Kitarat: soittaminen ›

Jucciz kirjoitti:
 
Itse laadin jokin aika sitten Kauniaisissa järjestettävää nuorten musakurssia varten sähkökitaran opetusmateriaalipaketin... ...Kommentteja ja palautetta otetaan vastaan mieluusti... ...Paketti löytyy täältä: http://jucciz.com/nuorten_musakurssi.pdf
 
Hyvä Jucciz! Olet jaksanut väsätä melkoisen tietopaketin, selailin tuossa sitä läpi syventymättä kuitenkaan kaikkiin yksityiskohtiin. Heräsi muutama yleisempi ajatus:
 
Tuo tietopaketti on kyllä ansiokas, mutta tuli mieleen että kyllä saa olla aika lailla motivoitunut opiskelija harrastuspohjalta, että jaksaa käydä läpi koko jutun tai edes osan siitä. En tiedä keille tuo oppimateriaali on suunnattu, tai että mitä opetusmetodia ja havainnollistamis- ja sovellusmenetelmää olet ajatellut käyttää, mutta sinällään tuossa on kyllä asiaa vuosiksi, mielestäni aivan liikaa yksittäiseen kurssiin. Tuo tietomäärä saa harrastajan pään pyörälle; materiaalissasi on voimakas teoriapainotteisuus.
 
Yhden yksittäisen huomion tein: yleensä oppimateriaaleissa käytetään kaikissa esimerkeissä C -sävellajia, jotta esimerkki olisi mahdollisimman selkeä ja vertailukelpoinen. Olit laittanut "sointuesimerkit" -osastossa kaikki soinnut eri sävellajeihin. Luulen, että olisi kuitenkin parempi pitää nekin C:ssä, nimittäin aiheessa liikutaan useimpien harrastajien (ja etenkin nuorten) oppimis- ja käsityskyvyn ylärajoilla, ja silloin kaikki mahdollinen selkeys olisi erityisen tärkeää. Siis ettei esitystapa sinällään aiheuttaisi yhtään lisää mietittävää sisällön ohella. Olet varmasti miettinyt tuotakin, onhan valitsemaasi tapaan kuitenkin perusteet.
 
Reaalisointumerkit ovat vähän ongelmallisia, tämä sus2 / add9 jne. -ongelma on ikuinen kiistakapula. Sointumerkkien tehtävähän on kertoa vain periaatteellisella tasolla niukin tarvittava tieto soinnusta, ei sen varsinaista tarkkaa rakennetta. "Add9 " -ilmiö lienee enemmän eri tyylien estetiikkaan ja käytännön soittotapaan kuin teoriaan liittyvä asia. Mutta ei siitä sen enempää.
 
Paketissa voisi olla huomattavasti runsaammin otelaudan kuvia. Esim. alkaen siitä, missä sävelet sijaitsevat otelaudalla - ensin avoasema ja sitten yksi kieli kerrallaan jne. Nyt se kitaristisuus on melko vähäistä, etenkin harrastajatasolla kaivataan konkretiaa ja rautalangasta väännettyjä esimerkkejä. Ehkä sinulla onkin niitä lisämateriaalina. Mutta jos aiheeksi otetaan sävelet, on luonteva seuraava askel katsoa mistä ne löytyvät otelaudalta. Opettajana helposti luottaa oppilaiden omaan päättelykykyyn; kokemus on osoittanut, että rautalankaesimerkkejä tarvitaan. Onhan tietysti kiinalainen sanonta, että "opeta mieluummin kalastamaan kuin että annat vain sen kalan", mutta käytännössä niitä kaloja kannattaa jakaa maisteltavaksi aika tiuhaan, että oppilaan motivaatio pysyy yllä.
 
Eli tuo matsku on kyllä sinällään hyvinkin pätevää, runsasta ja riittävää, kunhan varmistaa että itse kurssilla päästään heti soittamaan, eikä jäädä vain paperin tasolle. Toimivan oppimateriaalin laatiminen on kyllä haastava homma. Useimmat ammattimaiset julkaisijat ovat valinneet sellaisen tien, että aihetta vain rajataan rankasti ja käytännön esimerkkejä ja harjoituksia lisätään joka väliin. Biisejä, biisiesimerkkejä ja sitä rataa... you know:)