Yleistä keskustelua musiikista ›

Arvosteluni tarkoitus oli todistaa päinvastaista.

Tarkoituksesi saattoi olla tuo. Valitettavasti se ei todistanut tuollaisenaan mitään muuta kuin idiotismia. Onko musiikkijournalismia nykyään se että "pieraisee" kolumnissaan ja odottaa että saa porukan nauramaan?

Henkilökohtainen kritiikin filosofia.

Eihän tuossa ollut sitten yhtään mitään kritiikkiä. Kritiikki vaatii myös jonkinlaisen älyllisen otteen aiheeseen. Rumban lukijakunta lienee kuitenkin jollakin tapaa musiikkiin perehtyneitä ja ymmärtää hiukan syvällisempääkin pohdintaa, vai olenko väärässä.

Miksi siitä siis pitäisi aina kirjoittaa korrektisti, neutraalisti ja jäät hatussa?

Voi ainakin kirjoittaa niinkuin asiantuntijan tai ammattilaisen kuuluu....jos oletuksena on se että kohderyhmänä eivät ole apinat.

Arvosteluani saa siis vapaasti paheksua, kuten myös omia hiuspoliittisia ratkaisujani.

Voit olla varma että paheksutaan, kertakaikkiaan osoitus huonosta tyylitajusta ja mauttomuudesta. Varmaan yksi huonoimmista lukemistani arvosteluista. Plussana voi kaiketi pitää sitä että sinulla on ainakin varaa parantaa.
 
En ole itsekään mikään Marjaranta-fani, mutta ei tuolle kirjoitukselle ollut mitään oikeutusta.

niinkö, kuka päätti, että asia ON NÄIN
 
Le Haballe: siteeraamassasi kirjoituksessa minä.

Le Haballe: siteeraamassasi kirjoituksessa minä.
 
Ei, vaan Knuuti päätti ja sinä olet samaa mieltä. Vai ymmärsinkö väärin?
 
Perustan sen siihen, että kirjoituksessasi viittat Knuutin kritiikkiin ja sen jälkeen annat ymmärtää, että näin on asiain tila myös sinun mielestä.
 
Äh, saivartelua

En tiijä onko jo mainittu, mutta jossain pienlehdessä oli ollut YUP:n Turpasauna EP:stä (tai jostain muusta alkupään tuotannosta) seuraava lyhyt ja ytimekäs arvio:
 
"Paska levy, Suomen turhin bändi."

Markku Ihonen sanoi Kangasalla kritiikistä v. 1999 melko sattuvasti seuraavaa:
Hyvä kritiikki
 
Hyvää kritiikkiä ei ole helppoa määritellä muuten kuin huonon kritiikin kääntöpuolena – jos niinkään. Naiiviuden uhallakin esitän kuitenkin eräitä näkemyksiä siitä, millaista on mielestäni hyvä taidekritiikki. Pääpaino on kirjallisuuskritiikissä, koska en tunne riittävästi muita taiteenaloja enkä niiden kritiikkejä.
Luettelo hyvän kritiikin ominaisuuksista ei tietenkään ole kattava, eivätkä asiat ole edes tärkeysjärjestyksessä. Käytännön syistä esitän monet seikat käskyjen tai vaatimusten muodossa.
 
1
Taidekritiikki on ensisijaisesti rationaalista ja harkittua toimintaa ja vain toissijaisesti luovaa ja taiteellista toimintaa. Kriitikko ei voi vetäytyä taiteilijuuden lumeverhon taakse. Jos kritiikki ymmärrettäisiin taiteeksi, sitä olisi vaikea opettaa. Lähinnä voitaisiin kai kunnioittaa kirjoittajan luovuutta ja oivallusta, ehkä rohkaistakin niitä.
 
2
Kritiikki on luonteeltaan subjektiivista siinä mielessä, että sen kirjoittaa aina yksi ihminen ja siinä esitetään yhden ihmisen muodostama käsitys tietystä taideteoksesta. Tästä seuraa monia periaatteellisia ja käytännöllisiä seikkoja. Ideana on lyhyesti sanottuna se, että yksi alan asiantuntija antaa lausuntonsa kohteesta sellaisena, kuin se näyttäytyy hänelle. Kun kriitikko tulee lehden lukijoille tutuksi, lukijat pystyvät yleensä yllättävän hyvin arvioimaan, kuinka luotettava kriitikko on heidän näkökulmastaan tai missä suhteessa kriitikon näkemykset tapaavat poiketa heidän omista näkemyksistään. Yksi käytännön seuraamus kritiikin subjektiivisesta luonteesta on se, ettei kritiikissä tarvita sellaisia ilmauksia kuin "mielestäni" tai "uskoakseni"; koko kritiikkihän on olennaisesti juuri kriitikon mielipidettä ja uskomusta.
 
