Yleistä keskustelua musiikista ›

Tulee vähän mieleen, että on kaksi eri asiaa kirjoittaa shokeeraavaa ja provosoivaa journalismia kuin asiallista levyarvostelua !
 
Erittäin.
 
Mutta tässä on muutama monimutkaisempi juttu kuitenkin kyseessä.
 
Ensinnäkin: musiikki ja musiikista pitäminen ovat äärimmäisen subjektiivisia asioita. Yhden helmi on toisen sika, tai jotain sinnepäin, ja molemmat ovat aivan yhtä oikeassa. Arvostelu on aina yhden ihmisen subjektiivinen vaikutelma ko. levystä eikä se muutu sen yleispätevämmäksi tai objektiivisemmaksi siitä että se painetaan lehteen ja siihen läntätään joku keinotekoinen pallukkamäärä perään. Tässä mielessä kuka tahansa seinästä reväisty teini on ihan yhtä kykenevä arvioimaan musiikkia ja levyjä kuin kolkytä vuotta lehtiin kirjoittanut veteraani, jos sellaisia rocklehdistössä enää on (Juho Juntusen lisäksi, siis).
 
Toiseksi: Harvalla arvostelijalla, varsinkaan freelancerilla, on aikaa, varaa tai mahdollisuuksia käyttää jumalattomasti aikaa ja energiaa levyarvion tekemiseen. Ainakin Rumbassa ja Suessa ainoa levyarviosta maksettava palkkio on se levy, eli rahapalkkana levyn divarissa maksettava arvo. Kun tuollainen sivutulo ei ketään elätä, aikaa on pakko käyttää enemmän niihin oikeasti palkallisiin töihin ja huitaistava levyarviot siinä sivussa sitten kun sattuu kerkiämään. Tulos tietysti näkyy lopputuloksessa kiusallisenkin hyvin.
 
Kolmanneksi: Luulen, että myytti katkeroituneesta kriitikosta on vain myytti. Useimmat minun tuntemani levyjä arvostelevat toimittajat (tai "toimittajat") ovat hillittömiä, antaumuksellisia musadiggareita, jotka eivät mitään muuta tahdokaan kuin löytää jotakin uutta mistä voisi vilpittömästi innostua. Jos siinä tämän kerran arvostelukasassa ei nyt sitten olekaan mitään mistä pystyisi innostumaan, pettymys näkyy sitten - ensimmäisen ja toisen kohdan seurauksena - niiden vähemmän innostavien levyjen arvioissa.
 
Ja vaikka useimmat kirjoittajat haluaisivatkin mieluiten esittää negatiivisen kritiikinkin tyylikkäästi, rakentavasti, nokkelasti ja oivaltavasti, ei siihen aina riitä resursseja, aikaa, viitseliäisyyttä tai kirjallista ilmaisutaitoa. Jos on luvannut kirjoittaa näistä levyistä arvostelut deadlineen mennessä, niin lupaus tulee yrittää pitää. Lehden toimituskunta haluaa arvostelujen(kin) olevan tuoreita ja ajankohtaisia, joten ei totisesti käy laatuun, jos joku yleisön(kin) kiinnostuksen kannalta tärkeä levy alkaa pyöriä arvioijalta toiselle tyyliin "mä en tykkää tästä, voisko joku toinen arvostella tän".
 
Näistä(kin) syistä ylilyöntejä sattuu, ja useimmiten ne harmittavat asianomaista kriitikkoa vähintään yhtä paljon kuin typerän ja huonosti kirjoitetun kritiikin kohdetta. Näin on käynyt ainakin itselleni muutaman kerran.
 
.

Aika uskomattoman törkee ja huono tuo Jore Marjarannan arvostelu! Eihän se VOI olla noin huono! Ja niin kuin edellä sanottiinkin, arvostelija ei puhu musiikista juuri mitään, keskittyy vain morkkaamaan Jorea.
 
