Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mo. Seuraa yritys laajentaa teoriatietämystäni:
Esitän tällaisen mahdollisesti joidenkin mielestä tyhmän kysymyksen liittyen improvisointiin tms. valmiiseen sointukiertoon.
 
Olen havainnut että jossain määrin yleiseen "mollikiertoon" eli esim. Em, C, D sopii hyvin E-molli jne. Eli onko nyrkkisääntö sellainen että aina samassa sävellajissa kuin mistä vaikka perus kolmen soinnun vääntö alkaa? Miten menetellä jos soolon komppaus tapahtuu useammilla soinnuilla?
 
Tattis jos joku tuosta ymmärsi jotain ja osaisi valaista hiukan.

Käytä aina sointujen säveliä ja lisäsäveliä, niin et voi mennä metsään.

Nyrkkisääntö ehkä, mutta aika alkeellinen nyrkkisääntö. Skaalan "toimivuutta" voi testata tutkimalla miten paljon siinä on samoja säveliä kuin kierrossa olevissa soinnuissa. Joskus voi olla että voi soittaa useamman soinnun samalla skaalalla, joskus ei, joskus koko kierron. Riippuu siitäkin mitä fiilistä hakee.
 
Jos kierrossa on paljon erilaisia sointuja niin parempi lähestymistapa voi olla miettiä sointujen sävelien kautta ja lisäillä niiden väliin sitten korvalla, tai sävellajin mukaisen skaalan mukaan erilaisia kulkuja. Esim. Em-sävellajissa E-molliskaalan mukaan.
 
Mutta Em C D on sellaista tavaraa, että siihen kyllä voi soitella pelkällä Em-skaalalla, tai pentatonisella, ja kuulostaa taatusti hyvältä.
 
Aiheeseen liittyen muuten, että oma improvisaationi parani kun kokeilin soittaa pelkästään pikkurillillä ja nimettömällä. Turhat sävelet putosivat pois. Eli tosiaankin jos yksinään vaikka tieto- tai rumpukoneen kanssa harjoittelee niin soittaa ensin vaikka jonkin soinnun sävelen aina kun sointu vaihtuu ja sitten lähtee siihen väliin kehittelemään luontevia kulkuja, mutta todella hillitysti.

Käytä aina sointujen säveliä ja lisäsäveliä, niin et voi mennä metsään.
 
Joskus voi olla parempi mennä metsään kuin soittaa sitä tavallista samaa kuin kaikki muut 99,99%. Huh, tuoltakin wanted palstalta kun katsoo, niin monipuolisuus on tätä: metalli, metalli, metalli, rokki, rokki, rokki, blues,metalli, metalli, metalli ja metalli. Et silleen näin iltasella.

Mo. Seuraa yritys laajentaa teoriatietämystäni:
Esitän tällaisen mahdollisesti joidenkin mielestä tyhmän kysymyksen liittyen improvisointiin tms. valmiiseen sointukiertoon.
 
Olen havainnut että jossain määrin yleiseen "mollikiertoon" eli esim. Em, C, D sopii hyvin E-molli jne. Eli onko nyrkkisääntö sellainen että aina samassa sävellajissa kuin mistä vaikka perus kolmen soinnun vääntö alkaa? Miten menetellä jos soolon komppaus tapahtuu useammilla soinnuilla?
 
Tattis jos joku tuosta ymmärsi jotain ja osaisi valaista hiukan.
 
Mietipä tämä asia seuraavalla tavalla..
 
On olemassa sävellaji josta biisi menee, esim. tuo em-c-d olisi mitä todennäköisemmin E-molli. Tähän sävellajiin kuuluu äänet e-f#-g-a-h-c-d-e.
 
Soinnussa olevat äänet toimivat tietysti aina improvisoidessa. Ne "loput" äänet ovat niitä missä ongelmia tulee. Tähän on helppo ratkaisu.
 
Jos biisi menee E-mollissa, ja sointu on vaikkapa C-duuri, niin täytät ne C-duurisoinnun sävelten "välit" E-molli asteikon äänillä. Eli C-duurissa C-E-G äänet, joten asteikko olisi C-d-E-f#-G-a-h-C. Tuota kun tarkastelee niin huomaa että siinä onkin samat sävelet kuin siinä e-molliasteikossakin, mutta aloitusäänenä on C.
 
No jos tähän E-molli biisiin tulisikin jokin erikoisempi sointu (jossa kaikki soinnun äänet eivät löytyisikään sävellajin asteikosta) niin homma toimii täysin samalla tavalla silti. Eli vaikka E-molli biisissä F-duuri sointu, eli äänet F-A-C. Taas vaan "täytät" nuo välit E-molliasteikon äänillä. F-g-A-h-C-d-e-F. Nyt löytyi poikkeava sävel F (E-molliasteikossa olisi F# eikä F), ja asteikko onkin hieman erilainen.
 
Tätä systeemiä käyttämällä pystyy keksimään toimivan asteikon mihin tahansa sointuun missä tahansa biisissä, ilman että edes pitää tietää mitään nimiä asteikoille. Tämähän on erittäin laaja alue, joten tässä on vain alkua..

parani kun kokeilin soittaa pelkästään pikkurillillä ja nimettömällä
 
Kumman käden?
Kokeilin ja tuntui tosi tyhmältä.
Paljon paremmin kiippareilla saa kun kun käyttää 1-3 jos haluaa sormien määrää rajoittaa, mutta ei siinäkään mitään järkeä oo.