3
Toisaalta kritiikin on oltava luonteeltaan myös objektiivista. Tässä asetun jyrkästi eri kannalle kuin Matti Mäkelä, joka kirjoittaa Kritiikin uutisissa 1/1999:
 
Kun kriitikko pyrkii ns. objektiivisuuteen, mitä hän tarkkaan ottaen tekee? Hän hapuilee kohti laumaa. Hän kuvittelee mielessään, mikä on lauman mielipide ja yrittää puristaa sen omiin sanoihinsa. Syntyy mielipide, joka ei oikeastaan ole kenenkään, se on ilmassa riippuva oletettu yhteinen mielipide. (Mäkelä 1999, 7.)
Mäkelä käsittää objektiivisuuden omituisesti. Sen tavoittelu ei ole lauman mielistelyä vaan sananmukaisesti keskittymistä objektiin eli arvosteltavaan kohteeseen subjektin eli kriitikon asemesta. Koulutettu, paljon lukenut ja analyysiin kykenevä kriitikko ei kaiken lisäksi ole objektiivisuutta tavoitelleessaan kuka tahansa; hänellä on monia lukijoitaan parempia perusteita olla objektiivinen, siis pystyä näkemään kohteensa monipuolisesti ja kiinnostavasti sekä esittämään näkemyksensä selvällä ja mielenkiintoa herättävällä tavalla.
4
Kritiikin tehtävä on löytää teoksen omat kvaliteetit, se, mikä teoksessa on nimenomaan sille ominaista, mikä tekee siitä ainutkertaisen. Tämä on äärimmäisen vaikea tehtävä, mutta ilman tätä koko nykyisenkaltainen kritiikki-instituutio voitaisiin lopettaa. Kriitikon on ponnisteltava pystyäkseen näkemään teos myös sen omin laatu ymmärtäen. Kriitikon olisi ikään kuin ensin ymmärrettävä kohteensa esteettiset, eettiset ja muut asettamukset, sanalla sanoen ryömittävä taideteoksen sisään, ja vasta sitten otettava siihen kriittinen etäisyys, josta käsin hän voi tarkastella kohdettaan analyyttisemmin ja muihin taideteoksiin vertaillen.
 
5
Perinteistä näkemystä, jonka mukaan kritiikissä ovat aina mukana kohteen kuvailu, tulkinta ja arvottaminen, ei ole tarpeen kuopata. Hyvä kuvailu ja erittelevä esittely on jo sinänsä arvottamista, samoin kiinnostusta herättävä tulkitseminen. Suoria arvottavia lauseita ei tarvita paljoa. Ylisanoilla on kaiken lisäksi taipumus menettää tehonsa jo yhden kritiikkitekstin aikana.
 
6
Mitä sitten arvotetaan? Ensiksikin on pyrittävä näkemään se, miten teos täyttää omat tavoitteensa ja mittansa. Tähän päästään vain teokseen eläytymällä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan toiseksi on osattava asettaa teos mielekkääseen yhteyteen. Edellä viitatussa vastineessaan Pekka Tarkalle Daniel Katz on tyytymätön siihen, että häntä verrataan Goetheen, Voltaireen ja Joel Lehtoseen – hänen tappiokseen tietenkin. Hän irvistelee, että kas kun kriitikko ei verrannut hänen romaaniaan suoraan Raamattuun: "Katz yritti panna Raaamatun uusiksi mutta alkuperäinen on parempi".
 
7
Vertailukohteitten valinta on tärkeää. Kun tarkoituksena yleensä on ainakin jossakin määrin tarkastella, mitä uutta teos tuo alalleen, niin luontevia vertailukohteita ovat tietenkin tekijän aiempi tuotanto ja saman lajin aiemmat ja samanaikaiset edustajat. Vertailut tuppaavat olemaan aina jossakin määrin mielivaltaisia, koska paljon riippuu kriitikon tietämyksestä. Aloittelevan kriitikon tunnistaa viimeistään banaaleista so. kenelle tahansa mieleen tyrkyttäytyvistä vertailuista.
 
