Klassinen ›

Tuli vielä mieleen tuosta oppilasvalinta-asiasta. Jotenkin tuntuisi rationaaliselta että otetaan parhaat päältä. Mutta se saattaakin joskus olla todella vaikea tehtävä, nimittäin millä mitataan pääsykoevaiheessa todellinen motivaatio (=perslihakset että jaksaa tehdä töitä). Taipumukset musiikin alalle on varsin hyvin mitattavissa, mutta se motivaatio jolla jalostetaan ne taipumukset huippuunsa asti on tosi vaikeaa mitata.
 
Siitä syystä seulan tiukentaminen tuottaa väistämättä sellaisia ongelmia, että pitää valita vaikkapa kymmenestä tasan yhtä "lahjakkaasta" kaksi opiskelemaan - miten hemmetissä kukaan voi tietää ketkä kaksi noista sitten tekee sen duunin?!?
 
Pääsykokeet ovat mielestäni musiikkioppilaitoksen näkökulmasta opetustyön ylivoimaisesti vaikein osuus.
 
Mitä tulee koulutuksen tarpeellisuuteen, en uskalla enää olla siitä voimakkaasti mitään mieltä oikein suuntaan tai toiseenkaan. :/

Siitä syystä seulan tiukentaminen tuottaa väistämättä sellaisia ongelmia, että pitää valita vaikkapa kymmenestä tasan yhtä "lahjakkaasta" kaksi opiskelemaan - miten hemmetissä kukaan voi tietää ketkä kaksi noista sitten tekee sen duunin?!?
 
Juuri tällainenhan se systeemi on nytkin. Otetaan isosta hakijamäärästä joku tietty määrä sisälle. Sisäänotettavien määrää on vähennetty valtiovallan käskystä, muistaakseni konservatorioissa vähennettiin 50%, amkeissa 25% ja Sibelius-Akatemiassa 10%. Keski-Euroopan tapa tavallaan olisi siinä mielessä reilumpi, että otetaan isompi satsi sisälle, ja siitä sitten karsitaan todelliset osaajat. Tällä hetkellä tilanne on Suomessa se, että aina musiikkioppilaitoksiin pääsee sisälle myös outoja tapauksia, joista ei voi muuta kuin ihmetellä, että millä avuin sinne ollaan menty.

Tällä hetkellä tilanne on Suomessa se, että aina musiikkioppilaitoksiin pääsee sisälle myös outoja tapauksia, joista ei voi muuta kuin ihmetellä, että millä avuin sinne ollaan menty.
 
Tuntuu että juuri tuon takia olis järkevää edistymisen ja osaamisen suhteen karsia sitten jo sisällä olevia. Koulutushan on tarpeellista, sitten se ketä kannattaa kouluttaa on eri asia. Jos opiskelisi pedilinjalla ja tajuaisi että ei ole oikeasti kykyä opettaa voisi helposti lähteä pois, kun ei olisi ollut niin suuri kynnys päästä sisälle. Lisäksi tasokokeissa (esim.vuosittain) myös lautakunta, pedioppilaat ja oma opettaja voisivat arvioida oppilaan kykyä tulla myöhemmin toimimaan opettajana, ettei tulisi virhearviointeja niin paljon. Huonoja opetuskyvyttömiä opettajia. lisäksi solitisella puolella voisi toimia sama idea. ja sillä tavalla saisi myös parempaa solistimateriaalia esille. Pääsykokeissa epäonnistuminen ei välttämättä kostautuisi, jos sisälle otettaisiin enemmän opiskelijoita. Vasta koulutusputkessa jyvät eroteltaisiin akanoista, ja sillä saataisiin myös todellisen motivaation omaavat selville, ei vain niitä jotka suoriutuvat hemmetin hyvin pääsykokeista.

