Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei oma moka...
http://www.guitar.com/discuss/readm … =4448303&page=lookup#MSG4448303

No, mä olen ehdottanut tätä omaksi faq.si muutaman kerran, eli olisi kyllä ihan paikallaan tämmöinen keskustelualue.

Les Paul-projektissa oli aluksi mensuurit pielessä. Sitten vaan otelautaa irti.

No, mä olen ehdottanut tätä omaksi faq.si muutaman kerran, eli olisi kyllä ihan paikallaan tämmöinen keskustelualue.
 
No ei tästä nyt ihan faq ainesta ole. Eikä oikein pysyväksikään... Kyllähän tämä tarvittaessa näyttää löytyvän. :)

No ei tästä nyt ihan faq ainesta ole. Eikä oikein pysyväksikään... Kyllähän tämä tarvittaessa näyttää löytyvän. :)
 
Niin ne ikävät asiat on vähän sellasia ettei niitä jaksa muistella.

Niin ne ikävät asiat on vähän sellasia ettei niitä jaksa muistella.
 
.. Vaan muiden virheistä saattaa joku toinen oppia jotakin. EIkä virheet maailmaa kaada. Se kaataa, jos niitä virheitä ei saa fixattua..
 
Tästä jo jossain muussa ketjussa kirjoitin, mutta kertaus on opintojen äiti..
 
Mitoitin otelaudan ääriviivät tarkasti ja tarkastin mitat moneen kertaan; Piirsin ensin keskiviivan, siitä mittasin tarkkaan ja moneen otteeseen että kumpikin reuna kulkee yhtä kaukana keskiviivasta. Tarkoitus oli sahata otelauta aika tarkkaan oikean kokoiseksi ja malliseksi, koska otelaudan reunaan oli tarkoitus tehdä melko leveät reunalistat. Eli sahauksen jälkeen aihiosta jyrsitään pois reunalistojen levyinen alue.
 
Mittailujen ja tarkistuksien jälkeen, laitoin vannesahan laulamaan. Sahasiin tarkkaan ja n. 10 cm sahaamisen jälkeen pysähdyin ihailemaan kuinka tarkkaan olin sahannut keskiviivaa pitkin. "Siis mitä KESKIVIIVAA!?!?" -kaikui mielessä!
 
Onneksi aihio oli niin leveä että sain tehtyä jäljellä olevasta palasta hyvän otelaudan. Saan ehkä jopa jäljelle jääneestä palasta pienellä liimailulla ja säädöllä tehtyä eriittäin erillaisen otelaudan.
 
Muutenkin otelaudat ovat olleet mun kompastuskiviä. Edellisessä, vielä keskeneräisessä LP:ssä otalauta oli muodoltaan sen verran epäsymmetrinen, että alkuperäisessä versiossa ala-e:n kieli meni muutaman mm:n otelaudan ohi kaulan tyvessä. Tätä en saanut fixattua siirtämällä tallaa, joten irroitin jo liimatun otelaudan yrsin siivut siitä pois ja laitoin taasen leveät viilulistat otalautaan.. Hieno tuli. Sama operaatio piti tehdä kaulalle, koska päätin sitten suoristaakoko kaulan. Kaulasta ei tullut yhtä hyvä kuin otelaudasta, mutta menettelee.
 
Muitakin säätöjä on tullut, mutta niistä en kerro...

Ihan eka kitara oli melkoinen kantapäänkautta röytö. Skaalahan on se 25.5 tuumaa, talla siihen ja hupsista, intonaatio päin peetä koska säätövaraa ei ollenkaan.
Kaulaa liittäessä ruuvit räikkä-avaimella niin tiukalle, että kaulan puusta katosi kierteet. Eikun isompaa ruuvia kehiin.
Tarkoituksella toinen mikki vastavaiheeseen, koska olin kuullut sen olevan ns. "funk". Hirvee pörinä ja hurina - funkfunk, jeah.
Runko liimattu kahdesta männynpalasta ilman ajatusta - tulos oli kuin löysä banaani. Keksinpä sitten porata suoraan runkoon tallan viereen vibrakammen. Se sentään toimi, koska runko antoi myöden senverran pahasti.
Trankut, konkat ja ledit ovat räjähdelleet päin näköä, kun mitoitukset revitty hatusta.
Styrox-koteloon tehty a-luokan trankkupääte syttyi palamaan.
N.300 voltin tälli kieleen ei tunnu kivalta - älkää kysykö...

N.300 voltin tälli kieleen ei tunnu kivalta - älkää kysykö...
 
