Lyriikka ›

Tehdäänpäs lista, mitä kaikkea sanoituksissa pitäisi välttää.
 
- Turhia 'vain' ja 'lain' - sanojen käyttöä. Jos niitä on aivan pakko käyttää, kun ei muuten saa säettä loppuun tahi hyvää riimiä aikaan, niin kannattaa koittaa ensin muuttaa hieman sanajärjestystä ja sanontatapaa.
 
- Kliseisiä sanontoja ja vertauskuvia. (esim. 'Come and ease the pain', 'My heart lies bleeding')
 
- Kliseisiä riimejä (fire/desire)
 
- Arkoja ja kipeitä aiheita, kuten insesti ja raiskaus - paitsi jos käsittelee erittäin hellävaroen; voi hyvin helposti mennä överiksi ja huonon maun puolelle. Toki jos tekee extreme-metallia tai tällaista huumoria sisältävää musiikkia, niin ei toki tarvitse välttämättä välttää.
 
EDIT: Lisäyks.

Noloja kielikuvia, kuten:
 
- teit tuulenpesän sydämeen
- olit viilto mun syömmessäin, joka parantunut ei lain (<--huom :)
 
Vanhanaikaiset, vanhahtavat sanat ja fraasit, kuten:
 
- syämmein tuskissa / mi' parantua vois.
- sä kerrothan / hei rakkahain
 
Epäloogisuudet:
 
- kerro mulle totta oot / kuin aamuruskon kaste
 
Onhan noita.

Tällaista pätkää:
 
"Milloin palajat, kultasein?
Mä nain huomenna pakastesein"
"Niinkö päätit?" "Sen tein.
Ja päätökseilläin sydämes vein."

Riimiparit missä ne rimmaavat sanat tarkoittaa suurin piirtein samaa: tepponen/kepponen, tyrsky/myrsky, kiitää/liitää.
 
Tuommoisen kun laittaa niin ne kaksi riviä jankkaa samaa eikä loppusointu pääse täyteen oikeuteensa ja kauneimpaan kukkaansa jännittävänä tyystin erilaisten asioiden yhdistäjänä ja salattujen yhteyksien näyttäjänä!
 
Ja yleensä tahattomasti järjettömät ja epäloogiset sanoitukset, niitä on epämiellyttävä laulaakin kun sen sijaan että eläytyisi voimakkaasti ja antaisi kaikkensa niin miettii kiusaantuneena että mitähän tuo tarkoittaa vai tarkoittaako mitään.
 
Ja semmoinen on mieletöntä että tehdän liian henkilökohtaisia ja yksityiskohtiin meneviä päiväkirjanomaisia tekstejä. Sitten viitataan poikkeuksellisiin tapahtumiin ja hetkiin missä kuulijat eivät ole mukana. Semmoisia lauluja on hyvin kiusallista kuunnella ja tulee tirkistelijämäinen olo. Vaikka tekisikin lauluja henkilökohtaisista tunteista niin pitäisi saada ne yleiseen muotoon, taiteentekijä ei ole historioitsija. Historioitsija kirjoittaa että näin ja näin on tapahtunut ja taiteilija ainakin löytää jonkun suuremman yleisen merkityksen esiinnostamalleen yksityiskohdalle eikä pelkästään kirjaa niitä ylös!
 
Näin sanon minä!
 
EDIT: Toisaalta joku voi varmasti saada hyvää aikaan rikkoen noita kaikkia mainitsemiani "sääntöjä". Ehkä nuo on enemmänkin semmoisia merkkejä että nyt ollaan vaarallisilla vesillä mutta taitava kippari selvittelee vaikeimmatkin karikot & tyrskyt.

Ei kai tällaiseen oikein voi sanoa mitään yleispätevää. Kaikki riippuu tekijän kyvystä esittää asiansa ja esitettävän asian luonteesta.

forever/together
Iik!

Ei kai tällaiseen oikein voi sanoa mitään yleispätevää. Kaikki riippuu tekijän kyvystä esittää asiansa ja esitettävän asian luonteesta.
 
Oon Nortonin kanssa samaa mieltä.
 
Esim. kesyistä riimipareista puhuttaessa täytyy muistaa että se miten riimit istuvat lauseeseen/lauseitten yhtälöön on tärkeämpää kuin se miten "kuluneita" riimit ovat.
 
Kliseitäkään en halua sulkea täysin pois sanoituksesta, koska niillä voi olla oma erityinen merkityksensä sanoituksen tarinaan ja minusta sellainen sanoittaja on todellinen mestari joka saa kliseet kuullostamaan kliseettömiltä.

Come on baby, feel my desire!
This nite's ours together...
My blood runs hot, feel the fire!
Feel it now, on and on forever...
 
Hei tämähän on kova! taidan sijoittaa sen johonkin biisiini.
Har-har.

Suurin piirtein kaikkea, mitä iskelmälyriikassa tänä päivänä kuulee.
"Sininen ja punainen / Vastavärit rakkauden", voi jumalauta. Miten kukaan kehtaa julkaista tällaista paskaa?

Suurin piirtein kaikkea, mitä iskelmälyriikassa tänä päivänä kuulee.
"Sininen ja punainen / Vastavärit rakkauden", voi jumalauta. Miten kukaan kehtaa julkaista tällaista paskaa?
 
Niinpä.
 
"Sininen ja oranssi / vastavärit rakkauden" tai
"Vihreä ja punainen / vastavärit rakkauden" toimivat huomattavasti tiukemmin. Ikään kuin hyppysellinen arkirealismia heitettäisiin rennolla ranneliikkeellä maustamaan kuulaan rakkauden huuman suurin vedoin maalailtua sävyharmoniasoppaa.