Klassinen ›

Musiikki on muuttunut hirveästi viimeisen 100 vuoden aikana. Mitä luulette millaista on musiikki 100 vuoden päästä?

jaa,a. enemmän ehkä mietityttää onko maapallolla edes sivistynyttä elämää enään silloin..

Uskoisin (toivoisin) että musiikki fuusioituu entisestään. Toki tulee aina olemaan tietyt porukat, jotka ovat syventyneet "yhteen juttuun", mutta esim. uskon että klasari tulee kohtaamaan rock/jazz osaston. On toki nykyäänkin "rockaavaa" tai "jazzahtavaa" Klassista. Orkka kamaa aletaan muokkaamaan enemmän studiossa jne..
 
Ja ehkä sana klassinen kuihtuu pois. Ei ehkä sadan vuoden päästä, mutta tulevaisuudessa.

"klassinen" on turha termi.
 
jos kuuntelee vanhaa jazzia, niin se on 90% johann strauss- henkistä soinnutusta, mutta jostain syystä sitä ei sanota kuitenkaan "klassiseksi". kuitenkin johann strauss on mitä eniten "klassista" (näin ainakin olettaisin), joten luulen, että koko termi edustaa vain jonkinlaista jämähtänyttä mielikuvaa tietynlaisesta musiikista.

"klassinen" on turha termi.
 
Olen samaa mieltä ja (nykyisin) välttelen sen käyttöä ellen nimenomaan puhu klassismin ajan musiikista. On vain vaikea selittää ihmisille minkä laista musiikkia kuuntelee käyttämättä tuota sanaa. Sanoin kerran, että kuuntelen pääasiassa 1900-luvulla sävellettyä länsimaista taidemusiikkia, kukaan ei tainnut ymmärtää.

Toi klassinen termi tuntuisi olevan iso syyllinen siihen, miksi jengi ei kuuntele "klassista". Esim. soittanut monelle jotain stravinskyä, ja he ovat olleet ihan turpaan vedettyjä, luulleet että "klassinen" on jotain bach/mozart kamaa.

Toi klassinen termi tuntuisi olevan iso syyllinen siihen, miksi jengi ei kuuntele "klassista". Esim. soittanut monelle jotain stravinskyä, ja he ovat olleet ihan turpaan vedettyjä, luulleet että "klassinen" on jotain bach/mozart kamaa.
 
Myös koulujen "musiikkikasvatuksella" on näppinsä pelissä. Meille kerrottiin musiikintunnilla, että dodekafoninen-musiikki on matemaattisen kuuloista. Bachia ja kumppaneita kyllä kuunneltiin, mutta 1900-luku sivuutettiin muutamalla poiminnalla. "Minimalismi on sitä, että kappale koostuu kolmesta eri sävelestä". Ihme, jos kukaan tuollaisten tuntien jälkeen haluaa 1900-luvun musiikkiin tutustua.

Toi klassinen termi tuntuisi olevan iso syyllinen siihen, miksi jengi ei kuuntele "klassista". Esim. soittanut monelle jotain stravinskyä, ja he ovat olleet ihan turpaan vedettyjä, luulleet että "klassinen" on jotain bach/mozart kamaa.
 
On siinä kyllä sitten vähän peiliinkin katsomista jos ei omilta ennakkoluuloiltaan voi ottaa selvää löytyisikö siitä genrestä edes jotain kuuntelemisen arvoista... mutta olen samaa mieltä, että tuo termi "klassinen" on vähän kökkö tai ainakin epämääräinen, jos sillä tarkoitetaan kaikkea länsimaista taidemusiikkia, kun sinne mahtuu niin erilaista tavaraa. Mutta onhan niitä selventäviä alakategorioitakin olemassa, jos vähän jaksaa ottaa selvää.
 