Tuntuu että juuri tuon takia olis järkevää edistymisen ja osaamisen suhteen karsia sitten jo sisällä olevia. Koulutushan on tarpeellista, sitten se ketä kannattaa kouluttaa on eri asia. Jos opiskelisi pedilinjalla ja tajuaisi että ei ole oikeasti kykyä opettaa voisi helposti lähteä pois, kun ei olisi ollut niin suuri kynnys päästä sisälle. Lisäksi tasokokeissa (esim.vuosittain) myös lautakunta, pedioppilaat ja oma opettaja voisivat arvioida oppilaan kykyä tulla myöhemmin toimimaan opettajana, ettei tulisi virhearviointeja niin paljon. Huonoja opetuskyvyttömiä opettajia. lisäksi solitisella puolella voisi toimia sama idea. ja sillä tavalla saisi myös parempaa solistimateriaalia esille. Pääsykokeissa epäonnistuminen ei välttämättä kostautuisi, jos sisälle otettaisiin enemmän opiskelijoita. Vasta koulutusputkessa jyvät eroteltaisiin akanoista, ja sillä saataisiin myös todellisen motivaation omaavat selville, ei vain niitä jotka suoriutuvat hemmetin hyvin pääsykokeista.
 
Mites sitten kun kilpailu kiristyy, tyyppi opiskelee siedettävän hyvin vaikka 4-vuotta, mutta sitten vähän tulee stressiä ja joku juttu kusahtaa - opinnot päättyy siihen?
 
Vielä kun opiskeluiässä monilla alkaa muutkin hommat porista, jengiä kuolee tai syntyy, välillä tulee aika raskasta meininkiä. Helpottaa yleistä opiskelustressiä aika pirusti jos tämän lisäksi tietää, että on mahdollista että esimerkiksi neljä opiskeluvuotta valuu täysin hukkaan, kun iskee vähän tiukemmat ajat?
 
Jotenkin tosta tulee vain epäinhimillinen fiilis. Vaatimuksiahan voitaisiin yrittää pitää siedettävinä toki, mutta kun resurssit kiristyy niin en ihmettelis et se olis yhtäkkiä sitten jotain kunnon inkvisitiomeininkiä. Tietysti jos itä-saksa -laadulla halutaan ihmisiä kouluttaa niin voisi olla ihan hyvä ottaa myös ruumiilliset kuritusmenetelmät ja steroidien käyttö haltuun.

Jos mun pitäis valita mennäänkö kerrasta sisään ja sitten sisällä vs. paljon sisään ja karsitaan matkan varrella, äänestäisin kuitenkin nykykäytännön puolesta sillä lisäykselllä että todellisesta työtilanteesta ja tosielämän realiteeteistä tiedotetaan pyrkimis-, ja opiskelujen alkuvaiheissa todella selkeästi ja totuudenmukaisesti.
 
Ja tottahan sekin on, että nykysysteemeissäkin tapahtuu outouksia, eli joku joka todellakin ansaitsisi opiskelupaikan ei pääsekään sisään ja sisään taas pääsee hakijoita joista voi joskus olla aika vaikeaa maalaisjärjellä perustella että miksi näin. Koko kentälle yhteneviä käytäntöjä tuskin pystyy listaamaan ...
 
Ehkä otsikkoon vastatakseni vielä kerran, kyllä muusikoiden koulutus on tarpeellista, ettei käsityötaidon anneta unohtua. Se, kuinka paljon ja mihinkä tehtäviin koulutetaan on varmaankin näinä aikoina päättäjilläkin harkinnan kohteena. Toivottavasti päättäjät saavat oikeaa ja luotettavaa tietoa ja tekevät hyviä päätöksiä. :)

Tuo tiputtamiskäytäntökään ei ole ihan niin yksioikoista. Kyllähän niitä siipeilijöitä on opiskelualoista riippumatta. Pitäisikö yliopistoissa ja muissakin korkeakouluissa järjestää myös karsimista heikoimmin menestyneille?
 
Musiikkioppilaitoksilla on kuitenkin suurin vastuu noissa sisäänottomäärissä, kai oppilaitosten määrärahat lienevät aika suorassa suhteessa opiskelijamääriin. Lisäksi voisin kuvitella tilanteen, että olemassaolevia tilastoja käytetään tarkoitushakuisesti: mitä tarkoittaa esimerkiksi että muusikko työllistyy?
 
Käsittääkseni tilastollisesti muusikot työllistyvät hyvin, mutta käytännössä tilanne onkin aivan toinen. Osa- ja vajaatyöllistettyjä muusikkoja on vino pino, mutta sisäänottomäärissä tämä ei näy.
 
