Kitarat: soittaminen ›

Ilo ja "rock-riemu" ovat myös tärkeitä tunteita.
 
Duurista ovat vetäneet tunteella ja vielä erinomaisesti mm. AC/DC, ZZTop, Hendrix, Lynyrd Skynyrd ja KISS
 
Duuri on muuten monelle se kaikkein vaikein sävellaji.

Gary Mooren The Loner on tunne.
 
ON !

Jaha...ja perusteluja?!
 
Kunhan itse perustelet ensin omat tuntemuksesi !

Kunhan itse perustelet ensin omat tuntemuksesi !
 
Jos haluat tällä kommentilla sanoa, että tämä asia on mielipidejuttu, niin olen kanssasi ihan samaa mieltä!
 
...muussa tapauksessa en ole!

Jos haluat tällä kommentilla sanoa, että tämä asia on mielipidejuttu, niin olen kanssasi ihan samaa mieltä!
 
...muussa tapauksessa en ole!
 
Voiko tätä enää selvemmin ilmaista ?

Mikä tää käsitys on, että ei voi soittaa tosi taitavasti ja nopeesti, jos soittaa tunteella?
Tunteella soittaminen ei ota biisistä mitään pois, ainoastaan antaa lisää.
 
Tunne on soittajan oma käsitys soitettavasta biisistä. Jos soittaja kokee kappaleen tärkeeksi ja elää siinä mukana, uskon tunteen välittyvän myös kuulijalle.
 
Ja omasta soitostani: jos treenaan jotain biisiä nenä kiinni nuoteissa tai korva kiinni stereoissa, en tietenkään soita tunteella, koska kaikki energia menee biisin opettelemiseen. Mutta kun osaan biisin ja jos se herättää jotain erityisiä tunteita mussa, se välittyy mielestäni soittoon. Esim. on yks kappale, joka muistuttaa mua yhestä rakkaasta ihmisestä menneisyydessä, joka kerta kun soitan sen, tunteet on tosi pinnassa ja uskon, ettei se voi olla kuulumatta soitossa.
 
Ja Laihosta. Punch me I Bleed perkele, ettei muka oo tunnetta??!!

tunteettomuus on myös tunne.
Mikä onkaan ahdistavampaa kuin rakkauslaulu ilman tunnetta?

tunteettomuus on myös tunne.
Mikä onkaan ahdistavampaa kuin rakkauslaulu ilman tunnetta?
 
Voi jeesus sentään, olipa loistava syy nostaa tämä aihe.
Ota jollain tavalla kantaa alkuperäiseen kysymykseen.

Se tunne tehdään loppujen lopuksi niillä sävelvalinnoilla. Ja kyllä, bodomilla on tunteikkaita biisejä, senhän takia ihmiset sitä kuuntelee. Kuten jo joku tuolla aiemminkin totesi niin nykyään yleensä peitellään heikko tekniikka "tunteella" soiton ja naaman vääntelyn taakse, ei asia tietenkään ihan aina ole näin.

jos nyt ajatellaan vaikka laulajia ni eikös ne parhaat laulajat vedä hillittömällä tunteella joka käsittääkseni muodostuu hyvästä soundista ja vibrasta ja vireestä.....ja mikä tärkeintä fraseerauksesta....joitain poikkeuksia on vireen suhteen esim.Tom Waits,Neil Young,David Coverdale(varsinkin livenä)....mutta näillä hepuilla on silti tajuton fiilis tekemisissään......kysymys kuuluukin....yhtään väheksymättä hillittömän shred tekniikan omaavia soittajia.....
 
VOIKO 18 NUOTTIA SEKUNNISSA SOITTAVAN SOLISTIN ESITYKSESSÄ OLLA TUNNETTA?????
EI SITÄ AINAKAAN KERKEÄ KUULLA JOS SITÄ SIELLÄ ON!!!!
Ajatelkaapa jos laulajat lähtis tohon samaan leikkiin mukaan.....viddu et olis varmaan hyvän kuulosta!!!!!!

