Kun pitkästä aikaa pääsin runoratsun selkään, yritän pitää kiinni vaikka väkisin. Sen enempää syitä ruotimatta sain aikaan seuraavanlaisen tekstin, joka perustuu tositapahtumiin ja omakohtaisiin kokemuksiini. Lisäksi se on lähestulkoon hiomaton, mutta laitan sen esille pitääkseni lyyrisen suoleni aktiivisena. Nauttikaa, jos voitte.
- -
Mua lähestyttiin taas
kassalla kaupan:
Tule kylään, poika
ja riisun villapaidan
Sori leidi, unohdetaan
en oo niin iisi
Ikäsikin ensimmäinen
luku lienee viisi
Vaikka seura lienee halpaa
poikuuteni ei
Krapula ja morkkis halut
vuosiksi vei
Jynssää, poika. Jynssää!
Kyllä haju lähtee pois
Orvaskesi paistaa
kuin nahkaansa lois
Näin seurahuoneen naistentanssit
kokemusta kartuttaa Mä haluun sua - sulta ei kysytä.
Jesus Christ looks like me. |
Heh, tähän tekstiin pystyn samaistumaan, ikävä kyllä. Hienosti puettu sanoiksi noiren miehen väkisinmakuu. I'm shufflin' thru the Tampere sand,
but my head's in Mississippi. |
Ensimmäinen säkeistö on hieno.
Se on puoliksi totta, ja siihen tarina perustuukin. Ympyrätalon S-marketin kassalla humaltunut naishenkilö yritti, varsin huonolla menestyksellä, saada itsellensä seuraa illaksi.
Tuosta iloisten sanoitusten kirjoittamisen vaikeudesta tulikin mieleeni, että tämä lienee tekstiä iloisimmasta päästä, mitä olen ikinä saanut aikaan. Nyt jälkikäteen tarkasteltuna tulee kovasti mieleen Malin veljesten Runkomäen Iltamat, vaikka tekohetkellä päässä soi Kolmannen Naisen Maanantai. Mä haluun sua - sulta ei kysytä.
Jesus Christ looks like me. |
noir
Veikko
segnis