Pistämpähän tähän vielä tuon Deftonesin arvostelu Soundista. Tuntuu muuten aikas hassulta lukea tuota, koska itse nimittäin pidän tuosta levystä. Mutta enpähän lue enää Hra Östermanin arvosteluja.
 
DEFTONES
Deftones
Maverick
 
Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja yksi ääni puolestaan enemmän kuin tuhat kuvaa, selviää puolessa minuutissa se, että Deftonesin maailmankuva on helvetti. Deftones on pahalle tripille jääneen happoilijan todellisuus, missä vainoharhailija joutuu pakenemaan raivopäänä heiluvien mestaajien lopullista kuoliniskua eri väreissä vellovan limaisan maaperän yrittäessä imaista pakenijan sisäänsä. Onneksi olkoon, Deftones! Olette onnistuneet tekemään yhden vastenmielisimmistä ja raivostuttavimmista sävelteoksista, joka on korviini kantautunut.
 
Särökitarat rämisevät, heleää kitaraa rämpytellään kuin mustalaisleirillä ikään ja rumpua lyödään kuin saunasolmuilijoiden shamaaniriennoissa. Chino Moreno, eikö sinulle tule kurkku kipeäksi kun joudut huutamaan tuolla tavoin? Ja tämän kaaoksen luontiin on uhrattu 2,5 miljoonaa dollaria. Voi pyhä Sylvi! Afrikassa nähdään nälkää ja todellisuudesta vieraantuneet jenkit laittavat rahaa palamaan kuin eskimot polttopuita. Montakohan parempaa demobändiä tuollakin rahalla saisi tuotettua?
 
Hyvä Deftones, vetäkää lisää kokkelia nenään ja kertokaa taas meille, kuinka koette vääryyttä joutuessanne lämmittelemään Limp Bizkitiä ja Linkin Parkia sekä kuinka tulette soittamaan Metallican suohon tulevalla kesäkiertueellanne. Kunhan opettelisitte ensin virittämään kitaranne, tekemään edes yhden Metallican klassikon veroisen sävellyksen - tai edes soittamaan.
NALLE ÖSTERMAN *

Olen yhä enemmän sitä mieltä, että kyseinen arvostelija on tosiaankin taas näitä egorunkkareita. Tiedänpähän vastaisuudessa kiertää hänen arvionsa kaukaa. Missähän alettaisiin julkaista kritiikkiä kriitikkojen tuotannosta, siis kritiikeistä!
 
Arvostelijan kredibiliteettiä ei kasvata erityisesti sen, että hän haukkuu itsestäänselvästi paskan Radio Novan taas vaihteeksi, joskin sen osion sanankäänteet olivat "arvostelun" parasta antia. Arvostelija ihastui nähtävästi omaan ääneensä niin, että jätti itsekritiikin turhana narikkaan ja keskittyi nuoleskelemaan Rumban kanssa runkkaavia sanankäänteillään. Hankkisi mielummin jonkun oikean harrastuksen.
.
 
Jep. Siinä on joku taas päässyt virkaan, kun toimittajaa on etsiskelty. Knuutille vaan jäi kertomatta, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu, kuten vapauksiin yleensäkin. Taitaa olla kyseessä taas joku tiedostava luonne, jolla on liian vähän tekemistä ja harhaluulo siitä että toimittajana saa sanoa mitä vaan -- ja vaikka sanoisikin, se ei ole "uuden uljaan journalismin" tekemistä vaan ammattitaidottomuutta ja hätiköintiä.
Terveisin nimim "uutistoimittajan työssä jo yhdeksättä vuotta".
 
Levyarvostelussa olisi muuten mukava lukea esim. levyn sävellyksistä, sanoituksista, soolo-osuuksista, eri instrumentalistien työstä, kansitaiteesta etc.

