Studiotyöskentely ›

Samassa haastattelussa äijä nimenomaan kiisti tämän huhun ja hämmästeli koko jutun alkuperää. Tiedä sitten.
 
EDIT: Tuolla -> http://www.perfectpitchonline.com/v01i07/trey_spruance.php
 
Jep, ketä uskoa? Miljoonaperijät ovat joskus aika mystistä sakkia, jospa Spruancekin nauraa partaansa ja sytyttää havannalaisensa 100 dollarin setelillä, kun teinit uskovat hänen rags-to-riches-but-turned-it-down -tarinaansa silmät kiiluen :)

Jep, ketä uskoa? Miljoonaperijät ovat joskus aika mystistä sakkia, jospa Spruancekin nauraa partaansa ja sytyttää havannalaisensa 100 dollarin setelillä, kun teinit uskovat hänen rags-to-riches-but-turned-it-down -tarinaansa silmät kiiluen :)
 
Vielä kun vannoutuneena Patton -perseennuolijana tiedän että em. herra kumppaneineen (ainakin ja varsinkin Buzz Osbourne) tuppaa laukomaan medialle tarkoituksella perättömyyksiä, mitä skitsompi juttu sen parempi.
 
Edit: jottei mene ihan offtopiciksi: Praxis - Transmutation, kokeellisten rokkisaundien juhlaa.

Erkkihän se (kitara)soundien kuningas on. Varsinkin kun kuuntelee Creamin aikojen naukuvaa fuzzia joka tunkeutuu luihin asti, ai että ... :)
 
Tietty myös vaikka Doorsien urkusaundi.

Eikö kukaan ole huomannut, miten täydelliset soundit Toton Tambu-levyllä on? Toisaalta aivan toisenlaiset, mutta omassa lokerossaan äärimmäisen toimivat ja hyvät soundit on Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku -levyllä.
 
Tambu on mun listani ykkösenä - vieläkin.(Triviat: Miksaajana Elliot Scheiner,masteroijana Ted Jensen.Tuotanto Scheiner & Toto.)
 
Kotimaisista ääni menee Pekka Pohjolan Ritalle.Muistaakseni Speedy Saarisen käsialaa; ne Nykäsen kannusaundit...

type o negative: october rust
 
siinä on kyllä sitte niin kauniit saundit!

>> Steely Dania,- - ettei Aja'n tasoisia levyjä oo täällä tehty. Suomalaisissa levyissä on - - ylämiddle, joko levyjen preesens kolisee kuin kylpyamme tai sitten mennään niin tuhnuten silmiltä takanurkkaan - - Vasta
viimeisen 10 vuoden sisällä on tääkin kuva alkanut hämärtyä. >>
 
On kyllä totta toi suomalainen ylämiddle. Ostin kirpparilta heräteinvestointina Esa Kaartamon levyn Etäisyys, joka on justiinsa sitä itseensä... Sitä paitsi mua inhottaa kun Dan Tigerstedt aina laittaa basson ruvelle, jolloin grooven presence katoaa, siitä bassosta meinaan, sellasta mutaa...
 
Meinaan, että Suomessa tehdään kyllä nykyään joo parempaa äänimaisemaa kuin aikaisemmin, mutta edelleenkään en ole kuullut oikein mitään jossa koko äänenspektri olisi mestarillisesti hallussa.
Musta se näkyy justiinsa siinä, että sellasta vanhan ajan tuotettua ja sliipattua studiosoundia joka vaatisi tarkkaa äänen arkkitehtuuria (kuten Aja), ei osata tehdä. Enempi se on silleen, että "mites saatais tää toimiin" pohjalta... En sano että aina tarviis tehdä sitä insinööri-hifiä, mutta taito tehdä sellaista kun haluaa.
 
Se mua ärsyttää vähän siinä Kahdeksas ihme -levyssäkin, että kun sillon tehtiin LP-formaattia, joka oli aika tarkka kaikesta, tuloksena oli lähes aina tietty suttuisuus ja tunkkaisuus. Tykkään enempi vaikkapa Wigwamin Being -levyn soundeista vuosikymmentä aikaisemmin.
 
Niistä hienoista soundeista
 
- D'angelo: Voodoo
- Bill Evans: Village Vanguard -sessions
- Shadows: Mikä vaan levy... -- LP:ltä kuunneltuna!
- Nancy Wilson & Cannonball Adderley --paitsi pianosta en tykkää... :)
- Lee Ritenour: Feel the Night
- Incognito: Tribes, Vibes & Scribes ja Positivity sekä osittain Beneath the surface
-- joo, joo, joo oon tosissani :)
- Chick Corea: Now He Sings, Now He Sobs ja Live in Montreuax
- Klaus Wunderlich -- 60-70 luvun Hammond/Helios-Versi launch-urku levyt, TOIMII!!
- Totolla on tietysti hienoja.... ja sitte....Milesin: Tutu ja...
 