Mitä tulee koulutukseen, muusikkopuolella tarvitaan myös paljon ammattitaitoisia 'rivimuusikoita'. Esimerkiksi päätoimisia orkesterimuusikkoja on Suomessa tuhatkunta ja musiikinopettajia pari tuhatta. Tuntuu vain, että kokonaisnäkemystä tilanteesta on vaikea muodostaa, kuten linkin artikkelissa todetaankin.
 
Keskustelun jatkeeksi hyvä linkki Muusikko -lehdestä, kuutisen vuotta vanha mutta yhä päivänpolttava aihe:
 
http://www.musicfinland.com/sml/muu … o/muusikko_2000/11_opiskelevia.html

Nykymusiikin säveltäjien tarpeellisuus pitää myös kyseenalaistaa ! Niille kannattaisi maksaa apurahaa, etteivät ne vaan säveltäisi mitään. Olen kuunnellut ja yrittänyt saada jotain ns. nykymusiikista irti, mutta ei niitä voi kestää - ei niitä ole tarkoitettu "yleisön" kuultaviksi ja nautittaviksi.

mutta se motivaatio jolla jalostetaan ne taipumukset huippuunsa asti on tosi vaikeaa mitata.
 
Ei ole vaikeaa. Esim. oikikseen on pääsyvaatimuksena käytännössä Suomen lain ulkoaosaaminen, ja lääkikseen jonkun hemmetin anatomian oppikirjan. Jos musiikkialalle pyrkiviltä halutaan mitata motivoituneisuutta, niin sanotaan että pääsykokeessa pitää soittaa joku satunnaisesti valittu biisi ulkoa annetun neljänsadan biisin listalta. Tuo karsii turhat nenänkaivajat hakijoitten joukosta. Vaihtoehtoisesti annetaan soitettavaksi todella vaikeita etydeitä viikoa ennen varsinaista soittokoetta. Kolme parhaiten ne selvittänyttä ovat ilmeisesti jaksaneet harjoitella, eivätkä vain vetäneet kaljaa pusikossa.

Musiikinopettajien työllisyystilanteesta sanottakoon sen verran että paikkoja vapautunee tulevina vuosina runsaasti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Lisäksi näissä tilastoissa joissa on hienosti laskeskeltu avautuvien työpaikkojen määrää ei käsittääkseni ole otettu tällä hetkellä viroissa olevien epäpätevien opettajien määrää realistisesti huomioon. Eli oma käsitykseni opettajien työpaikoista on varsin positiivinen (ehkä jopa yltiöpositiivinen?). Lisäksi näistä AMK:sta valmistuvat opetusalan ihmiset voivat toki hakeutua tarvittaessa lisäkoulutukseen.. soittotaidosta ei pitäisi enää siinä vaiheessa ottaa kiinni.

Olen kuunnellut ja yrittänyt saada jotain ns. nykymusiikista irti, mutta ei niitä voi kestää
 
Johtuukohan se varmasti niistä säveltäjistä?

Kyllä nykymusiikin säveltäjien olisi syytä katsoa peiliin oikein tosissaan. Hyvä esimerkki oli Esa-Pekka Salosen avajaismusiikki yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa. Sääliksi kävi muusikoita. Se musiikki ei sopinut tilaisuuteen millään tavalla, eikä se kyllä tule sopimaan mihinkään tilaisuuteen varmaan koskaan. Tuskin sitä enää milloinkaan esitetään missään. Sattuu vieläkin ...

Onneksi sinä, jani engstrand, tiedät paremmin. Sinulla on varmaan vankka kokemus länsimaisen taidemusiikin kentältä. Tiedät varmaan, milloin musiikki alkoi kaatua tähän tilanteeseen, jolloin "nykymusiikin säveltäjien olisi syytä katsoa peiliin oikein tosissaan". Ehkä osaat kertoa, mitä säveltäjien tulisi nyt sitten tehdä.
 
Itse asiaan. Kuulostaa kyllä aivan hirveältä tuo keskieurooppalainen systeemi, jossa opiskelijoita karsitaan vuosittain. Omasta mielestäni tieto siitä, mitkä ovat tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet, on ihan tarpeeksi ahdistava ja "kannustava" paine takaraivossa. Minä en luultavasti kestäisi tuollaisen vuosittaisen karsinnan paineita. Luultavasti putoaisin kelkasta viimeistään tänä keväänä, koska viime syksynä henkilökohtaiset asiat häiritsivät opiskeluani.