Jep. Siinä on joku taas päässyt virkaan, kun toimittajaa on etsiskelty. Knuutille vaan jäi kertomatta,
 
Tätä teidän polemiikkianne on aika hauska seurata, Samuli Knuuti kun on niitä harvoja toimittajia jotka oikeasti vois sanoa (vaan eipä juuri sano): "ettekö te tiedä, kuka minä olen". Mies on nimittäin aivan hemmetin terävä kirjoittaja, ja tylynpuoleinen niittaus kuuluu tyyliinsä. Mikä tahansa lehti tietää varmasti nostavansa tasoaan ja kriittistä uskottavuuttaan, jos onnistuu houkuttelemaan Knuutin töihin. Siltikään, puolustella en voi, enkä siihen tahdo ryhtyä - jokainen käyköön omat sotansa, enkä tiedä, mitä ko arvostelua kirjoittaessa on päässä liikkunut.
 
Jore Marjaranta kuuluu mun kategorioissani samaan kerhoon kuin Mikko Kuustonen - mukavia, älykkäitä, hienoja ja lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty tekemään musiikistaan itsensä näköistä. Aina tulee keskivertoa. Semmoinen harmittaa.
 
PS. Myös Nalle Österman saa multa rispektiä. Vaikka bändeistään en niin perustakaan, olen oppinut pitämään häntä mukavana kaverina ja sujuvana kirjoittajana. Eikä tuo Deftones-arvio muuta sitä kuvaa; bändin pitää lunastaa uhonsa, jos uhoamaan lähtevät.
 
PPS. Onhan mullakin hyllyssä sellaisia artisteja ja yhtyeitä, jotka eivät mun mielestä kerta kaikkiaan _voi_ tehdä mitään väärin. Totuuden nimissä on silti sanottava, että aika huonoja levyjä niiltäkin löytyy.

Samuli Knuuti kun on niitä harvoja toimittajia jotka oikeasti vois sanoa (vaan eipä juuri sano): "ettekö te tiedä, kuka minä olen". Mies on nimittäin aivan hemmetin terävä kirjoittaja

Voip olla....tunnen myös paljon toimittajia. Monien maine on suunnaton, ja usein ego vieläkin suurempi. Se, että on "hyväksi piireissä tunnustettu" ei tee kenestäkään erehtymätöntä. Ja ns. rockpiireissä kaikenlaista uskottavuuden hakemista ja keskinäistä nuolemista on varsin paljon...piirit on pienet.

Aina pitää vaan muistaa että jokaisen kritiinkin yms. takana on usein vain yksi ihminen. Aika usein tämän ihmisen maku vaan on erilainen, joka ei tee hänen tai vaikka mun mielipiteistä yhtään sen huonompaa.

Suomessa on mielipiteenvapaus ja jos ei henkilökohtaisuuksiin mennä niin kirjoittakoon kuka mitä haluaa. Aina voi olla lukematta. Mä en esim. lue kotimaisia rocklehtiä, koska ne ovat niin kaukana omasta kokemuspiiristäni.

Jore Marjaranta kuuluu mun kategorioissani samaan kerhoon kuin Mikko Kuustonen - mukavia, älykkäitä, hienoja ja lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty tekemään musiikistaan itsensä näköistä. Aina tulee keskivertoa. Semmoinen harmittaa.
 
Hmm. Tämä on pitkälle ihan asiaa, mutta Knuutin arvostelusta henki enempi kirjoittajan inho henkilöä nimeltä Jore Marjaranta kohtaan, kuin minkäänlainen objektiivinen arvio arvosteltavasta levystä. En itsekkään juuri pidä Joren musasta, en silti käskisi häntä "poistumaan". Ja sanomalla ettei Jorea kukaan kuuntele, kirjoittaja menee pahasti metsään. Kyllä Jore kerää ihan mukavasti yleisöa. Tuntuu herra olevan erityisesti "hameväen" mieleen. Haa nyt sen keksinkin...Knuutin perässä ei hameet juokse !! :-)

PS. Myös Nalle Österman saa multa rispektiä. Vaikka bändeistään en niin perustakaan, olen oppinut pitämään häntä mukavana kaverina ja sujuvana kirjoittajana. Eikä tuo Deftones-arvio muuta sitä kuvaa; bändin pitää lunastaa uhonsa, jos uhoamaan lähtevät.
 
