| Aihe: Entombed | |
|---|
|
Jonkin topicin alla oli joskus puhetta Entombedista ja aihettakin löytyi varmasti, mutta koska sitä ei näyttäisi missään näkyvän, niin heitetäänhän ilmoille uutta. Bändi nimittäin ansaitsee jo muutaman albuminsa ja tulevan Suomen keikkansa ansiosta hieman huomiota, varsinkin kun jotkut tuntuvat bändin sivuuttaneen ihan kokonaan.
Joukostamme löytyy varmasti niitä houkkia, jotka eivät tiedä Entombedin olevan 80-luvun lopulla perustettu ruotsalainen yhtye, joka kuuluu niin death-metallin pioneereihin, kuin lajin ensimmäisiin laajentajiin. Yhtyeen melkoisen laajaksi kasvanut tuotanto on jakanut runsaasti mielipiteitä, sillä Entombed on todellakin ehtinyt muuttamaan suuntaansa moneen otteeseen ja viimeistään suuret sävyerot tyylien välillä ovat saaneet toiset kuulijat lähes taipumaan vain joko varhaisempaan tai myöhäisempään materiaaliin, ellei jopa peräti yksittäisiin albumeihin. Entombedin varsinaisen tuotannon muodostavat albumit Left Hand Path, Clandestine, Wolverine Blues, To Ride, Shoot Straight And Speak The Truth, Same Differences, Uprising, Morning Star, Inferno ja myöhemmin tänä vuonna julkaistava Serpent Saints. Mainituista varsinkin kaksi ensimmäistä runnovat ilmoille ruotsalaisen death-metallin pioneerimurjontoja, mutta matka jatkui pian jopa death'n'rolliksi kutsuttuihin maisemiin monin tavoin.
Se näistä pienistä faktoista, joita voisi jakaa vaikka miten paljon aina yhtyeen kokoonpanoja myöten. Sen sijaan on korostettava sitä, kuinka Entombedin arvoa lajinsa kehittäjänä ja pioneerina ei voi kiistää ja kun mukaan lasketaan vielä yhtyeen parhaat albumit, on tuotannon melkoinen ailahtelevaisuus lähes anteeksiannettavaa. Entombedin kaikkein eniten death-metalliin taipuisat albumit Left Hand Path ja Clandestine ovat nimittäin suorastaan uskomattoman murjovaa death-metallia, josta ei paljoa niuhotettavaa löydy. Molemmilta albumeilta löytyy mielettömän toimivaa riffimyrskyä, kaiken keskelle ujutettua tunnelmallisuutta ja sen verran veikeitä ratkaisuja, ettei raskaasti tykittävän annin tehoa voi kerta kaikkiaan väheksyä. Vaikka Left Hand Path onkin erinomainen ja kaikin puolin mahtava kokonaisuus, on Clandestine kaiken poikkeuksellisuuden keskellä jopa vielä tiukempi kokonaisuus, Nicke Anderssonin vokalisointien ja uskomattoman tykittävien soundien viimeistellessä pakan lopullisesti.
Vaan eipä Entombedin laadukas tuotanto jää onneksi tähän, sillä vaikka linja alkoi kaartua muihin suuntiin jo Wolverine Bluesilla, kuuluu sekin yhtyeen ehdottomasti parhaimpien albumien joukkoon. Tässä vaiheessa death-metalliin alkoi sekoittua yhä enemmän lieviä rokkaavia suuntauksia ja kaiken ohella monipuolistumista tapahtui, minkä myötä albumi onkin monelle se kaikkein mieleisin Entombed albumi. Vuosia myöhemmin ilmestynyt To Ride, Shoot Straight And Speak The Truth jatkoi vielä tätä ehdottoman hyvää linjaa, mutta albumin jälkeen tapahtui kenties se suurin isku koko Entombedille, Nicke Anderssonin ja bändin teiden erottua vain hieman myöhemmin. Neljän ensimmäisen laadukkaan albumin jälkeen Entombedin tie onkin ollut melko mutkitteleva enemmän ja vähemmän metallisen annin joukossa, jossa on liidelty sekä death-metallisissa että hieman laajemmissa piireissä. Laadusta voikin sitten olla montaa mieltä.
