Rummut: rumpukamat ›

Toivottavasti typerä otsikko herätti mielenkiintoa.. :)
Eli, kun soitatte vaikka jotain ihan yksinkertaista rokkia, vasara polkaistaan kalvoon esim. sekunnin välein. Onko se vasara väliajan kiinni kalvossa, vai taka-asennossa, tai jossain vallan muualla? Ja olikohan tässä kysymyksessä ylipäätään mitään järkeä..

Se on nuija, joka minulla on taka-asennossa.

nuijat on oikeampi sana kuin vasara... itellä ei nojaa kalvoa vasten jotta basari saisi soida vapaammin
 
E: soitan kantapää maassa muutenkin niin tuota vaikeuksiakaan tuo nuijan pompauttaminen pois kalvosta

Nuija on mulla kiinni kalvossa iskujen välit. Paitsi jazzissa.
 
Luulin muuten että täällä aletaan setvimään Tapparan puolivälierämatseja..

Itsellä nuijat aina lepoasennossa jotta ei häiritsisi voimanantoa seuraavaan iskuun ja ei demppaisi toisen iskua.

Eli juu. Aiemmin soitin siten, että nuija jäi kalvoon kiinni, mutta äänitystä kuunnellessa bassariraidalla kuului aina pieni ghost-isku nuijan irrotessa kalvosta, eli olen opetellut nyt soittamaan niin että nuija jää iskun jälkeen hieman irti kalvosta.

Luulin muuten että täällä aletaan setvimään Tapparan puolivälierämatseja..
 
Ja mä taas luulin, että tässä raportoidaan jonkun saatananpalvontabändin tauko-ohjelmaa. Muah.
 
Itsellä on niin, että hiljaa soitaessa eli kantapää alhaalla ei jää nuija kalvoon, kovempaa mentäessä eli kantapää ylhäällä se kyä yleensä jää kalvolle.

Tappara mielleyhtymä oli :D !
Itse käytän heeluppia, varsinkin tuplilla tuo vasemman nilkan koukistaja kärventyy muuten hetkessä. Eli, pitänee mielummin saada se Nuija jäämään sinne lähelle kalvoa, ja varoa tuplaa...
 
Tänks näkemyksistä, ja ei kun kokeilemaan...!

Mul on se nuija siin kalvos kiinni iskujen välillä

Enimmäkseen irti. Joskus kalvossa kiinni, soundiero on pieni mutta olemassa.

Kyllähän nuo nuijat tuppaa kalvosta irti pomppaamaan.

Eli juu. Aiemmin soitin siten, että nuija jäi kalvoon kiinni, mutta äänitystä kuunnellessa bassariraidalla kuului aina pieni ghost-isku nuijan irrotessa kalvosta, eli olen opetellut nyt soittamaan niin että nuija jää iskun jälkeen hieman irti kalvosta.
 
Itsekkin soitan nuijat kalvolla, mutta olen alkanut huomaamaan myös noita ghost-iskuja. Nyt olen jonkin aikaa treenannut nuijan kalvolta pois ottamista. Demppaahan se nuija saundiakin joka on toinen hyvä syy opetella soittaa nija irti kalvosta.

Gavin Harrisonin DVDllä näkyy miehellä erikoinen tekniikka. Kantapää ylhäällä, mutta nuija aina irti kalvosta. Luulis että alkaa tosta yläreidestä (lantion koukistaja?) kramppaamaan.

Gavin Harrisonin DVDllä näkyy miehellä erikoinen tekniikka. Kantapää ylhäällä, mutta nuija aina irti kalvosta. Luulis että alkaa tosta yläreidestä (lantion koukistaja?) kramppaamaan.
 
Soitan useimmiten tuolla tavalla. Jalkaa voi lepuuttaa lattiassa aina kun bassaria ei tarvitse soittaa.

Gavin Harrisonin DVDllä näkyy miehellä erikoinen tekniikka. Kantapää ylhäällä, mutta nuija aina irti kalvosta. Luulis että alkaa tosta yläreidestä (lantion koukistaja?) kramppaamaan.
Eikös toi oo ihan tavallinen tekniikka? Mä ainakin soitan noin

Riippuu musiikkityylistä. Rokissa tykkään jättää nuijan kalvoon, puhallinorkesterissa sitten en yleensä jätä.

Soitan useimmiten tuolla tavalla. Jalkaa voi lepuuttaa lattiassa aina kun bassaria ei tarvitse soittaa.
 
Kolmen minuutin punk piiseissä?

Kolmen minuutin punk piiseissä?
 
Enpä soita sellaisia -- soittaneeko Gavinkaan.

Enpä soita sellaisia -- soittaneeko Gavinkaan.
 
Niin, mutta pointti oli se että esim. Porcupine Treen piiseissä on basari harvoin kovin kauaa soittamatta. Ja -en kyllä oo ko. tekniikkaa treenannut- mulle ei ainakaan ehkä riittäis muutaman iskus tauko että saisin tuon koukistajan rentoutettua.