Soundin tapauksessa kun ei ole kyse tästä yhdestä kerrasta. Ko. Lehdessä tuntuvat levyarvostelut, varsinkin Östermanin ja Alangon tapauksissa, usein keskittyvän täysin muuhun kuin itse levyyn. Jaksetaan muistuttaa että Artisti X on nussinut Supermalli Y:tä ja tästä johtuen levylle annetaan kaksi nakkia/tähteä, muuten kun se olisi saanut neljä. Toisaalta tässä päästään taas siihen asiaan, että levyarvostelut ovat turhia eivätkä ne palvele kenenkään muiden kuin runkkuisten musiikkikriitikoiden egon pumppausta.

Voip olla....tunnen myös paljon toimittajia. Monien maine on suunnaton, ja usein ego vieläkin suurempi. Se, että on "hyväksi piireissä tunnustettu" ei tee kenestäkään erehtymätöntä. Ja ns. rockpiireissä kaikenlaista uskottavuuden hakemista ja keskinäistä nuolemista on varsin paljon...piirit on pienet.
 
Tiedät vallan hyvin, Note, että tuota en tarkoittanut:-)
 
Olen samaa mieltä kuin sä, ja piikki oli kohdistettu niille jotka viattomasti arvelivat Knuutin uran pysähtyneen tuohon vuosien takaiseen solvauskritiikkiin. Ei pysähtynyt.
 
Tosin pitäis kyllä tietää, onko tuo täällä siteerattu provokatiivinen teksti tosiaan levyarvostelusta, vai esimerkiksi Rumban "Helmiä teille" -palstalta, joka ei oo arvostelua vaan aggressiivista pakinointia.

Tiedät vallan hyvin, Note, että tuota en tarkoittanut:-).

Joo, mutta kun en voinut vastustaa kiusausta :)

Minä ainakin lopetin aikoinani Rumban tilaamisen juuri Knuutin ansiosta.
 
Ihmetyttää kommentti "Radio Novan kaltaisia musiikkikanavia idiooteille, jotka eivät pidä musiikista mutta eivät ymmärrä puhettakaan". Mikä joku Samuli Knuuti on sanomaan kenellekään mitään musiikinkuuntelusta ?Keskusteluahan tuollaisella kommentilla saa herätettyä ja vaikka en itsekään Novaa kuuntele, ihmettelen onko tämä Samulin ainoa keino tuntea itsensä muita ihmisiä paremmaksi.

Tosin pitäis kyllä tietää, onko tuo täällä siteerattu provokatiivinen teksti tosiaan levyarvostelusta, vai esimerkiksi Rumban "Helmiä teille" -palstalta, joka ei oo arvostelua vaan aggressiivista pakinointia.
 
Oli se levyarvostelusta. Joka edelleenkin on mielestäni ensiarvoisen hienosti kirjoitettu.

Olen vältellyt tietoisesti tähän viestiketjuun vastaamista, mutta ojassa lymyävästä omasta lehmästä huolimatta päätin sittenkin heittää muutamat kommentit.
 
Ensinnäkin, maassamme on ihan liikaa sellaisia popskribenttejä, jotka kirjoittavat ympäripyöreän arkoja arvosteluja pelkästään siinä pelossa, että popparit eivät leikkisikään enää heidän kanssaan muutaman poikkipuolisen sanan luettuaan. Kriitikkoa osuvampi titteli näille bändärijournalisteille olisikin joku "levy-yhtiöiden ulkopuolinen mainosmies" -tyylinen ratkaisu. Toki maamme piirit ovat pienet ja muusikot usein turhan herkkähipiäisiä rakentavankin kritiikin edessä, mutta jokin raja pitäisi tuossa arkailussakin olla.
 