Odotukset Entombedin uuden albumin suhteen eivät ole nimittäin kovin myönteiset, sillä viimeistään Same Differences lähti tasoittamaan bändin tuotantoa luvattoman paljon, kun death-metallisista juurista groovaavan laadun ytimistä oltiin erkaannuttu jo hieman liikaakin. Hyviä kappaleita levyltä löytyi toki, mutta samaa läpimätää laatua ei ollut enää olemassakaan. Samanlainen linjaus jatkui myös Uprisingilla, joka on jäänyt kieltämättä kaikkein etäisimmäksi Entombed albumiksi. Sen sijaan Morning Starilla palattiin selvästi enemmän death-metallisiin suuntiin ja albumi olikin yhtyeen parasta antia sitten neljän ensimmäisen levyn, vaikkei niiden lähelle yltänytkään. Ainakin pörinää ja mätkettä löytyi pitkästä aikaa oikein kunnolla. Inferno toimi jälleen melkoisena pudottajana maan pinnalle ja löysän albumin menetettyä vähätkin mielenkiintoiset puolensa melkein kokonaan ajan kanssa, ei innostusta liveen tutustumiseen oikein löytynyt. Uusi albumi saattaa parantaa tilannetta tai sitten ei, mutta ainakin toistaiseksi jopa Nicke Anderssonin tuleva death-metal projekti tuntuu kiinnostavammalta.
Entombed taitaa vierailla myös Suomessa Ilosaarirockissa jälleen tänä vuonna, joten jos sinne satun muutaman muun bändin ohella ajautumaan, niin Entombed tulee varmasti katsastettua. Sitä odotellessa kehotan ihmisiä tutustumaan arvioihin täällä (www.sonosmetallicos.net) ja miettimään, miten tärkeää perinteinen äärimmäisen loistava death-metal on sydäntä tai iskeekö jopa hieman laajempi ilmaisu lajista. Jos vastaus on läheskään kyllä, kehotan investoimaan vaikka CDON:in avustuksella albumeihin Left Hand Path, Clandestine ja Wolverine Blues, jos bändi ei ole yhtään tuttu. Nämä kolme albumia irtoavat nimittäin yhteensä noin 30 euron hintaan ja voin taata, että jos death-metal iskee, niin näihin ei voi pettyä. Itse kun luen nämä kolme albumia Clandestinen etunenässä rymistelevän deathin parhaiden albumien joukkoon, jotka kuuluvat yleissivistykseen.
Te jotka ette Entombedia tunne, tutustukaa. Muut, kommentoikaa! THERE IS NO OTHER GOD! :: LEVYARVIOT, HAASTATTELUT YM. -> SONOS METALLICOS :: TUOREIMMAT HAASTATTELUT: MANNHAI, TORTURE KILLER ja DEATHSTARS :: |  Julmettu
12.03.2006 21:53:06 (muokattu 12.03.2006 21:54:14) | |
|
Wolverine blues ja Clandestine kuuluu oman levykokoelman ihan suosikkijoukkoon. Aivan loistavia. Tosin, kiinnostuksen laskeminen on suoraan verrannollinen Entombedin levy levyltä rokimmaksi muuttuneeseen ulosantiin. Myös Left hand path toimii, muttei niin hyvin kuin kaksi alkuun mainitsemaani. Tykkään.
Ja ne soundit :D Bossin Hm2 vai mikäs se spedu nyt olikaan, mistä moiset naurissaröt sai :D
E: ainiin ja "I drink my coffee black!" :D:D:D | |
Wolverine blues ja Clandestine kuuluu oman levykokoelman ihan suosikkijoukkoon. Aivan loistavia. Tosin, kiinnostuksen laskeminen on suoraan verrannollinen Entombedin levy levyltä rokimmaksi muuttuneeseen ulosantiin. Myös Left hand path toimii, muttei niin hyvin kuin kaksi alkuun mainitsemaani. Tykkään.
Ja ne soundit :D Bossin Hm2 vai mikäs se spedu nyt olikaan, mistä moiset naurissaröt sai :D
E: ainiin ja "I drink my coffee black!" :D:D:D
DS-1 oli tuo pedaali vissiin...
Eilen yritin Clandestinea taas kuunnella,mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Jotain vikaa minussa on pakko olla. | |
DS-1 oli tuo pedaali vissiin...
Eikun ds:hän on se ihan perussirkkeli bossilta...
Eilen yritin Clandestinea taas kuunnella,mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Jotain vikaa minussa on pakko olla.
Ehdottomasti vika on sinussa, eikä musiikissa :) | KTR
12.03.2006 22:12:26 | |
|
DS-1 oli tuo pedaali vissiin...
Eilen yritin Clandestinea taas kuunnella,mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Jotain vikaa minussa on pakko olla.
HM-2 se on.
Clandestine oli mulle pitkään semmonen levy, mitä en jaksanut yhtään kuunnella, mutta jossain vaiheessa se kolahti. Enpä ole taas pitkään aikaan kuunnellut. | |
Eikun ds:hän on se ihan perussirkkeli bossilta...
Aaok. Emmä noista mitään tiijä.
Ehdottomasti vika on sinussa, eikä musiikissa :)
Näin itsekin aavistelen. | |
Joo, Entombed taitaa olla itselle se metallibändeistä kovin, tai ainakin Wolverine Blues on se levyjen nro 1 mulle.