Tuo Herra X:n esille ottama koulujen musiikkikasvatusasia on ihan mainitsemisen arvoinen. Tietysti yhden viikkotunnin puitteissa on kovin vaikea luoda kattavaa katsausta koko taidemusiikin kenttään, mutta jonkinlaiseen tasapuolisuuteen voisi pyrkiä, ettei oppilaalla jää sellainen käsitys että vain 1600-1800-luvuilla on sävelletty jotenkin merkittävää musiikkia. Melkoisen kapeaksi meilläkin uuden musiikin käsittely aikanaan jäi, vaikka ihan taidelukiossa opiskeltiin.

Miettikkääpäs sinfonia orkesteria, heille kaikille maksetaan palkkaa. Kuinka paljon edullisempaa on, että orkesteri ottaa ohjelmistoon pääosin Bach/Mozart osastoa, koska ne hommat on opeteltu jo pääosin koulun penkillä.
 
Pistetäänpäs orkesteri vetämään jotain Stockhausenia. Joudutaan treenaamaan ihan HELVETISTI enemmän, liksa juoksee. Kalliiksi tulee. Ja kirsikaksi vielä kakun päälle; valtaosa yleisöstä ei ole kiinnostunut. Joten lippu tulot jäävät hyvin pieniksi.
 
Monethan ovat sitä mieltä, että musiikin tulevaisuus on nykymusiikkin erikoistuneissa ensembleissä, Avanti nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Paska homma, ei voi muuta sanoa. Ei tähän ole ratkaisua.
 
Yksi syy minkä takia ilmeisesti ainakin U.S.A:ssa opetetaan koulussa minimalismia. Ei ole vaikeaa soittaa/yleisö diggaa kun on simppeliä.
 
Wow, George W. on varmaan vaikuttanut koulujen opetusohjelmaan jotenkin.
 
Yleisöä voidaan kyllä ns kasvattaa tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja. Mistä ne muuten oppisi löytämään mitään. Eikös se E-P Salosen orkesteri Los Angelesissa kasvattanut kuulijamääriä uudella ohjelmistolla ja kai nimenomaan markkinoinnilla ja tiedottamisella.
 
Täydellisessä maailmassa konserttien yleisöt ei noudattaisi mitään ennalta arvattavaa linjaa: teinit, blues-äijät, pukumiehet ja ne kulttuurielämää tukevat keski-ikäiset naiset kaikki samoissa häppeningeissä.

Uutta musaa ei kauheasti tuputeta, koska se on yksinkertaisesti kallista.
 
Miettikkääpäs sinfonia orkesteria, heille kaikille maksetaan palkkaa. Kuinka paljon edullisempaa on, että orkesteri ottaa ohjelmistoon pääosin Bach/Mozart osastoa, koska ne hommat on opeteltu jo pääosin koulun penkillä.
 
Pistetäänpäs orkesteri vetämään jotain Stockhausenia. Joudutaan treenaamaan ihan HELVETISTI enemmän, liksa juoksee. Kalliiksi tulee. Ja kirsikaksi vielä kakun päälle; valtaosa yleisöstä ei ole kiinnostunut. Joten lippu tulot jäävät hyvin pieniksi.
 
Mä en näkis että se kalleus on siinä, kuinka paljon orkesteri joutuu treenaamaan, koska orkesterimuusikoilla on kuitenkin kiinteä kuukausipalkka. Mutta tietenkin uudemmasta musiikista menee teostokuluja ym. Ja kalliiksihan se siinä vaiheessa tosiaan viimeistään tulee, jos yleisöä ei kiinnosta. Ja se on totta, että suuri yleisö ei keskimäärin ole juurikaan kiinnostunut uudesta musiikista, mikä on harmi.

Täydellisessä maailmassa konserttien yleisöt ei noudattaisi mitään ennalta arvattavaa linjaa: teinit, blues-äijät, pukumiehet ja ne kulttuurielämää tukevat keski-ikäiset naiset kaikki samoissa häppeningeissä.
 
Tässä on hohtoa. Itse olen "rockari" ihan vaan koska kuulun siihen kastiin. Rock tapahtumissa on jotenkin rehellinen meininki. Klasari konserteissa katsotaan paheksuen kun tulen sinne irvokkaassa villapaidassa ja haisen röökille.
 
