Etno, proge, latin ›

Ajattelin tässä sivistää itseäni tämänkin musiikin saralla.
Eli jotain orkestereita, jotka soittavat itämaista tai "itämais-vaikutteista" musiikkia?
 
Secret Chiefs 3 ja Alamaailman Vasarat ovat minulle tuttuja, mutta lisää kaipailisin..

John Zornilta löytyy kaikennäköstä 'juutalaismusa'-juttua.

Shakti-niminen intialainen orkesteri, tehnyt yhteistyötä eräänkin John McLaughlinin kanssa. Tykkään.

Jonas Hellborgin levyiltä löytyy vaikutteita mm. intialaisesta ja arabialaisesta musiikista.

Eli jotain orkestereita, jotka soittavat itämaista tai "itämais-vaikutteista" musiikkia?
 
Omiin lemppareihini kuuluu pakistanilainen Junoon. Tyyliä kuulemma kutsutaan "sufi-rockiksi". Vähän niin kuin "U2 kohtaa Nusrat Fateh Ali Khanin". www.junoon.com
 
Ja Bollywood-musiikkia kannattaa aina kuunnella. Pitäisikin hommata Lagaanin sountrack.
 
.

Joo, noi Bollywood soundtrackit on aika hubaa paikoitellen. Voihan liekehtivät sitarit!
 
Jazzin puolelta löytyy 50/60-lukujen vaihteesta aika paljonkin itämaisvaikutteista musiikkia. Esim Abdul Ahmed-Malik -niminen basisti teki tuolloin mainiota jatsin ja arabialaisen musiikin yhdistelmää (okei, kyse siis lähi-idästä).
 
Yksi suosikki vibrafonisteistani on Etiopialainen Malatu Astlatke, joka teki sangen itämaisen kuuloista ja tajuttoman groovea jatsia 60- ja 70-luvuilla.
 
Itämaisia elementtejä taas löytyy 60-luvun musiikista vähän joka paikasta. Sitaria on muuten jopa Kirka tunkenut biiseihinsä (Igor).
Se hieno drone soundi, jonka tampura saa aikaan oli muodissa freejatsareilla eli sitä löytää Alice Coltranen, Pharaoh Sandersin ja vaikkapa Don Cherryn levyiltä. Myös tabloja tuntuu olevan vähän siellä täällä.

Shakti-niminen intialainen orkesteri, tehnyt yhteistyötä eräänkin John McLaughlinin kanssa. Tykkään.
 
Minäkin suosittelen tätä. Shaktin musiikissa on kuitenkin sen verran länsimaista vivahdetta että se ei jätä maallikkoakaan ihan kylmäksi.

toi torsosin kitaristinn bändi joku hasidig new way lausutaan jotenkin tolleen en muista nimee but anyways joku varmaan muistaa. Sen levy on jees. Aghora proge itämaista (not so good). ja tietty kingston ozric ja hidria

...Nusrat Fateh Ali Khan kannattaa tsekata!
 
MrS

Öhöhöh Ozric. Joku Stratovariuskin itämaisempi.

...Nusrat Fateh Ali Khan kannattaa tsekata!
 
MrS
 
aloita vaikka osoitteesta
 
http://nusrat.com/
 
tai jos pääkaupunkiseudulla liikut niin Digeliuksesta Viiskulmasta...
 
edelleen MrS

Öhöhöh Ozric. Joku Stratovariuskin itämaisempi.
 
No onhan Stratolla sentään "Babylon"! Itämaisempaa ei olekaan, muut ovat väärennöksiä. (Ja enemmän tuo Ozric on kyllä jotain sienipäämusiikkia, melko läntistä sellaista.)