Pakko! Kuinka ihmeessä?:)
 
Viimeisimmän tekeleen kanssa tuntui että röytöä tuli jokaisessa työvaiheessa, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että osa töpeksinnöistä on jo haihtunut mielestä. Eniten lisätyötä kyllä aiheutti ilmeisen puutteellinen matemaattinen logiikkani, jonka tunnuspiirteisiin kuuluu näemmä mm. se, että joskus plussaan silloin kun pitäisi miinustaa ja toiste päin. Konkreettinen lopputulos tästä oli liian syvä kaulatasku, mistä seurasi sitten se, että jouduin madaltamaan jo kertaalleen kelvolliseksi hiottua kuperaa kansipuuta, ja hinkuttamaan sen jälleen muotoonsa. Onneksi kannessa riitti juuri ja juuri paksuus, eikä runkopuussa ollut paksuuden puolesta mitään hätää, mutta eräskin hetki tuosta aiheutui lisätyötä. Kaulataskun kanssa kävi myös klassinen jyrsinmoka: silpasin toiseen reunaan komean kolon. Siinä muu auttanut, kuin leventää tasku ylileveäksi koko matkalta ja liimata sopivan levyinen palikka paikaksi.
 
Jotain vähemmän potuttaviakin sattui. Tein maalausten jälkeen välihionnan ennen lisälakkakerroksia, ja onnistuinpa tietenkin surauttamaan käsihiomakkoneella maalipinnan parista kohtaa puhki (tahatonta relikointia...), juuri mustan reunuksen alueelta. Tuo ei ollut katastrofi, hain väriputelin ja paikkasin puhkimenneet kohdat, eikä lopputuloksesta huomaa että mikään olisi ikinä puhki ollutkaan, mutta tiedänpä seuraavalla kerralla ottaa nuo bodyn "taitoskohdat" vaikka sitten käsin hiomapaperin sijaan, jos muuta kuin puunväristä soitinta alan puuhaamaan.
 
Jatsaria tehdessä kaulamikin kolosta tuli väärän kokoinen, koska en tajunnut vielä silloin, että kaula- ja tallamikki ovat jatsarissa eri kokoisia (tai ainakin nuo minun kent armstrongit ovat). Eivät paljon, mutta kuitenkin riittävästi. Tein ennen jyrsintää sitten molempien mikkikolojen ääriviivat takamikin kuorilla, eli niillä isommilla. Ei tuokaan niin kamala erhe, etumikin kolohan on katseilta piilossa pleksin alla, mutta pientä säätöä jouduin kuitenkin tekemään, sillä noiden etu- ja takamikkien ne kiinnityspylpyrät ovat vähän eri kohdissa, eikä kaulamikki siten sopinut siihen sinänsä liian isoon koloonsa.
 
Enempää ei tule mieleen, mutta onhan sitä tuossakin jo parille soittimelle...

Runko liimattu kahdesta männynpalasta ilman ajatusta - tulos oli kuin löysä banaani. Keksinpä sitten porata suoraan runkoon tallan viereen vibrakammen. Se sentään toimi, koska runko antoi myöden senverran pahasti.
 
Hitto, tälle olisit voinut hakea vaikka patenttia, ellet olisi mennyt julkistamaan tätä ääneen täällä. Hieno keksintö kerta kaikkiaan, tremolo ilman yhtään liikkuvaa osaa! Pitikö vireen hyvin ?-)

Keksinpä sitten porata suoraan runkoon tallan viereen vibrakammen. Se sentään toimi, koska runko antoi myöden senverran pahasti.
 
EI *ELVETTI! Tää on ihan parhautta!! :o)

Ihan eka kitara oli melkoinen kantapäänkautta röytö. Skaalahan on se 25.5 tuumaa, talla siihen ja hupsista, intonaatio päin peetä koska säätövaraa ei ollenkaan.
Kaulaa liittäessä ruuvit räikkä-avaimella niin tiukalle, että kaulan puusta katosi kierteet. Eikun isompaa ruuvia kehiin.
Tarkoituksella toinen mikki vastavaiheeseen, koska olin kuullut sen olevan ns. "funk". Hirvee pörinä ja hurina - funkfunk, jeah.
Runko liimattu kahdesta männynpalasta ilman ajatusta - tulos oli kuin löysä banaani. Keksinpä sitten porata suoraan runkoon tallan viereen vibrakammen. Se sentään toimi, koska runko antoi myöden senverran pahasti..
 
jos mä alkaisin tekee kitaraa ni se ois just tollasta se teko, eli parasta ostaa kaupasta. paitsi warmoth ym setit.
 
Ainiin semmonen juttu tuli mieleen elektroniikkahommista. Joskus pentuna väsäsin jonkun laitteen 9voltilla toimivan. ekaks se toimi, siku menin himaa ni ei enää. sillon sain kuningas ajatuksen jos tää ei saa tarpeeks jännitettä ja päätin kytkeä sen seinään verkkojännitteeseen ja nätisti paukkahti joku entiä mikä mutta mukava ääni siitä lähti.