Onkin virkistävää, että on olemassa sellaisiakin kirjoittajia, jotka ilmaisevat mielipiteitään hienostelematta ja mietiskelemättä sitä, saako jatkossa hengailla popparien kanssa Tavastian tiskillä vai ei. Knuutia arvostan suuresti, vaikka tuo Jore-arvio todella epäonnistunut kyhäelmä olikin. Kuten täällä on jo todettukin, henkilökohtaisuuksiin mennyt perusteeton hyökkäys Jorea kohtaan ei täytä sitten minkäänlaisia hyvän arvostelun kriteereitä.
 
On kuitenkin hupaisaa, että tässä keskustelussa ihmiset ovat teilanneet Knuutia melko samanlaisin keinoin kuin Knuuti käsitteli Jorea. Knuutista on heitetty henkilökohtaista kommenttia ilman sen suurempia perusteluja, joissakin tapauksissa pelkästään tuon yhden levyarvostelun perusteella. Kannattaisi perehtyä vähän tarkemmin Samulin kirjoituksiin ja persoonaan, ennenkuin lähdette heittämään lokaa miehen niskaan heppoisin perusteluin.
 
Vaikka Samuli onkin syyllistynyt ylilyönteihin tuon Jore-arvion lisäksi muulloinkin, yleisestiottaen pidän hänen arvioitaan luotettavina. Varsinkin niissä tapauksissa kun Knuuti on jostakin levystä todella innostunut, herää meikäläisellä mielenkiinto kyseistä levyä kohtaan. Viimeinen tällainen tapaus on loppukeväästä Knuutilta täydet viisi tähteä saanut The Postal Service -projektin levy, joka on ehdottomasti vuoden hienoimpia ulkomaisia pop-levyjä.
 
Knuutilla on harvinaisen hienosti sana hallussa. Se on hieman harmillista, että miehen juttuja on nykyisin Rumbassa melko harvakseltaan, johtuen käsittääkseni esikoiskirjan ja perheenisänä olemisen aiheuttamista kiireistä ja lukuisista muista työtehtävistä.
 
Tästä postista tuli jo nyt niin pitkä, että palataan mahdollisesti asiaan tuonnempana lisäkommentoinnin muodossa.

Kunuutista on muistaakseni taitettu peistä jo aiemminkin, mutta ei se mitään.
 
Olen minäkin monesti heristellyt nyrkkiä Knuutin tarinoita lukiessani, mutta pakkohan se on myöntää, että äijä osaa kirjoittaa. Ja kun Knuuti minkä tyrmää, niin se myös tyrmää. Hän ei harrasta ollenkaan sitä varsinkin 80-luvulla niin suosittua tyyliä, että vaikka levy olisi miten paska, niin sitä ei voi haukkua, koska soittajat ovat kuitenkin niin hyviä tyyppejä.
 
Knuuti lisäksi tunnustaa oudoimmatkin diggailun kohteensa, eikä kerää skenepisteitä kehumalla ainoastaan muidenkin kriitikoiden suosikkeja. Jos minulta kysytään, niin Knuutin musiikkimaku on todella omituinen, mutta se ei estä minua nauttimasta hänen kolumneistaan ja levyarvosteluistaan.
 
EDIT: Niin joo, unohtui sanoa, että masentava lehti se Rumba on kuitenkin ollut jo pitkään. Niin hyviä juttuja kuin Eerola kirjoittaakin/kirjoittikin, niin taisipa olla hänen päätoimittajan pestillään (vai olenko nyt aivan pihalla, muistelisin hänen sellainen joskus Kuusisen jälkeen olleen?) kun Rumba muuttui typeräksi sisäpiirivitsien kelaajaksi. Vaikka ikävähän niin kovaa Beatles-fania on haukkua.
 
Onneksi on Knuuti kumminkin.

Jos minulta kysytään, niin Knuutin musiikkimaku on todella omituinen, mutta se ei estä minua nauttimasta hänen kolumneistaan ja levyarvosteluistaan.
 
Jaaha, kertokaapas, asian tietävät, Knuutin musiikkimausta jotakin meikäläiselle, joka ei sitä tiedä.

Olen minäkin monesti heristellyt nyrkkiä Knuutin tarinoita lukiessani, mutta pakkohan se on myöntää, että äijä osaa kirjoittaa. Ja kun Knuuti minkä tyrmää, niin se myös tyrmää.
 