MrS

Omat suosikkisaundit löytyvät aikas pitkälle kaikki tuolta Jamaikan suunnalta, eri studioista ja eri aikakausilta, samoin kuin kaikki suosikkistudioni ja -tuottajani sekä studiotyöskentelymetodit samaten. Muutamia kestosuosikkeja:
 
Abyssinians: Satta Massagana
BMW: Survival
Baaba Maal & Mansour Seck: Djam Leelii
Augustus Pablo: Original Rockers
Pablo Moses: Come mek wi run
...ja kaikki ne lukuisat Studio 1-nauhoitukset.
 
Uusista rytmipläjäyksistä kaikki nämä Capletonit, Gentlemanit, Sizzlat ja Bushmanit sun muut.
 
Livesoundeista pitänee erityisen hehkutuksen kohteeksi nostaa Ozric Tentacles; livelevyjen soundi on itse asiassa tuhdisti parempi kuin bändin studioalbumeilla, lisäksi itse biisitkin potkivat tuhdimmin keikkataltioinneilla. Näin ainakin yllekirjoittaneen korvaan.
 
Tietysti "täydelliset" soundit riippuvat aina myöskin siitä että mitä haetaan ja mihin tarkoitukseen. Jos rokkilevyä rupeaisin vääntämään niin eipä vaikkapa bassosoundiin kannata etsiä ehkä virikkeitä ainakaan tuolta reggaepuolelta. Vaikken plektrabassosta tykkääkään, kyllähän vaikkapa joku Duff McKaganin soundi potkii persiille niinkuin janoinen muuli. Ja kaikessa muussa yhteydessä paitsi siinä missä sitä nauhalla on kuultavissa kuulostaakin sitten paskalta. ;)

Suomimetallin parhaat metallisoundit:
 
Norther: Dreams Of Endless War
Norther: Mirror Of Madness
For My Pain: Fallen
Lullacry: Crusify My Heart
Entwine: Gone

Kun kuuntelee esim. 70 ja 80-luvulla tehtyä musaa niin ensimmäisenä panee merkille kuinka ohuet bassosoundit levyillä järestään on. Äänitys tekniikka ei tainnut silloin olla samalla tasolla kuin tänään. Luulen että suurin syy 'parannukseen' on digitaalitekniikan tulo studioihin. Osittain ansionsa on silläkin että bassokitarat soundaa tänä päivänä paremmalta kuin vielä esim. 80-luvulla. Tämä tietysti olettaen että pitää ns. 'moderneista' bassosoundeista.
 
Esimerkki levystä jossa on loistavasti soundaava alapää on "Fourplay" orkesterin levy '4'. Musiikillisesti se on melkoista hissimusaa mutta soundeiltaan loistava levy. Osittain levyn murisevat bassosoundit johtuvat varmaan siitäkin että bassossa on Nathan East jolla on mielestäni aivan sairaan hyvät soundit.

Kun kuuntelee esim. 70 ja 80-luvulla tehtyä musaa niin ensimmäisenä panee merkille kuinka ohuet bassosoundit levyillä järestään on. Äänitys tekniikka ei tainnut silloin olla samalla tasolla kuin tänään. Luulen että suurin syy 'parannukseen' on digitaalitekniikan tulo studioihin. Osittain ansionsa on silläkin että bassokitarat soundaa tänä päivänä paremmalta kuin vielä esim. 80-luvulla. Tämä tietysti olettaen että pitää ns. 'moderneista' bassosoundeista.
 
Vinyylikaiverruksella oli osansa aisaan, luulen ma.

Kun kuuntelee esim. 70 ja 80-luvulla tehtyä musaa niin ensimmäisenä panee merkille kuinka ohuet bassosoundit levyillä järestään on.
 
Tarkoitatko oikeita 70-80-lukujen vinyylilevytyksiä vai niistä myöhemmin tehtyjä cd-versioita?
 
Ero saattaa nimittäin olla melkoinen, jos cd-masterointi on tehty huonosti. Hyvä cd-masterointi kyllä tuottaa yhtä hyvän bassopään kuin alkuperäisillä vinyyleillä oli.
 
Äänitys tekniikka ei tainnut silloin olla samalla tasolla kuin tänään. Luulen että suurin syy 'parannukseen' on digitaalitekniikan tulo studioihin.
 
Väittävät, että digitaalitekniikka paransi levyjen diskanttipäätä, mutta huononsi matalia taajuuksia. Tiedä häntä. Ainakaan 80-luvun neliraitakaseteillani ei ole bassopäässä mitään valittamista 8-)
 
Osittain ansionsa on silläkin että bassokitarat soundaa tänä päivänä paremmalta kuin vielä esim. 80-luvulla. Tämä tietysti olettaen että pitää ns. 'moderneista' bassosoundeista.
 
Nykyäänhän on palattu monessa tyylilajissa vanhanaikaisempiin 60-luvun soittimiin (mahdollisesti viisikielisinä versioina) ja vahvistintekniikkaan, 70-80-lukujen aktiivibassot pölyttyvät enimmäkseen kaapeissa ja divareissa.

Tarkoitatko oikeita 70-80-lukujen vinyylilevytyksiä vai niistä myöhemmin tehtyjä cd-versioit
 
Ero saattaa nimittäin olla melkoinen, jos cd-masterointi on tehty huonosti. Hyvä cd-masterointi kyllä tuottaa yhtä hyvän bassopään kuin alkuperäisillä vinyyleillä oli.
 