No joo... se nyt on pientä jos parit diodit on kärähtänyt liian isosta jännitteesta kun ei ole ollut vastusta edessä mutta sitä "isompaa lastua" on tullut kaiutinprojektissa.
 
virhe 1:
Lähdin ihan ensimmäiseksi projektiksi tekemään jotain haasteellista. Isompaa ja monimutkaisempaa kaiutinratkaisua, ei mistään matkimalla vaan aivan omilla mitoilla, ja KERRALLA 2 KPL. Eli kannattaa ensin tehdä yksi, jos se on hyvä, niin sitten vasta toinen.
 
virhe 2:
Yleistä HUOLIMATTOMUUTTA. sahauksissa huitelin menemään suunnilleen viivan mukaisesti ja ajattelin että detaljit saa korjattua seuraavassa työvaiheessa. Tyhmää. Kun tekee yhden kerran oikein ja huolella niin ei tarvitse tehdä toista kertaa.
 
Olis pitäny tehdä päiväkirjaa tuosta projektin etenemisestä jotta virheetkin olisi voinut kertoa muille opittaviksi. Halusin vain peitellä niitä ;) onneksi ei mitään emämunauksia tullut tehtyä sillä kotelot ovat jo valmiit ja ainoa mikä enää voi mättää on elementtien kiinnitys. "Toivottavasti asennusreiät ovat nyt oikeilla kohdillaan!" ;)

Suurimpana voisi mainita... tein straton otelaudasta epähuomiossa liian ohkasen, no ei siinä mitään mutta ennen liimausta heiluttelin lautaa kädessä ja se mokomahan katkesi yhden nauhauran kohdalta.. kädessä oli 2 otelaudan kappaletta...Onneksi katkesi sen verran tasasesti että sain sen liimattua kahdessa osassa...
 
Sitten vaahterakaulojen tekijöille vinkkinä... poratkaa AINA pieni alkureikä ruuveille, varsinkin niille pienille, jotka tulevat virikoneistoihin...

Ainoa mikä enää voi mättää on elementtien kiinnitys. "Toivottavasti asennusreiät ovat nyt oikeilla kohdillaan!" ;)
Älä viitsi maalata piruja seinälle. Tein kiinnitysreiät rohkeasti Eminencen sivun mittoja käyttäen. Beta 10:lle reiät osuivat just kohdalleen, toivottavasti myös Beta 8:lle. Kun on aika mahdoton muuttaa noita reikiä valmiissa kaapissa tuossa Fitzmauricen designissa. Toivotaan, toivotaan...
Kun ei millään malta odottaa elementtejä vaan on päästävä tekemään kaapit elementtejä vaille valmiiksi.
Marko

Mulla tuli tossa vuonna 2005 tehtyä sellanen moka että aloin yhtäkkiä rakentaa itselleni kitaraa. :-)
 
Onhan siinä mokia tullut. Siihen kun tulee nuo kielet läpi rungon, niin kuvittelin että ne voi tempaista ihan käsivaralla poraten. Oli melkoinen ylläri kun käänsin bodin ja katsoin mihin reijät olivat osuneet. Onneksi sain ne erinnäisten tuunailujen myötä suht kohdalleen.

Itelle sattui juuri äsken semmoinen kämmi nauhahiomakoneen kanssa, että muotoilin lavan lisäksi myös hiukan otelautaa.
 
http://koti.mbnet.fi/ttaipale/erkele.jpg

Itelleni ei oo kun kaksi mokaa tullu nytten kummatkin oli liimausten kanssa kun olin laittanut liimaa liian vähän runkoo liimatessa ja huomasin sahatessa että mitekäs ne palat noin vain tippuu saumojen kohalta, no minä sahasin rungon halki saumoista mistä valo paistoi läpi ja liimasin uudellee. Sama homma kaulan kanssa, muistakaa se liima pitää mikä tursuaa yli.

Itelle sattui juuri äsken semmoinen kämmi nauhahiomakoneen kanssa, että muotoilin lavan lisäksi myös hiukan otelautaa.
 
http://koti.mbnet.fi/ttaipale/erkele.jpg
 
Huh, nauhahiomakoneet ovat minulle aina niin vihamielisiä, etten uskalla viedä mitään kitaraan liittyvääkään sellaisen lähettyville. Tuollaista siinä tulee todella helpolla. Onneksi 1.nauhaväli ohuimmalle kielielle ei ole se maailman tärkein. Eikä se onneksi näytä mahdottoman pahalta.

Huh, nauhahiomakoneet ovat minulle aina niin vihamielisiä, etten uskalla viedä mitään kitaraan liittyvääkään sellaisen lähettyville. Tuollaista siinä tulee todella helpolla. Onneksi 1.nauhaväli ohuimmalle kielielle ei ole se maailman tärkein. Eikä se onneksi näytä mahdottoman pahalta.
 
Jep, tuonhan voisi paikata bindaamalla otelaudan, mutta en usko semmoista hommaan itselleni tässä vaiheessa.