Jazz meininki on jotenkin siellä rockin ja klasarin välissä; Lensin kerran ulos (Suht selvinpäin) eräästä jazz kuppilasta kun joku muu kuin minä kaatoi puhtaasti vahingossa tyhjän lasin lattialle. Tämä nyt on yksi miljoonasta esimerkistä.
 
Toisin sanoen diggailen klasaria rockia ja jazzia yhtä paljon, mutta olen rockari ihan vain sellaisen Rehellisen ja tasaväkisen fiiliksen takia.
 
Eräässä rock tapahtumassa eräs jäbä oli ihan silmittömästi humalassa, sillä ei tahtonut pysyä housut jalassa. Järjestäjät teippasivat hänelle housut jalkaan, ja tarjosivat Teetä. Mitä luulette että olisi tapahtunut jossain "mozart 530 vuotta" tapahtumassa?
 
Lisäys: Tarkoitus ei ole viedä keskustelua raiteiltaan, mutta no, teen sen kuitenkin.

Klasari konserteissa katsotaan paheksuen kun tulen sinne irvokkaassa villapaidassa ja haisen röökille.
 
Mutta rockkonsertissa ei katsota kieroon jos sinne tulee puku päällä ja kravatti kaulassa..? Kyllä sitä asennevammaisuutta löytyy ihan joka genrestä, vaikka kieltämättä klasaripiireistä löytyy varmaan eniten tiukkapipoja.
 
Eräässä rock tapahtumassa eräs jäbä oli ihan silmittömästi humalassa, sillä ei tahtonut pysyä housut jalassa. Järjestäjät teippasivat hänelle housut jalkaan, ja tarjosivat Teetä. Mitä luulette että olisi tapahtunut jossain "mozart 530 vuotta" tapahtumassa?
 
Sellaisessa tapahtumassa nyt ei lähtökohtaisesti pyritäkään kaatokänniin, se on enempi rockjuttuja.

Mä tein juuri pari viikkoa sitten ihan testin asiasta.
 
Pidin ryhmäesitelmän koulussa aiheesta "nykymusiikki - miksei kukaan tiedä siitä mitään?". Käytin esimerkkinä stravinskin kevätuhria ja vertasin sitä star warsin musiikkiin, josta hirveän monet tuntuu pitävän ihan älyttömästi. no, ihmisten kiinnostus sitten heräsi, kun ne tajusivat kuunnelleensa nykymusiikkia alituiseen käymällä elokuvissa ja katsomalla teeveesarjoja.
 
messiaen tuntui tosin olevan jo ihmisille vähän liikaa.

Mites Debussy/Satie on tiedossa? Luulisi että edes näistä jotain opetetaan/tiedetään?
 
Jotenkin tuntuu että nämä vanhat "hyvät" säveltäjät on legendaarisia ton iän suhteen. Joillekkin tuntuisi olevan helpompi "jumaloida" jotain 400 vuotta vanhoja juttuja, kun vaikkapa jotain 50-luvun säveltäjiä.
 
Esim. Megatherium pisti silloin kerran keskustelun "olivatko säveltäjät huumorin tajuista väkeä?" See what i mean?

Klasari konserteissa katsotaan paheksuen kun tulen sinne irvokkaassa villapaidassa ja haisen röökille.
 
No jaa. Mä meen usein konsertteihin samoissa vaatteissa, joissa oon ollu koko sen päivän. Parhaassa tapauksessa oon herännyt jo joskus kuuden aikaan aamulla ja haissu koneen ääressä kellon ympäri. Siinä sitten majoneesit rinnuksilla meen konserttiin. En muista, että minua olisi jotenkin paheksuen katsottu. Toisaalta, minua ei paljoa muiden paheksunta kiinnosta. Konserttiin mennään kuuntelemaan musiikkia. :)

Mites Debussy/Satie on tiedossa? Luulisi että edes näistä jotain opetetaan/tiedetään?
 
ei hajuakaan.
 
mun tyttöystävän mielestä debussy on "tylsää", tosin sen pitkäjännitteisyys on toisinaan nelivuotiaan tasoa.
 
yleensä ei kannata lähteä selittämään mitään monimutkaista taidejargonia. varsinkin vierasperäiset sanat, kuten "dodekafonia" aiheuttaa välittömästi saman reaktion, kuin heittäisi kylmää vettä niskaan. parempi sanoa, että "kuulostaa siltä kuin kissa kävelisi pianon koskettimilla".
 
