Studiotyöskentely ›

Joskus asiat vaan kuulostaa paremmilta kuin näyttää. Pitäis yleensäkin olla avoin kaikille ideoille ja tyrmätä vasta kokeilun jälkeen...

Joskus asiat vaan kuulostaa paremmilta kuin näyttää. Pitäis yleensäkin olla avoin kaikille ideoille ja tyrmätä vasta kokeilun jälkeen...
 
Viisauden sanoja:-D
 
Sitäpaitsi, illuusiotahan siellä levynmiksauksessa ollaan luomassa. Ainakin musta tuntuu, että parhaimmillaan saa tehdä sellaisia silmänkääntötemppuja ettei tosikaan.
 
Sunnuntaina soitatin neljä selloarpeggiota ja kitara-arpeggion, ja sitten leikkelin ne niin että kuulija luulee niiden olevan koko ajan läsnä, vaikka ne vain käväisevät ratkaisevilla kohdin mukana. Oli aika kiva fiilis.

Kaartamon "Etäisyys"-levyllä maestro itse soitti myös rummut 1993. Ala-Kojola napsutteli pelkän haitsun sisään.

Herätkää todellisuuteen. Kaikki on sallittua jos lopputulos on hyvä ja kuulijat tykkää.
 
Tavoite pyhittää keinot, mutta tekeekö se musiikista sitten yhtään parempaa vaikka jokaisen tomin ja splashin iskut olisi eri rumpalin kädestä eikä mikään lyömäsoitin vuoda toisen mikkiin?

Tavoite pyhittää keinot, mutta tekeekö se musiikista sitten yhtään parempaa vaikka jokaisen tomin ja splashin iskut olisi eri rumpalin kädestä eikä mikään lyömäsoitin vuoda toisen mikkiin?
 
Biisin ehdoilla mennään. Tuotanto ja soundit on hyviä silloin kun ne ei tuu kuulijan ja biisin väliin. Muulla ei oo väliä.
 
Joku voi ajatella että editointiviilaaminen ja kaikenlainen hifistely äänityshommissa on vaan turhaa hienostelua. Pitääkö sitä nyt vaihtaa kitaraan kielet tai rumpuihin kalvot. Ja jotain masterointiakin vielä.
 
Nää on kuitenkin jokapäiväisiä asioita niille jotka tekee tätä ammatikseen. Eikä niitä tehtäis jos ei niillä olis väliä. Tolla erikseen äänittämisellä on haluttu saavuttaa joku soundi joka tuo just siihen biisiin jotain tunnelmaa. Joku biisi taas pitää soittaa livenä sisään ja yhdellä otolla koska se palvelee sitä biisiä.

Saman tuloksen saa, ku tekee rasmus-tyyliin padeilla rummut ja mikittää samalla oikeat symbaalit. Silloin sentään rumpali pystyy soittamaan "oikeasti", mutta miksajaa pystyy valitsemaan jälkeenpäin kuitenkin saundit.
 
Tämä on myös erittäin houkutteleva vaihtoehto. Etenkin, kun äänityshuone on saunan kokoinen :) Pakko päästä kokeilemaan.

Tuossa kuvaa sessiosta, jossa nauhoitin pellit ja pöntöt erikseen.
 
http://www.tinkerwashere.net/pics_studio/show.php?start=10
 
http://www.tinkerwashere.net/pics_studio/show.php?start=11
 
http://www.tinkerwashere.net/pics_studio/show.php?start=12
 
olihan toi aika hauskaa:) Piti osata piisi iskulleen oikein. Olen kuullut vasta yhteen editoidut pellit ja pöntöt ja kyllähän ne hienoilta kuulostaa jo raakanakin, odottaa vaan kun pääsisi kuulemaan miksattua pakettia.

Muistan jostain rumpulehdestä muinoin lukeneeni että WASP:in jollain levyllä oli tämmöiset meiningit käytössä. Kasaria siis. Lopputuloksen arvostaminen jääköön jokaisen henk.koht. asiaksi.

Piti osata piisi iskulleen oikein. Olen kuullut vasta yhteen editoidut pellit ja pöntöt ja kyllähän ne hienoilta kuulostaa jo raakanakin, odottaa vaan kun pääsisi kuulemaan miksattua pakettia.
 
Eikös se ole helppoa kun metronomiin soittaa, tai vielä parempi: taustalla soivaan ensimmäiseen rumpunauhoitukseen.

Eikös se ole helppoa kun metronomiin soittaa, tai vielä parempi: taustalla soivaan ensimmäiseen rumpunauhoitukseen.
 
Soittaminenhan on tosi helppoa aina:) Joo klikin kanssa tietty vedeltiin. Ensin soitin kokosetin sisään, jonka jälkeen pelkät pellit, jonka jälkeen peltiraidan päälle soitin pöntöt. Kaikissa väleissä tietty muuteltiin mikitystä. Noin 10 ottoa se otti kaikkinensa.

No, mitä tulee mieleen noista "isojen poikien" nauhoitushommista, niin käsittääkseni usein nauhoittavat esim. basarin normaalisti, ja nauhoitusten jälkeen samplaavat saman basarin ja korvaavat alkuperäisen tällä samplatulla.