Jep. Simppelinä pitäminen kehittää soittamaan vain niitä "tärkeitä" asioita ja "ylimääräinen" jää pois. Ja tässä kohtaa kannattaa myös laulaa mukana niitä mitä soittaa, jolloin myöskin tulee "ajateltua" mitä soittaa tiluttamisen sijaan. Tilutuksia ei pysty laulamaan, mutta "laulamisia" pystyy soittamaan.
 
Jeps, juuri tuota ajatusta kun saisi soittoonsa. Noviisina mielessä kuultu sävelkulku ei välttämättä välity reaalimaailmaan aina ihan sellaisena kuin sen olisi kuvitellut.
 
Kumman käden?
Kokeilin ja tuntui tosi tyhmältä.
Paljon paremmin kiippareilla saa kun kun käyttää 1-3 jos haluaa sormien määrää rajoittaa, mutta ei siinäkään mitään järkeä oo.
 
Mau, arvasin että Baron käy kuittaamassa kun viestin lähetettyäni huomasin että olinkin materialisoitunut teoriapalstalle enkä kitarapalstalle. En itsekään aina muista missä olen menossa, ja siinä lienee myös eräs soittoni heikkous.

Jeps, juuri tuota ajatusta kun saisi soittoonsa. Noviisina mielessä kuultu sävelkulku ei välttämättä välity reaalimaailmaan aina ihan sellaisena kuin sen olisi kuvitellut.
 
No tossa kohtaa jos/kun on kyseessä treeni, niin aina voi pysähtyä ja yrittää samaa ideaa hitaammin. Kyllä ne sieltä lopulta tulee soiton muodossa uloskin kunhan vaan treenaa.
 
Ja yksi erittäin hyvä treeni on laulaminen ilman soitinta, ajatuksen kanssa, siis käytännössä solfaamista. Improvisoi laulaen vaikkapa helppoja pentatonisia melodioita, mutta pitää huolen että kokoajan tietää mitä ääniä laulaa, siis kokoajan. Tämän jälkeen pystyt saman soittamaan 100% varmasti soittimellasi. Ja taas niitä yksinkertaisia melodioita. Vähän ajan päästä huomaa ettei noita "yksinkertaisia" melodioita tarvitse edes miettiä improvisoidessaan vaan ne "tulevat vain" ulos soittimesta.
 
Kaikki nämä perustuu treeniin jossa on ajatus mukana, aivoton treenaus kun ei kehitä kuin ehkä lihasmuistia..

Joskus voi olla parempi mennä metsään kuin soittaa sitä tavallista samaa kuin kaikki muut 99,99%.
 
Itse näkisin asian niin, että sointulähtöinen improvisointi on hyvinkin harvinainen ilmiö. Useinhan homma menee niin, että jos piisi menee E-mollissa, niin siinä sitten vedetään Em-asteikkoa ylös ja alas, ja vähän swiipataan välillä, eikä kiinnitetä mitään huomiota harmonian liikkeisiin.
 
Erämetsässä toki kannattaa piipahtaa, jos tietää mitä tekee, mutta sunnuntaipatikoitsijoiden kannattaa pysyä tallattujen polkujen tuntumassa.

Eli onko nyrkkisääntö sellainen että aina samassa sävellajissa kuin mistä vaikka perus kolmen soinnun vääntö alkaa? Miten menetellä jos soolon komppaus tapahtuu useammilla soinnuilla?

 
En tiedä ymmärsinkö kysymyksen, mutta ei.
Esimerkiksi, moodit = Kirkko sävellajit
 
Vaikkapa sointukierto A-molli D-duuri.
 
Tuossa ei oikein tahdo toimia A-molli, joka on C-duurin rinnakkaissävelaji.
sillä C-duurihan on C, dm, em, F, G, Am, Hm7b5.
Kuten huomaat, niin tuolla ei ole D duuri sointua. Mutta kun transponoit saman sävellajin, vaikkapa G-duuriin (Eli juurikin E-molli)
 
G, am, hm, C, D, em, fm7b5
 
Niin huomaat että tuolta ne molemmat soinnut löytyvät, joten otappas testi, soita tuon Am D duurin päälle amollia, ei toimi oikein. Mutta kokeileppas E-mollia (G-duuri) niin johan gruuvaa.
 
Kannattaa ehdottomasti tutustua moodeihin, vaikuttaa paskalta alussa, mutta se on sellainen juttu, että ne loksahtaa yht äkkiä paikalleen.
 
aivoton treenaus kun ei kehitä kuin ehkä lihasmuistia..
 
Se et homma tulee selkäytimestä ei mielestäni voi olla huono asia.

Ei aina voi vetää samalla asteikolla koko sointukierron päälle.
Kun tuossa tapauksessa alkaa vetää D miksolyydistä niin johan istuu.

Se et homma tulee selkäytimestä ei mielestäni voi olla huono asia.
 
Silloinhan sä olet jo prosessoinut ko. asian aikaisemmin, eli olet jossain kohtaa ajatuksella treenannut asian. Se että soittaa selkäytimestä juttuja ei ole varsinaisesti treenaamista, mitään varsinaisesti uutta ei kerran opita.

Ei aina voi vetää samalla asteikolla koko sointukierron päälle.
Kun tuossa tapauksessa alkaa vetää D miksolyydistä niin johan istuu.
 
Tai toiselta nimeltään A-doorista...