No jaa. Mä meen usein konsertteihin samoissa vaatteissa, joissa oon ollu koko sen päivän. Parhaassa tapauksessa oon herännyt jo joskus kuuden aikaan aamulla ja haissu koneen ääressä kellon ympäri. Siinä sitten majoneesit rinnuksilla meen konserttiin. En muista, että minua olisi jotenkin paheksuen katsottu. Toisaalta, minua ei paljoa muiden paheksunta kiinnosta. Konserttiin mennään kuuntelemaan musiikkia. :)
 
en minäkään kyllä koskaan ole ajatellut, että konserttiin pitäisi mennä jotenkin tosi hienona. ei noi säveltäjätkään ole niin justiinsa sen pukeutumisensa kanssa. harri vuorikin näyttää jollekin ala-asteen puukäsityön opettajalle...

messiaen tuntui tosin olevan jo ihmisille vähän liikaa.
 
Tuntuu ylipäänsä olevan kaikki klassinen vähän liikaa. Kyllähän ne elokuvien taustalla menee, varsinkin kun useimmat uusien elokuvien musiikit ovat niin hajuttomia ja mauttomia kaikessa pateettisuudessaan (varsinkin Narnian musat otti päähän, ei jäänyt niistä mitään mieleen paitsi se, että koko elokuvassa ei tainnut yhtä lyhyttä kohtausta lukuunottamatta olla musiikitonta kohtaa).
Pop-musiikki on parhaimmillaan todella mieltäylentävää, mutta listamusiikki yksinkertaisesti iskee psykologisesti niin heikkoon kohtaan, että nuorella iällä poppiin tottuneita on vaikea saada parikymppisinä klassisen pariin ollenkaan.
(Onko kukaan tästä psykologisesta tekijästä samaa mieltä?)
 
Ja vaikka jotain suhteellisen kevyttä otettaisiinkin joltisellakin mielenkiinnolla vastaan, niin sanat baletti ja ooppera aiheuttavat omituisia torjuntareaktioita.
 
Nähdäkseni musiikin tulevaisuus riippuu aika paljon siitä, millaisen aseman musiikin opetukselle ja musiikkikasvatukselle annetaan tulevaisuudessa esim. peruskoulujen opinto-suunnitelmassa. Pitäisi vain palauttaa erilliset arvosanat laulusta ja musiikin teoriasta ihan ylä-asteelle asti, ja antaa vähän valinnanvaraa sen iänikuisen nokkahuilun kanssa. Enemmän kai innostaa soittaa kivaa instrumenttia kuin vääntää pakolla jotain.
Myös vanhemmat voisivat olla aktiivisempia musiikkikasvatuksessa. Aivan samoin kuin liikunnan suhteen: eiväthän kaikkien nuorten futaajien vanhemmat pelaa jalkapalloa. Se ei estä osallistumasta ja kannustamasta harrastukseen. Vanhemmat voisivat viedä lapsiaan musiikkiesityksiin ahkerammin, lasten oopperoihin (joita voisi olla enemmän ja tasokkaampia) ja kevyihin konsertteihin.
 
Jos kuitenkin on annettava joku jossittelematon mielipide, niin tällä menolla klassinen musiikki on sadan vuoden sisällä muuttunut minimalistisemmaksi, naiivimmaksi, koneellisemmaksi ja pop-musiikki taas muuttunut raskaammaksi kuin nykypäivän hevi. Industrial ja elektro syövät orgaanisen. Asimov olisi innoissaan.