Siltikään en ymmärrä, mitä suurinpiirtein koko maailman paskaksi haukkuminen tekee levyarvioissa. Olisi vaikka sitten kirjoittanut kolumnin Jore "Saatana" Marjarannasta, "aivottomista Radio Novaa kuuntelevista ihmisistä" ja "Amerikan malliin tehdystä huonosta kotimaisesta elokuvasta".

Olen vältellyt tietoisesti tähän viestiketjuun vastaamista...
 
Kenties kannattaa sitten antaa kyseiselle herralle toinenkin mahdollisuus. En kannata poppareiden nuoleskelua sen enempää, kuin yleisön tai jonkun kriitikkopiirin nuoleskelua.
 
Hienompaa olisi ollut, arvostelu olisi julkaistu Annassa tai Iltalehdessä. Ei tuo nyt oikein Rumban lukijoille tuntunut osuvalta. Olen saanut käsityksen, että Rumban lukijat pääosin harrastavat musiikkia joten sen olettaisi kiinnostavan heitä.
 
Hassua on kyllä, että jos olisin tiennyt hänen olevan pitkäaikaisempikin toimittaja, olisin saattanut lieventää ilmaisuani. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että Marjarannan arvostelu oli lähinnä luokaton ja se, että se vaikutti amatöörimäiseltä.
 
Esimerkkien kautta osoittaminen on sitä paitsi mielestäni vakuuttavampi todiste siitä, että levy on todellakin huono, kuin henkilökohtaisten inhojen purkaminen. Nyt jää vain mieleen pyörimään, että niin, mutta siitä levystä...

Kenkkunen: Eerola ei ole missään vaiheessa ollut Rumban päätoimittajana, toimituspäällikkönä kylläkin. Sen pestin Eerola tosin jätti jo monta vuotta takaperin, muistaakseni suunnilleen vuoden 98 tai 99 seudussa. Samalla ne räikeimmät sisäpiirihuumorit jäivät pois lehden sivuilta. Nykyään Rumban sivuilla on meikäläisen makuun selkeästi liian vähän humoristista aineistoa.
 
Jomppa82 ja muutkin voivat vaikkapa lämpimikseen tehdä Googlella Samuli Knuuti -haun, sieltä löytyy melkoinen määrä Knuutin kirjoituksia. Kun mies on reilun kymmenen vuoden aikana tehnyt Rumban sivuille satoja arvosteluja (ja kirjoittanut lisäksi lukemattomiin muihinkin lehtiin ansioituneita pop-juttuja), on typerää arvostella miehen tekemisiä pelkästään yhden Jore Marjaranta-arvostelun perusteella.

Kenkkunen: Eerola ei ole missään vaiheessa ollut Rumban päätoimittajana, toimituspäällikkönä kylläkin.
 
Kiitos korjauksesta, vähän epäilinkin, että muistini pettää.

Onkohan aloittelevilla muusikoilla jo tässä vaiheessa paskat housussa, kun tyrmäävä levyarvostelu aiheuttaa näin paljon aggressioita?
 
Mielestäni kyseinen arvostelu oli loistava ja repesin monta kertaa kun sen alunperin luin.. Uskoisin, että arvostelussa oli myös paljon huumoria mukana, tuskin Samuli Knuuti Jorea noin paljon oikeasti inhoaa..
 
Se, että joku on lopettanut Rumban lukemisen pelkästään siitä syystä, että se sisältää Knuutin kirjoituksia kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä kuin Knuutista. Itse ainakin mielummin luen sellaisia juttuja, jotka herättävät jotain reaktioita, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, kuin pelkästään jotain täysin tyhjänpäiväistä lätinää..
 
Yleensä mielenkiintoisimmat levyarvostelut ovat ne joissa on annettu joko täydet pisteet tai ne, joissa levy on lytätty maan rakoon. Jälkimmäiset viihdearvonsa takia.