niitä kirjoja ostelee, kopioi sieltä sitten! Tarkenna vähän, niin voihan sitä täältäkin apuja löytyä!!

No aluksi olisi tarkoitus oppia edes välttävästi sellasta peruspimputusta ihan pianosoundilla. Vähän improvisointia, tommosta sointujen kanssa kikkailua yms. Toinen joka kiinnostaa on noi erilaiset urut. Onko ne säröiset urut sitten Hammondeja tai jotain, en mä oikein tiedä.
 
Oisko noihin jotain lähtökohtia? Musiikkityyleinä kaikki vähän raskaampi iskee. En siis tarkoita mitään metallia, vaan sellasta "raskasta" pianomusaa. Hienoja melodioita ja sensellasta. Uruilla sitten tollanen progressiivinen kikkailu. Semmosta rempseämpää meininkiä.

Jauha Hanoneita ja muista ranteet.

Canttori voineepi tarkentaa? Meni aika totaalisesti ohi. :)
 
Muistakaa siis, mä en tiedä näiden soitosta, perustekniikoista, soittoasennoista yms. yhtään mitään.

Jauha Hanoneita ja muista ranteet.
 
Kyllä soittimen perustekniikka pitää ottaa handuun, siihen ei oo oikotietä!

Mua ei sinänsä kiinnosta vielä, että kuulostaako perusääni, kvintti vai terssi parhaimmalta jazzin taustalla, vaan että mitä ylipäänsä koskettimilla soitetaan.
 
Tämän takia toi sun soitto kuullostaa siltä että kitaristi soveltaa kitarajuttuja koskettimille. Koskettimilla (niin kuin muillakin soittimilla) soitetaan ylipäänsä juuri eri säveliä, joiden keskinäisiä suhteita kuvataan intervalleilla. Kyse on oikeastaan vain valituista sanoista, joiden kautta järkevä keskustelu tästä aiheesta on mahdollinen.
 
Kitaran soitto aloitetaan ilmeisen usein sointutaulukoilla. Sitten kun perussoinnut on handussa, opetellaan barre-otteita. Lopulta jonkun yksittäisen soinnun osaa soittaa ehkä kahdesta-kolmesta eri paikasta. Moni kitaristi tyytyy tähän tasoon ja pärjää hyvin. Kun kitaristi lähestyy koskettimia, hän yleensä kysyy sointutaulukoita ja opettelee sieltä yhden tavan soittaa sen deemolliseiskan. Kun kaikki biisit soittaa tällä yhdellä tavalla, niin lopputulos kuullostaa siltä, että kitaristi on puikoissa.
 
Pianolla ja muilla koskettimilla ei ole yhtä tai kahta ainoaa oikeaa tapaa soittaa deemolliseiskaa. Koskettimille, varsinkin pianolle ja uruille, on ominaista jatkuva sointujen eri käännösten vaihtelu. Etuna on se, että sointumaton yleisvaikutelmaa, mm.äänenkorkeuden muuttumissuuntaa voi varioida eri tunnelmien aikaansaamiseksi. Samastakin soinnusta saadaan eri sävyjä riippuen siitä, mikä soinnun sävelistä on alimpana - eli mikä soinnun käännös on kyseessä.
 
Klassiset pianistit soittavat nuoteista, joten säveltäjä tai sovittaja on miettinyt valmiiksi, miten soitetaan. Kevyen musiikin puolella näin ei useinkaan ole, joten soittaja saa aivan itse päättää, miten soinnut kulloinkin ottaa. Terssien ja kvinttien opettelu tulee viimeistään tässä vaiheessa vastaan, sillä en minä ainakaan pysty opettelemaan taulukoista ulkoa kaikkia mahdollisia sointuja.
 
Kun opettelee teorian perusteet, niin deemolliseiskan (=perussävel, pieni terssi, kvintti ja pieni septimi = D, F, A, C) muodostaminen ei ole mikään ongelma. Jossain tilanteessa tämän voisi soittaa vaikka siten, että vasurilla otetaan tömäkkä rytmi kahdella oktaavin päässä toisistaan olevalla D.llä ja oikean käden peukalo painaa C:n ja D:n alas, etusormi on F:llä ja nimetön löytää A:n. Jos tuntuu, että tuli liian paksu sointu, niin vasuri voi tehdä jotain bassokuviota D.n ympärillä ja oikea soittaakin vain C:n ja F:n. Jazzia tai ei, jos jotain pitää jättää pois, niin kvintti saa mennä ja perussäveliä varsinkin bändisoitossa soittaa muu porukka ihan tarpeeksi, joten terssi ja septimi ovat ihan riittäviä. Jos taas tarvitaan oikein rouhea murina johonkin kohtaan niin ainakin pianolla voi lyödä vasurilla D, F, A, C, D ja oikealla C, D, F, A, C, niin johan kuuluu.
 
Edistyneet kitaristit toimivat vähän samaan tapaan. He oppivat otelaudan ulkoa siten, että tarvittaessa osaavat lennossa ottaa sointuja aivan omaperäisillä sormituksilla käyttäen kahta-kolmea kieltä.
 
Teoriaan ei tarvitse uppoutua kovinkaan pitkälle, mutta sen verran pitää opiskella, että tietää mitkä sävelet perussointuihin kuuluu. Sitten vaan rohkeasti rakentelemaan erilaisia sointu- ja rytmikuvioita näiden sävelten varaan. Seuraavaksi olisi hyvä mieltää, mitkä sävelet kuuluvat kappaleen sävellajiin, jolloin melodioille löytyy se turvallinen perusrunko. Heti kun luulee jotain oppineensa, niin sekaan voi heittää sävellajiin ja perussointuun kuulumattomia säveliä, jolloin saadaan uusia sävyjä esille. Tärkeintä on kokeilla ennakkoluulottomasti ja harjoitella tarpeeksi.

Canttori voineepi tarkentaa? Meni aika totaalisesti ohi. :)
 
Muistakaa siis, mä en tiedä näiden soitosta, perustekniikoista, soittoasennoista yms. yhtään mitään.
 
Hanonit on klassisia pianon sormiharjoituksia.
Ne ehkä voisi korvata oikeilla asteikoilla?

Nyt alkaa tulemaan pikkuhiljaa kaipaamaani juttua, kiitokset siitä. Lisää vaan vastaavaa ruohonjuuritason tietoutta ihan mistä tahansa aiheeseen liittyvästä. Mä oon tässä vähän pönttö, niin en välttämättä osaa edes kysyä jotain tiettyä.
 
Taidanpa lainata pikkusiskon pianolle tarkoitettuja harjoituskirjoja ja vihkosia, josko niistä löytyisi apua ihan perus soittotekniikoihin...

Itsepäisyydessäni en koskaan kouluja käynyt, eli mikä siinä ranteessa on niin ehdotonta? Yritän kyllä pitää omat ranteeni jämäkästi suorassa, näin koska kerta toisensa jälkeen olen kuullut että se on absoluuttisesti ainoa oikea keino soittaa koskettimia, mutta joskus pieni vääntely tuntuisi antavan juuri sitä tarvittavaa ekstraa.
 
Meneekö siinä joku nivel rikki vai mikä on vialla?