Ja noista itämaisvaikutteisista yhtyeistä: hankin hiljattain Espoo Big Bandin ja Jarmo Saaren levyn "Neandertal grooves", jossa on mukana Trilok Gurtu. Itse levy ei ole sävellyksellisesti kovinkaan itämaista, mutta Gurtu näyttää missä kaappi seisoo - loistavaa työtä niin jazzkitin kuin tablojenkin äärellä. Ja onpa hän tehnyt yhteistyötä mm. John McLaughlinin kanssa. Muista länsimaisista artisteista mainittakoon vaikkapa Dead Can Dance, joka etenkin viimeisellä levyllään "Spiritchaser" on yhdistänyt etnisiä musiikkiperinteitä modernimpaan syntikkatunnelmointiin. Sittemminhän yhtyeen toinen puolisko, Lisa Gerrard, on tehnyt enimmäkseen etnoa.

Öhöhöh Ozric. Joku Stratovariuskin itämaisempi.
 
hehe niinhän se varmaan tarkemmin ajatellen on ja onhan ozric mun mielestä hanurista. yks proge hemmo ton itämais jutun heitti

Muista länsimaisista artisteista mainittakoon vaikkapa Dead Can Dance, joka etenkin viimeisellä levyllään "Spiritchaser" on yhdistänyt etnisiä musiikkiperinteitä modernimpaan syntikkatunnelmointiin. Sittemminhän yhtyeen toinen puolisko, Lisa Gerrard, on tehnyt enimmäkseen etnoa.
 
No, Gerrardin viimeisin levy Whalerider on kyllä aika ankean Enya-tyylistä länsimaista sountrack-kamaa erittäin tylsien synasoundien kera.
 
Harmi, koska kyseinen elokuva on kertakaikkisen kaunis. Onneksi musiikki ei häiritse katsomiskokemuksia.
 
Dead Can Dancea puolestaan voi suositella hyvin omintunnoin. Spiritchaserin ohella livelevy Towards the Within sisältää hienosti käytettyjä raï-vaikutteita. Tosin raï-musiikin syntysija on tietysti Suomesta katsoen etelään ja länteen eikä itään 8-). Silti kannattaa tsekata myös aitoa kamaa: Khaled, Cheb Mami, Cheikha Rimitti, Oum Kalsoum (joskus myös muodossa Umm Kalthoum),...

No, Gerrardin viimeisin levy Whalerider on kyllä aika ankean Enya-tyylistä länsimaista sountrack-kamaa erittäin tylsien synasoundien kera.
 
Tuosta levystä en tiedä. Itselläni on Gerrardin yhdessä Pieter Bourken kanssa tekemä "Duality", jossa soundit ovat kunnossa eikä kappalemateriaalikaan vajoa anonyymiyden syvään suohon kuin joinain ohikiitävinä hetkinä. "The Mirror Pool" taas oli huomattavasti tasapaksumpaa lupaavan alun jälkeen.
 
Dead Can Dance on oikein hyvää, joskin minua häiritsee heidän viimeisillä levyillään havaittavissa oleva jakautumisprosessi: Brendan Perryn paljon populaarimusiikillisempi lähestymistapa ei sovi yksiin Gerrardin etnon kanssa, vaikka molemmat osapuolet toimivat erillisinä osioina varsin mallikkaasti. Itse pidän Perryn soolomateriaalista (tiettävästi ainoa levy "Eye of the Hunter") paljon enemmän; sisältöä on muutakin kuin se kvasietninen laulanta, jota Gerrard viljelee.

Secret Chiefs 3 ja Alamaailman Vasarat ovat minulle tuttuja, mutta lisää kaipailisin..
 
SC3:n isukilta Trey Spruancelta löytyy myös oma levylafka nimeltään Mimicry, ja muutamien muiden mielenkiintoisten artistien joukosta löytyy itämaista poppia soittava Dengue Fever. Bändin upea naissolisti lienee kotimaassaan (en nyt muista missä) aikamoinen stara.
 
Toinen mielenkiintoinen nimi on Norjasta tuleva Farmers Market, jossa läntinen ja itäinen kansanmusiikki fuusioituu hienosti.