8
Vertailu tapahtuu aina suhteessa johonkin piirteeseen tai seikkaan. Aloittelevan kriitikon teksteissä esiintyy usein lausumia, jotka ovat muotoa "teoksesta tulee mieleen x". Mieleenhän tulee kaikenlaista, mutta ei sitä kaikkea kannata lehden palstoilla julkaista. Vertailun on tarkoitus paitsi osoittaa teoksen merkitystä tai arvoa myös antaa sille tulkinnallisia lisämerkityksiä.
 
9
Hyvän kriitikon pitäisi pystyä haistamaan uutta. Kriitikko on usein ensimmäinen, joka lausuu julkisesti näkemyksiään taiteenalojen uusista yrittäjistä. Jos hänen horisonttinsa on vain jo olemassa olevassa taiteessa, hän saattaa arvottaa myös innovaatioita niiden kautta. Silloin ne näyttäytyvät usein kömpelöiksi, rujoiksi, alkeellisiksi. Ilman empaattista ymmärtämistä eli suhtautumalla arvosteltaviin kohteisiin vain etäisen analyyttisesti uudistusten merkitystä ei juuri voida tunnistaa; vaikeaa se on joka tapauksessa.
 
10
Huolellisuuden merkitystä ei voitane koskaan korostaa liikaa. Lehtikritiikit kirjoitetaan kiireessä, ja siksi niille annetaan paljon anteeksi, mutta kritiikin uskottavuus murenee kyllä ratkaisevasti pieniinkin virheisiin. Etenkin taiteilijalle hänen teoksensa huolimaton esittely on kuin rukkasen lyönti kasvoihin. Opiskelijoiden harjoitustöinään laatimia kritiikkejä lukiessani en ole voinut olla hämmästymättä, miten suurpiirteisesti voidaan suhtautua jopa päähenkilön nimeen tai juonen käänteisiin.
 
11
Kritiikki kohdistuu ensisijaisesti taideteokseen, ei sen tekijään. Tanssi- teatteri- tai musiikkiesitystä arvosteltaessa tanssijoiden, näyttelijöiden ja soittajien ja kapellimestarin toiminta on tietenkin osa teosta. Näyttää siltä, että kirjallisuuskriitikoillakin alkaa nykyään olla houkutusta nostaa tekijä voimakkaammin esiin, kun julkisuus on alkanut pyörittää omaa kirjailijarulettiaan. Kritiikki on sanamukaisesti kriittinen paikka, jossa taideinstituutio voi puolustaa arvojaan tai myydä ne hernerokasta.
 
12
Kritiikki on taiteen harrastajan palvelija. Kritiikin lukija ole vielä lukenut arvosteltavaa kirjaa, nähnyt kappaletta, kuullut musiikkiesitystä, käynyt näyttelyssä. Kritiikin tehtävä ei ole kuitenkaan toimia kuluttajansuojana, joka neuvoisi, mihin markkansa kannattaa sijoittaa. Kysymyshän on taiteesta, jonka ihmiset kokevat hyvin eri tavoin ja jota he myös käyttävät hyvin eri tarkoituksiin.
 
13
Kritiikkitekstin tulee olla selkeää, kielellisesti moitteetonta ja loogisesti johdonmukaista. Kriitikon olisi oltava edes karkeasti selvillä siitä, millaisilla strategioilla sanomalehtitekstiä luetaan. Tämä vaikuttaa muun muassa sanavalintoihin, lauseiden ja kappaleiden pituuksiin sekä sivulause- ja lausevastikerakenteiden käyttöön.
 

 
Say no more?

Arvoisat muusikkokollegat:
 
Lukeeko joku teistä todellakin soundia, rumbaa yms. paskaa ?
 
Eikös nämä kriitikot ole yleensä sellaisa tyyppejä jotka ei koskaan oppineet kunnolla soittamaan. Niitten mielipiteet kiinnostaa varmaan sellaisia jotka ei osaa erottaa hyvää musiikkia huonosta mutta jos on korvat päässä niin mihin niitä tarvitaan.

Arvoisat muusikkokollegat:
 
Lukeeko joku teistä todellakin soundia, rumbaa yms. paskaa ?
 
No eipä tule juuri luettua. Soundin lukeminen loppui siihen kun siitä tuli Nylon Beat -fanilehti. 80-luvulla siinä oli sentään hyviä juttuja ja asiallisia arvosteluja paitsi levyistä, myös leffoista. Rumba tulee joskus kahlattua läpi kirjastossa. Aikamoista tuubaa on sekin.

Eikös nämä kriitikot ole yleensä sellaisa tyyppejä jotka ei koskaan oppineet kunnolla soittamaan.
 
Ai jaa, mä luulin, että sellaiset tyypit kirjoittaa muusikoiden.nettiin.
 
