Kitarat: kitarakamat ›

Hiphei, mä kuulun tohon yhteen prosenttiin! Kun soittaa tiukalla säröllä, soundia tiukentaa entisestään se, että pienten taukojen jälkeen ääni hyppää silmille räväkästi. Gatella saan tuon tehtyä.
 
Kuulostaisi lähinnä kompuralta minusta tuollainen. Pikkaat ensimmäisen kerran ja kompura ei ole ihan heti mukana. Samalla tavoin kompura nimenomaan tiukentaa särösoundia... Noisegaten tehtävähän on leikata signaalia, ei vahvistaa.
 
Kuulehan sen nyt useimmilta hevilevyiltä (Soilwork, CoB, ...) että ne suhinapätkät on leikattu pois, ja ääni hyökäytetään silmille vimmaisemmin.
 
Minulla oli aikanaan volumepedaali sen takia että sain värkit hiljentymään biisien välissä keikoilla tai jos biisissä tuli keskellä joku kohta missä en soittanut. Samalla sillä onnistui swellit ja muut kätsysti. Oli tietyissä jutuissa paljon parempi ratkaisu kuin noisegate.
 
Täällä ainakin hävisi ylimääräiset rätinät, kohinat ja muut "noiset" kun vaihdoin OIKEASTI LAADUKKAISIIN piuhoihin. Niin kitarasta efekteille, efektien välissä ja efekteiltä vaffarille. Samoin laadukas elektroniikka kitarassa (siis ne muutkin rojut kuin pelkät mikit) vaikuttivat suuresti. Eli jakki, potikat, kytkin/kytkimet myös kuntoon niiden mikkien lisäksi.
 
Minulla on nyt räkissä Rocktron Piranha putkietuaste ja siitä ruuvailen kyllä sellaisia murinoita ja sirkkeleitä että heikoimmat saavat sydärin. Kerran pistin sen eteen TS10:n boostaamaan ja räimettä riitti, silti häiriöt/noiset olivat minimissään.
 
Pitää muistaa että se soundi muodostuu monesta, ja on tasan niin laadukas kuin sen heikoin osa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja cacca ei kovin helpolla käänny konvehdiksi.
 
--- --- --- --- ---
 
Perinteinen kaavahan on se, että pedaalilaudassa on useampi efekti peräkkäin. Aluksi wahi, sitten perään säristin tai pari, joku chorus/phaser/flanger, sitten delay-värkki jne. Jokainen näistä laitteista syö signaalia, ellei ole tbp-varusteisia ja ilman bufferoitua ketjun ensimmäistä pedaalia soundiin tulee hävikkiä. No sitähän tietysti kompensoidaan sillä että käännetään volumea suuremmalle (jolloin myös häiriöiden volumetaso kasvaa). Sitten kitarassa on lieviä häiriöitä aiheuttava elektroniikkaosasto jolloin häiriön määrä tuplaantuu ja vahvistimessa sitä vahvistetaan edelleen.
 
Ensimmäinen lähtökohta on se, että etsitään signaaliketjusta se "heikoin lenkki" ja annetaan sille monoa jos mahdollista. Jollei, niin kokeillaan paremmilla letkuilla (efektien välissä ei kannata käyttää mitään halvimpia lakuja), fiksataan kitarasta maadoitus 100% kohdalleen ja tarkistetaan ettei se aiheuta hurinoita ja vaihdetaan kenties pariin efektiin sitten 3PDT-kytkimet ja TBP-modaukset.
 
Mitä enemmän ketjussa on signaalia haukkaavia "verottajia", sitä vaikeampi sieltä on saada ulos täysin häiriötöntä signaalia. Tätä voisi kuvata samoin kuin sitä että asia jonka minä kerroin kaverilleni, hän kaverilleen joka taas kertoi sen kaverin kaverin kaverin kaverin kaverin kaverille ja lopputuloksena on täysin erilainen tarina minkä minä laitoin liikkeelle. Totuus muuttuu matkalla kun ketjussa on useita tekijöitä. Sama siis pätee kitarakamoihin.