Myöhemmät levyt eivät tosiaan ihan täyttä timanttia ole, Nicke Anderssonille ei ollut ihan samanveroista korvaajaa biisintekopuolella. On toki hyviäkin hetkiä noilla levyillä, mutta sellainen (ehkä osittain tarkoituksellinen?) hutaisun maku niissä monesti on.
Livenähän se on ihan parasta edelleenkin, ja toiveikkaanahan tuota uutta levyä silti odottaa: kuka tietää vaikka se sama juju sieltä olisi vielä löytynytkin.
"One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (Bob Marley) | |
HM-2.
Meikäläisen deathmetal-innostuksen paluu tapahtui Enskan Wolverine Bluesin ja Shootin... viitoittamana. Myöhemmin tajusin myös Leftin ja Clandestinen. Voisinpa sanoa että minun lemppari death-metal bändi.
No höpsis! | |
Clandestine löytyy levyhyllystä ja helkkarin hyvähän se on. Vähän heräteostos oli, muusta tuotannosta en tiedä mittee. | |
Ohanse joo yks kovimmista hevibändeistä, saatana on superia.
Nigga stole my bike. | |
Uprising on kovin.
OSTAKAA mun valvetroniksi! | |
Varsinkin neljä ekaa levyä on sellasta turpajuhlaa, ettei mitään! Hm-2 spedua etsiskellessä... | |
Kolmea ensimmäistä olen kuunnellut ja kai minussakin on jonkun sortin vika, kun ei Left Hand Path ja Clandestine avaudu, ei sitten yhtään. Wolverine Blues taas sitten senkin edestä. Sillä levyllä kaikki loksahtaa paikoilleen, tapporiffit yhdistettynä Petrovin loistaviin vokaaleihin. Pitää ilmeisesti kuunnella vielä lisää, jos niistä kahdesta ensimmäisestäkin sitten nousisi huippulevyt.
Mainio bändi kyllä, Wolverine Blues on parhaimpia dm-levyjä jota oon koskaan kuunnellut. | |
Left Hand Pathin ainakin laskisin ehdottomasti Death metal-albumien kirkkaimpaan kärkeen. Ilosaareen olisi vähän pakko päästä, vaikka pitkään aikaan bändi ei olekaan mitään tarjonnut.
Lisää ahdistustasi - http://www.stoi.tk | sus
13.03.2006 18:01:00 | |
|
Joo, ihan hauska bändi.
Kopioi tämä teksti itsellesi allekirjoitukseksi. Tarkoitus on koota eksponentaalisesti lisääntyvä, mitäänmerkitsemätön allekirjoitus mahdollisimman monelle m-nettiläiselle. | |
Loistava bändi ja Same Differenceä lukuunottamatta minusta katalogissa ei löydy yhtään huonoa levyä.
Lisäksi L-G on yksi parhaita live - esiintyjiä hupaisine spiikkeineen.
Bartender, more beer! Make it fast or I´m outta here! | |
Minullekkaan ei Left Hand Path uppoa yhtään lukuunottamatta biisiä Revel In Flesh. Jotenkin tylsä ja monotoninen levy. Pitäisi varmaan kuunnella vielä enemmän. Wolverine Blues taas iskee sitäkin enemmän.
Deino vaan. | |
Enpä ole vieläkään kahteen ekaan jaksanut paneutua kummemmin. Mutta Entombed-kokoelman biisit on kyllä aika jytyjä, onkohan ne Crawlit ja muut samoja versioita?
Wolverine tykittää kovimmin, uudemmista Uprising.
arse shnider
IHKK #8 |  noir
14.03.2006 07:53:53 | |
|
Ruotsi on kyllä pullollaan hyvää.
Itseäkin harmittaa Nicke Andersonin lähteminen, mutta nytpä tuli enemmän Hellacoptersia. Entombedin tuotannossa on kieltämättä ollut suurta heilahtelua, mutta tuskinpa muuten pioneeriasemaan voisi päästäkään, ellei kokeilemalla.
Muistanko aivan väärin kuulleeni, että toinen Entombedin kitaristeista olisi juuri lähtenyt matkoihinsa?
Mä haluun sua - sulta ei kysytä.
Jesus Christ looks like me. | |
Ruotsi on kyllä pullollaan hyvää.
Itseäkin harmittaa Nicke Andersonin lähteminen, mutta nytpä tuli enemmän Hellacoptersia. Entombedin tuotannossa on kieltämättä ollut suurta heilahtelua, mutta tuskinpa muuten pioneeriasemaan voisi päästäkään, ellei kokeilemalla.
Muistanko aivan väärin kuulleeni, että toinen Entombedin kitaristeista olisi juuri lähtenyt matkoihinsa?
Jep, Uffe lähti.
Nigga stole my bike. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