Niitten mielipiteet kiinnostaa varmaan sellaisia jotka ei osaa erottaa hyvää musiikkia huonosta mutta jos on korvat päässä niin mihin niitä tarvitaan.
 
Kuka yksittäinen musadiggari ehtii kuunnella kaikki levyt, joita maailmassa julkaistaan?
 
En ole ikinä ostanut yhtään levyä pelkästään positiivisen arvostelun perusteella, mutta olen löytänyt lukuisia bändejä niin, että arvostelu/juttu on herättänyt mielenkiinnon, jonka jälkeen olen hankkinut kyseisen bändin levyn kuunneltavakseni, imuroinut biisejä netistä, mennyt keikalle tms.

Say no more?

Se on siinä!

 
Aivan lytyynlyöminen tuntuu vähä hassulta, jos "oikea" levy-yhtiö on julkaissut levyn, tuskin ne ihan paskaa päästää ulos.
 

 
Ai ei vai? Mistä sä ton keksit?

Jeesus, onko tosiaan näin, että jos muusikot jonkun osaavat se on vittu rokpolisointi, paskojen bändien dissaus, musabisneksen kurjuudesta valittaminen ja kriitikuiden työstä avautuminen.
 
Mikä teitä vaivaa? Sille jollekin joka totesi ettei marjarannan levyn ryttäykselle ollut oikeutusta minä sanon: Olipas. sananvapaus. ja on kohtuutonta syyttää knuutia yhtään mistään ta edes olettaa että hän olisi jollain tavalla vastuussa sanomisitaan. Itse me lukijat vedämme herneen nenään, ei sit'ä kukaan meidän puolestamme sinnu tunge.
 
Joo. Riittää.

Spinal Tapin levyhän arvosteltiin ytimekkäästi:
 
"Paska"
 
En nyt muista levyn nimeä... Joo...

Ai jaa, mä luulin, että sellaiset tyypit kirjoittaa muusikoiden.nettiin.

 
hoho

Mikä teitä vaivaa?

Että mikäkö vaivaa kun täällä keskustelllaan enemmän tai vähemmän musiikkiin/soittamiseen liittyvistä asioista? No varmaan kaiketi sitten jokin vaivaa...

Sille jollekin joka totesi ettei marjarannan levyn ryttäykselle ollut oikeutusta minä sanon: Olipas. sananvapaus.

Sananvapaus siis oikeuttaa ammattilaisen purkamaan angstinsa tuolla tavoin "levyarvosteluna"...ehkä mielestäsi asia on noin. Moni on kyllä myös toistakin mieltä.

on kohtuutonta syyttää knuutia yhtään mistään ta edes olettaa että hän olisi jollain tavalla vastuussa sanomisitaan

No tottakai jokainen on vastuussa sanomisistaan ja se vasta kohtuutonta olisi jos ei moisiin sammakoihin (viittaan siis ko. kirjoitukseen) kukaan reagoisi. Ei moista kräppiä ole hirveän usein tullut vastaan.

Että mikäkö vaivaa kun täällä keskustelllaan enemmän tai vähemmän musiikkiin/soittamiseen liittyvistä asioista? No varmaan kaiketi sitten jokin vaivaa...
 
Sananvapaus siis oikeuttaa ammattilaisen purkamaan angstinsa tuolla tavoin "levyarvosteluna"...ehkä mielestäsi asia on noin. Moni on kyllä myös toistakin mieltä.
 
No tottakai jokainen on vastuussa sanomisistaan ja se vasta kohtuutonta olisi jos ei moisiin sammakoihin (viittaan siis ko. kirjoitukseen) kukaan reagoisi. Ei moista kräppiä ole hirveän usein tullut vastaan.
 
Uskomatonta miten pahaan valoon sait viisaat kommenttini asetettua kun tuolla lailla ryöstelet niitä konteksteistaan...
On eri asia keskustella ulkomusiikillisista asioista, jota kritiikki nimenomaan on kuin fanatisoida toimittajanretku antikristuksena muutamasta ihan paikkansapitävästä kommentistaan.
 
Sen pitäisi olla yksi saatanan se ja sama meille jokaiselle mitä muut tässä maailmassa tekevät tai tekemättä jättävät. Olisi tältäkin triidiltä vältytty.