Onneksi sinä, jani engstrand, tiedät paremmin. Sinulla on varmaan vankka kokemus länsimaisen taidemusiikin kentältä. Tiedät varmaan, milloin musiikki alkoi kaatua tähän tilanteeseen, jolloin "nykymusiikin säveltäjien olisi syytä katsoa peiliin oikein tosissaan". Ehkä osaat kertoa, mitä säveltäjien tulisi nyt sitten tehdä.
 
Itse asiaan. Kuulostaa kyllä aivan hirveältä tuo keskieurooppalainen systeemi, jossa opiskelijoita karsitaan vuosittain. Omasta mielestäni tieto siitä, mitkä ovat tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet, on ihan tarpeeksi ahdistava ja "kannustava" paine takaraivossa. Minä en luultavasti kestäisi tuollaisen vuosittaisen karsinnan paineita. Luultavasti putoaisin kelkasta viimeistään tänä keväänä, koska viime syksynä henkilökohtaiset asiat häiritsivät opiskeluani.
 
Offtopicista:
 
Nykymusiikissa on mielestäni vaarana kirjoittaa epäidiomaattista musiikkia. Säveltäjät ovat harvemmin enää soittimien taitajia - musiikilliset ideat, eleet toteutuvat yhä huonommin, koska työkalut ovat ruosteessa. Suuret mestarit ovat lähes poikkeuksetta olleet orkesterinkäytön mestareita ja ovat todella tunteneet soittimet ja niiden omimmat ilmaisukeinot.
 
Ja aiheesta:
 
Tuntematta keskieurooppalaista systeemiä sen tarkemmin, ainakin Sibelius-Akatemian suhteen on vaikea kuvitella, että nykyisestä opiskelijamäärästä lähdettäisiin noin vain pudottamaan vuosittain 'heikoimmat'. Sisäänottomäärät ovat kuitenkin sen verran pienet, vuosittain on esim. orkesterisoitinten osastolla soitinryhmiä, joihin ei oteta ketään. Ylipäänsä taideaineen opiskelu on keskimääräistä herkempää ja psyyken suhteen melkoisen raskasta. Työllistymisestä ei kuitenkaan ole varmuutta, omat käsitykset alasta/omista kyvyistä saavat selvyyttä vasta kun tapaa kaltaisiaan oppilaitoksessa ja tajuaa sen työn määrän mitä vaatii esimerkiksi saada orkesterityöpaikan pääkaupunkiseudulta.
 
Se, mikä joskus tulee mieleen, on tuo musiikkialalle ajautumisen teoria. Tietty lahjakkuus musiikin alalla yhdistettynä tiettyyn päämäärättömyyteen lukioiässä on tuonut ihmisiä musiikkioppilaitoksiin opiskelemaan, AMK:hin ja akatemiaankin. Sitten huomaakin tallaavansa tiellä jonka pitäisi johtaa musiikin ammattilaiseksi, tietämättä edes, onko se sitä, jota haluaa. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin joutuu kysymään itseltään rehellisesti mitä sitä elämältään haluaa. Monesti siitä sitten seuraa kriisejä kun huomaa ettei ammattilaiseksi vaadittava työmäärä suhteessa omaan motivaatioon kohtaa.

Lukaisin vain nopeasti ketjun läpi, mutta aihe on kyllä kiinnostava. Itse tunnen useita Sibisen solistiselta valmistuneita, jotka opettavat surkean pienillä tuntimäärillä viikossa kun eivät muuta työtä saa, jotkut taas laulavat oopperakuorossa. Enkä kyllä ymmärrä, mihin kaikki soittajatkaan työllistyvät. Sen sijaan esim. solfaopettajilla on töitä. Tuntuu aika julmalta systeemiltä tämä nykyinenkin, että vuosittain valmistuu vaikkapa 20 solistisen linjan laulajaa ja tarjolla on vain pätkätyötä. En tiedä mihin nuo loput menevät ja miten heidän psyykensä kestää. Monet ovat varmaan työttöminä tai tekevät muuta kuin oman alansa hommia. Olisko kellään tiedossa alan työllisyystilastoja? Muusikot tarvii kyllä rikkaan puolison!