Tarkoitin cd-versioita. Varmaan on niin että monet cd:t masteroidaan siten että ne soi hyvin autostereoissa, mutta jos puhutaan vaikkapa aikaisemmin tässä threadissa mainitusta Steely Danin Aja:sta, niin uskoisin että se on ns. hyvin masteroitu levy. Nyt jos vertaan Ajaa CD:lla ja Steely Danin uusinta CD:ta niin onhan bassotoistossa melkoinen ero. Tästä vedän johtopäätöksen että siitä alkuperäistestä Aja:n masternauhassa puuttuu ne matalat bassot ja siihen on syynä sen aikainen studioteknikka.
 
Tietysti yksi selitys voisi olla että käsitys siitä mikä on hyvä miksaus on muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana. Jos aikakoneella matkustaisi vuoteen -75 ja lykkäisi Aja:n masteroijalle Steely Danin uusimman käteen niin ehkä se sanoisi että hyi, onpas bassopää mikasattu överiksi. Lopullinen totuus tässä asiassa varmaan löytyisi niiltä jotka miksasivat/masteroivat Aja:n.

Tuli vielä mieleen että ehkä se Aja:n miksaaja vuonna -75 sanoisi että tämä aikakoneella tullut levyhän kuulostaa aivan samalta kuin työn alla oleva Aja. Hänellä oli nimittäin kaiuttimina parhaat studiomonitorit mitä rahalla sai vuonna 1975 ja ne eivät tämän päivän mittapuun mukaan olleet kovin hääppöiset. Sen aikaisisssa kaiuttimissa Aja:n bassot varmaan kuulostaa samalta kuin Steely Danin uusimmassa.

Hänellä oli nimittäin kaiuttimina parhaat studiomonitorit mitä rahalla sai vuonna 1975 ja ne eivät tämän päivän mittapuun mukaan olleet kovin hääppöiset.
 
Eivät ne monitorit nyt niin kovin paljoa ole muuttuneet 70-luvusta. Halpoja "ihan hyviä" lähikenttämonitoreja on toki nykyään paljon paremmin saatavilla kuin ennen, mutta sen ajan huippumonitorit olisivat kyllä edelleenkin vähintään erinomaiset.
 
Puhumattakaan siitä, että nykyään(kin) monet huippunumet miksaavat NS-kymppien kaltaisilla lähikenttäräyskillä korkeatasoisten monitorien sijaan, joten kyse ei tosiaankaan ole siitä.
 
Sointi-ihanne on vain muuttunut. Osittain reggaen ja triphopin vaikutuksesta bassopäätä on ruvettu korostamaan ihan eri tavalla kuin ennen.

Tarkoitin cd-versioita.
 
Tästä on ollut joskus enemmäkin puhetta jonkun alan ihmisen kanssa... Ilmeisesti vinyyli mediana korostaa ikäänkuin luonnostaan alapään taajuuksia, jolloin ainakin aikanaan vinyyliä varten tehtyjen mastereiden siirto suoraan cd:lle aikaansaa alapäästään suunnattoman köyhiä soundielämyksiä.
 
Tämä olisi ainakin yksi luonnollinen syy siihen, miksi ennen 90-lukua julkaistut levyt halutaan (ja olisi myös syytä) masteroida uudestaan postyymiä cd-julkaisua varten.

Death- Individual Thought Patterns, Symbolic
 
Kummassakin levyssä on totaalisen ihan erilaiset saundit mutta kumpaisetki ovat tavallaan täydellisiä.
 
Metallica- Master Of Puppets

Ei paljoa kommentoitavaa
 
Iron Maiden- Piece Of Mind, Seventh Son, Somewhere in Time, Dance Of Death
 
Kaikkien noiden saundit kyllä jysähtää mulle. edustavat kaikki erilaista saundia
 
Tarot- Suffer Our Pleasures
 
On vaan kovat ja rankat saundit. Ihan loppuun viritetyt kyllä

Bassopään soundit ovat parantuneet lähinnä kaiuttimien paranemisen seurauksena. 70 ja 80-luvun kotistereokaiuttimissa on vielä aika rajoittunut soundi ja veikkaan että alapäätä siksikin jopa leikattiin tahallaan. Nykyään kun lähes joka kotiteatterista löytyy subwoofer, puhumattakaan autoista, on alapään osuus äänimaailmasta huomattavasti korostunut.
 
Oma ansionsa on varmasti myös discojytkeen syntsabassoilla. Sinänsä tukevaan alapäähän ei tarvita kuin 60-luvun jazzbasso.

Tori Amos: Boys for pele. Tai mikä vaan oikeestaan.

Groove Armada - Suntoucher, levyltä Goodbye Country (Hello Nightclub). Tässä biisissä vain jotenkin on ne täydelliset soundit, edelleen pidän tätä yhtenä parhaimmista mitä olen kuullut. On muuten myös ehkä yksi kaikkien aikojen parhaita hiphop-biisejä. Suosittelen tutustumaan.