Olen lukenut Rumbaa viimeksi joskus 80-luvulla. Nyt kun on netit ja kaikki, niin enpä ole lukenut minkäänlaisia paperisia musiikkilehtiä sitten -96 jälkeen. Eli sinänsä mikään levyarvostelu tai medioiden pakkosyöttö ei pääse vaikuttamaan minun vapaaseen tahtooni kuunnella tismalleen sitä musiikkia mitä itse haluan (Ainoita mielen saastuttajia ovat vittumaiset työkaverit jotka huudattaa formaattiasemia täällä aamusta iltaan.)
 
Kuitenkin on outoa että täällä tyypit selittävät mitä pienilevikkisen yksityisomistuksessa olevan lehden sivuilla saa kirjoittaa? Miksei heillä ole oikeutta panna lehteen ihan mitä hyvänsä kunhan eivät riko lakia?
 
Vai pitäisikö täällä alistaa rokkikriitikot elokuvakriitikkojen tapaan antamaan kaikille 3-4 tähden arvosteluja ja JORIsemaan latteuksia?
 
Sitten levy-yhtiötkin voisivat panna Joren levymainokseen ne legendaariset neljä tähteä elokuvamainosten tapaan "**** Harvinaislaatuinen musiikkikokemus - Rumba"

Eli sinänsä mikään levyarvostelu tai medioiden pakkosyöttö ei pääse vaikuttamaan minun vapaaseen tahtooni kuunnella tismalleen sitä musiikkia mitä itse haluan (Ainoita mielen saastuttajia ovat vittumaiset työkaverit jotka huudattaa formaattiasemia täällä aamusta iltaan.)
 
Kuitenkin on outoa että täällä tyypit selittävät mitä pienilevikkisen yksityisomistuksessa olevan lehden sivuilla saa kirjoittaa? Miksei heillä ole oikeutta panna lehteen ihan mitä hyvänsä kunhan eivät riko lakia?
 
Esa puhuu asiaa... hiukka liian kova kohu siitä mitä/miten yksi mies voi/saa kirjoittaa. Musiikkikriitikoita tarvitaan, samoin kuin paparazzeja ja seiskalehden toimittajia. Ja jos joku nyt ostaa tai jättää ostamatta yhden levyn jonkun kirjoituksen perusteella niin mun mielestä vois panna narun kaulaan ja mennä koppiin pihalle ja odottaa milloin se isäntä antaa uuden käskyn.

Musiikkikriitikoita tarvitaan, samoin kuin paparazzeja ja seiskalehden toimittajia.
 
Toi on kyllä totta, luomakunnassa myös paarmoilla ja hämähäkeillä on paikkansa niin ihmeelistä kuin se onkin ;^)

Kuitenkin on outoa että täällä tyypit selittävät mitä pienilevikkisen yksityisomistuksessa olevan lehden sivuilla saa kirjoittaa? Miksei heillä ole oikeutta panna lehteen ihan mitä hyvänsä kunhan eivät riko lakia?

Ja miksi on niin kovin outoas että tyypit täällä ottavat kantaa siihen mitä pienilevikkisen yksityisomistuksessa olevan lehden sivuilla kirjoitetaan, kun kerran keskustelualue on yleistä ja pienilevikkinen lehti on musalehti. Sanotko että ei pitäisi?

Vai pitäisikö täällä alistaa rokkikriitikot elokuvakriitikkojen tapaan antamaan kaikille 3-4 tähden arvosteluja ja JORIsemaan latteuksia?

Sitä ei ole vissiinkään kukaan täällä edes ehdottanut. Mutta tottakai ihmetyttää jos "kritiikki" ei täytä minkäänlaisia kritiikin tuntomerkkejä ja vaikuttaa lähestulkoon henkilökohtaiselta loukkaukselta artistia kohtaan. Jos kyseessä on levyarvostelu niin yleensä ei tarvitse lukea tuollaista käsittämätöntä bullshittia siitä kuinka artistin nimikin on kirjoittajan mielestä epämiellyttävä. Levyarvostelu on levyarvostelu, ei tuollaiseen matalaotsaisuuteen ammattilaisen pitäisi sortua.

Sitten levy-yhtiötkin voisivat panna Joren levymainokseen ne legendaariset neljä tähteä elokuvamainosten tapaan "**** Harvinaislaatuinen musiikkikokemus - Rumba"

Heh, no tuossa voisi olla humoristista lähtökohtaa, veikkaan että tuon moni lukija varmaan ymmärtäisi tuon vitsinä :). Se on aivan sama kuinka monta tähteä kriitikko arvostelemalleen teokselle laittaa, mutta ei nyt epäasiallisuuksiin tarvitse mennä vaikkei teoksesta pidä sitten pätkääkään.