Muusikko tietää alalle suuntautuessaan omat työllistymismahdollisuutensa, jos on vaivautunut ottamaan selvää. Jos ei oman alan töitä löydy, sitten vaan kouluttautumaan lisää tai johonkin perusduuniin. Jokainen tietää että näin voi käydä, opiskeli sitten mitä alaa tahansa, vaikka tekisikin kaikkensa oman alan töiden löytymiseksi. Ei taiteilijan työ useinkaan ole klo 8-16 5pv/vk, eivätkä kaikki tuota haluakaan. Projektiluontoinen työ on ehkä epävarmaa, mutta sopii toisille oikein hyvin. Elämäntavat täytyy sitten vain sovittaa epätasaisten tulojen mukaan.
 
Jos oman alan töitä on jonkin verran, muttei aivan riittävästi, voi tehdä jotain muuta sen ohella. Ei ole pakko jäädä kotiin murjottamaan kuinka koulutus menee hukkaan.
 
Se on aivan omaa naiiviutta jos luulee että ovet tähtiin aukeavat kun pääsee opiskelemaan taidealaa. Siitä opiskelemaan päässeestä joukosta osa kuitenkin onnistuu työllistämään itsensä täysin musiikin alalla, eihän muusikoita muuten koulutettaisi.
 
Jos haluaa varmistaa työllistymisensä, voi kouluttautua vaikka hoitoalalle ja erikoistua vanhustenhoitoon. Eiköhän se ole sitten siinä. Aina ei vaan välttämättä kannata mennä siitä missä aita on matalin, voi hieman kaduttaa myöhemmin.

Hyvin puhuttu, valje.

Tosin siihen eivät auta turhan ruusuiset tilastot korkeine työllistymisprosentteineen eivätkä liian suuret sisäänottomäärät, jotka eivät ole oikeassa suhteessa työpaikkojen määrään.
 
En ole erityisen hyvin selvillä tilastoista mutta jos jollain on tarkempaa tietoa, se olisi ihan mielenkiintoista kuulla. Myös erot paikkakuntien välillä on aika suuria. Etelä-Suomen tilanteesta en tiedä, mutta ainakin pohjoisessa on ilmeisesti heikompi tilanne työllistyä kuin Keski-Suomessa. *kuulopuhetta!* Varmasti hyvät muusikot työllistyvät, (sitähän tässä vähän peräänkuulutinkin) mutta entä mikä on keskiverto taidot omaavien tilanne. Riman nostosta olisi hyötyä työllisyystilanteen ja tason kannalta. Erääseen oppilaitokseen pääsi sisälle peruskurssit tehnyt opiskelija pedagogiselle puolelle. Huolestuttavaa... Mutta niinhän se menee jossain vaiheessa kun on selvät kiintiöt kuinka paljon otetaan sisälle ja jos kyseiselle linjalle ei ole enempää hakijoita niin pääsee alta riman. Tässä tapauksessa opiskelija on kuitenkin ilmeisen lahjakas juuri pedagogisella puolella, hassua vaan kun oppilaat alkavat olle taitavampia kuin itse opettaja ;) Onni onnettomuudessa, kaikilla ei mene niin hyvin.

Mä ainakin haluaisin lähteä opiskelemaan kitaran soittoa jonnekin Andalusian lämpöön! aaaah..
 
Minä ja kitara, joku Rosita tanssahtelisi flamencoa tulisten rytmieni mukana aurinkorannan terassilla ,auringon laskeutuessa punaisena taivaan rannan taakse,
 
huoooh
 
*havahtuu unelmoinnistaan*
:D

Mä ainakin haluaisin lähteä opiskelemaan kitaran soittoa jonnekin Andalusian lämpöön! aaaah..
 
Minä ja kitara, joku Rosita tanssahtelisi flamencoa tulisten rytmieni mukana aurinkorannan terassilla ,auringon laskeutuessa punaisena taivaan rannan taakse,
 
huoooh
 
*havahtuu unelmoinnistaan*
:D
 
Unelmia on hyvä olla ja vielä parempi jos ne pystyy toteuttamaan:)