Oltii joskus junnuna tekees raiturilla demoa ja jostai syystä basarikanava jäi kiinni, mutta otto oli muuten hyvä. Jätkät vaa heitti että: "Ei kyl aleta uudesta soittaan. Vedä se basari vaa uudesta".
 
Oli melkosen hauska napsia pelkkää basaria kuulokkeet pääs... Lopputulos oli varsin hapuileva, varsinki ku kysees oli suht nopee teinipunkrokki.
 
Tää ny ei mitenkää liity alkuperäseen aiheeseen, mutta oli pakko vaa sanoa!

No, mitä tulee mieleen noista "isojen poikien" nauhoitushommista, niin käsittääkseni usein nauhoittavat esim. basarin normaalisti, ja nauhoitusten jälkeen samplaavat saman basarin ja korvaavat alkuperäisen tällä samplatulla.
 
Isojen poikien juupa juu. Jokainen demopaja täältä Imatralle tekee varmaan nykyään noin.
 
Ite oon kehittäny hommaa eteenpäin sillai että en välttämättä samplaa samalla mikillä ja kattauksella. Ainoastaan samaa rumpua samassa huoneessa. Eli virvelin voikin mikittää nauhamikillä metrin päästä, basarin iskuripuolelta, tomit suoraan ylhäältä konkkamikeillä yms. yms. Suosittelen.

Eikö niitä levyjä oo jo maailmassa tarpeeks jossa amatööribändi yrittää soittaa livenä purkkiin koska se on "rehellistä vanhanajan meininkiä".
 
Eikö niitäkin levyjä ala olla jo aika paljon, joissa bändi yrittää "kuulostaa oikealta ja ammattimaiselta" sämpleillä, taimaamalla, tunettamalla ja loputtomalla editoinnilla?
 
Mikä nyt sitten kenekin korvaa milloinkin miellyttää.

Isojen poikien juupa juu. Jokainen demopaja täältä Imatralle tekee varmaan nykyään noin.
 
Juuh, mutta itse olen jostain syystä aina ajatellut, että tuo on enemmän juuri näiden pikkupajojen ja kotistudioiden "hätäjuttuja" jotta saisi edes kohtuullista soundia ja oikeissa studioissa sitten nauhoitettaisiin oikeata rumpua kun on vähän eri mahdollisuudet kunnon nauhoitukseen rummuissa.

Sitäpaitsi, illuusiotahan siellä levynmiksauksessa ollaan luomassa. Ainakin musta tuntuu, että parhaimmillaan saa tehdä sellaisia silmänkääntötemppuja ettei tosikaan.
 
Aivan niin.
Itse olen palannut pienten japanilaisten rumpalien (tai teksasilaisten - GigaStudion kehittäjä Nemesis kun on sieltä 8-) tapauksessa takaisin siihen, että tallennan pellit ja pannut eri raidoille - molemmat vielä niin, että samaan aikaan soi päällekkäin kaksi eri ja eri sampleista tehtyä rumpupankkia. Kun on sitten kasassa kaksi stereoraitaa ja yksi monoraita, pelteihin voi pistää kevyttä flangeria ja ehkä chorustakin tekemään liikkeen tuntua ja pannuihin ajaa SIR:n avulla virvelirummun rasahdus -impulssia. Niin, ja jos bassari tuntuu liian kuivalta napsahdukselta, sen voi ajaa jonkun bassokaiutinkaappi-emulaation läpi...

Eikö niitäkin levyjä ala olla jo aika paljon, joissa bändi yrittää "kuulostaa oikealta ja ammattimaiselta" sämpleillä, taimaamalla, tunettamalla ja loputtomalla editoinnilla?
 
Mikä nyt sitten kenekin korvaa milloinkin miellyttää.
 
Niinpä. Hyvä biisi on hyvä biisi. Siihen se lopulta kulminoituu.

Missä muualla?
 
Jethro Tullin Aqualungilla. Ei tämä ihan uusi keksintö ole, Ian Anderson on omien sanojensa mukaan soittanut puolet levyn rummuista ja varsinainen rumpali toisen puolen. Siis juuri näin, että rumpali soittaa fillit ja lautaset, Ian basarin ja virvelin.
 
Tiedä sitten jutun todenperäisyydestä, aikamoista legendaahan tuo äijä välillä heittää.

Eikö niitä levyjä oo jo maailmassa tarpeeks jossa amatööribändi yrittää soittaa livenä purkkiin koska se on "rehellistä vanhanajan meininkiä".
 
On toki. Vastaavasti kuitenkin niitä levyjä jossa ammattilaisbändi soittaa livenä purkkiin - virheineen kaikkineen - mahtuisi vielä kertaluokkaa tai paria enemmän :-)
 
(Ei sillä ettenkö itsekin käyttäisi kaikki mahdolliset arsenaalistani löytyvät kikat esim. rumpujen äänittämiseen osissa/paloissa ja/tai editointiin aina kun on vähänkin tarvetta. Useimmiten on, varsinkin jos olen jostain syystä itse kannujen takana. Närästää se silti.)