Kun pitkästä aikaa pääsin runoratsun selkään, yritän pitää kiinni vaikka väkisin. Sen enempää syitä ruotimatta sain aikaan seuraavanlaisen tekstin, joka perustuu tositapahtumiin ja omakohtaisiin kokemuksiini. Lisäksi se on lähestulkoon hiomaton, mutta laitan sen esille pitääkseni lyyrisen suoleni aktiivisena. Nauttikaa, jos voitte. - - Mua lähestyttiin taas kassalla kaupan: Tule kylään, poika ja riisun villapaidan Sori leidi, unohdetaan en oo niin iisi Ikäsikin ensimmäinen luku lienee viisi Vaikka seura lienee halpaa poikuuteni ei Krapula ja morkkis halut vuosiksi vei Jynssää, poika. Jynssää! Kyllä haju lähtee pois Orvaskesi paistaa kuin nahkaansa lois Näin seurahuoneen naistentanssit kokemusta kartuttaa Mä haluun sua - sulta ei kysytä. Jesus Christ looks like me. |
Heh, tähän tekstiin pystyn samaistumaan, ikävä kyllä. Hienosti puettu sanoiksi noiren miehen väkisinmakuu. I'm shufflin' thru the Tampere sand,
but my head's in Mississippi. |
Ensimmäinen säkeistö on hieno. Se on puoliksi totta, ja siihen tarina perustuukin. Ympyrätalon S-marketin kassalla humaltunut naishenkilö yritti, varsin huonolla menestyksellä, saada itsellensä seuraa illaksi. Tuosta iloisten sanoitusten kirjoittamisen vaikeudesta tulikin mieleeni, että tämä lienee tekstiä iloisimmasta päästä, mitä olen ikinä saanut aikaan. Nyt jälkikäteen tarkasteltuna tulee kovasti mieleen Malin veljesten Runkomäen Iltamat, vaikka tekohetkellä päässä soi Kolmannen Naisen Maanantai. Mä haluun sua - sulta ei kysytä. Jesus Christ looks like me. |