Musiikkissa ei ole tunnetta, musiikki ei ole tunteisiin kykenevä olento/asia. Musiikki on informaatiota jonka jokainen ihminen tulkitsee eri tavalla pohjautuen aiempiin kokemuksiin ja maailmankatsomukseen. Tämä tulkinnan erilaisuus eri ihmisissä käsitetään Tunteena. Siksi ei voi sanoa onko jokin musiikki voimakkaampitunteista kuin toinen, koska tunne on lähtöisin kuuntelijan päästä. Eri ihmisillä sama asia laukaisee eri hormoneja, jotka me havainnoimme Tunteena.
 
Edelleenkin olen tällä kannalla. Tai minusta tuossa on paljon tekemistä todellisuuden kanssa. Vai mitä miettii Titor?

Musiikkissa ei ole tunnetta, musiikki ei ole tunteisiin kykenevä olento/asia. Musiikki on informaatiota jonka jokainen ihminen tulkitsee eri tavalla pohjautuen aiempiin kokemuksiin ja maailmankatsomukseen. Tämä tulkinnan erilaisuus eri ihmisissä käsitetään Tunteena. Siksi ei voi sanoa onko jokin musiikki voimakkaampitunteista kuin toinen, koska tunne on lähtöisin kuuntelijan päästä. Eri ihmisillä sama asia laukaisee eri hormoneja, jotka me havainnoimme Tunteena.
 
Edelleenkin olen tällä kannalla. Tai minusta tuossa on paljon tekemistä todellisuuden kanssa. Vai mitä miettii Titor?
 
Mun tarkan kannan (joskin yksityiskohdat saattaisin ajatella eri tavalla näin puolitoista vuotta vanhempana) voi lukea tämän keskustelun alta, mutta olen samoilla linjoilla kuin sääkin. Pähkinänkuoressa:
 
Tunne on sellaisten ihmisten käyttämä termi, joilla ei ole kykyä erotella taide-esityksestä mitään yksityiskohtia. Jos haluat olla kuulumatta näihin, älä käytä sitä ilman syventävää argumentointia. Kun esitys ei sytytä, sanotaan että siitä puuttuu tunne. Tämä ei tarkoita yhtään mitään ja on sitä paitsi virheellinen väittämä.
 
Musiikki on viestintää. Viestin tarvitsee lähteä matkaan jostain, eli sillä täytyy olla jonkinlainen lähetin, tässä tapauksessa jokin joka tuottaa äänet joista musiikki koostuu. Lähetintä voimme kutsua myös esittäjäksi. Esittäjä lähettää viestin, joka päätyy vastaanottajalle. Vastaanottajan täytyy ensinnäkin vastaanottavassa tilassa, jotta viesti saapuu perille ja toisekseen samalla aaltopituudella kuin esittäjä, jotta viestin sisältö ymmärretään.
 
Kun musiikkiesityksen sijaan pohditaan jotain hiukan selkeämpää viestinnän muotoa, on pointtini mielestäni helpompi ymmärtää.
Jos luetaan esim. kirjaa, joka koostuu sanoista, vastaanottaja lukee tekstin ja jos ymmärtää lauseiden sisällön, ymmärtäminen herättää ajatuksia.
Jos katsotaan taulua, joka koostuu erilaisista viivoista, pisteistä ja muunlaisista geometrisistä muodoista, vastaanottajan päässä herää ajatuksia vasta kun viivojen ymmärretään esittävän jotain.
Eikö ole päivänselvää tällaisissa tapauksissa, että viesti itsessään ei sisällä yhtään mitään muuta kuin sen yksinkertaisen informaation, josta se koostuu? Kirjan tapauksessa kirjaimet/sanat, maalauksen kohdalla viivat/pisteet.
 
Pointti: Kaikki ajatukset ja reaktiot syntyvät vastaanottajassa itsessään sen pohjalta, miten informaatio tulkitaan - myös musiikissa.
 
Tästä syystä on epäkunnioittavaa ja osoitus diletanttiudesta, jos esittää väitteitä esityksen/musiikin tunnesisällöstä - siitä yksinkertaisesta syystä että se ei tarkoita mitään muuta kuin että lähettäjän ja vastaanottajan kommunikaatiotavat eivät kohtaa, ts. vastaanottaja ei ole samalla aaltopituudella kuin lähettäjä. Ei ole esittäjän syy ettei vastaanottaja saa esityksestä mitään irti - paitsi jos esittäjä itsekään ei yritä viestiä tosissaan. Tällaisessa tapauksessa vaan yleensä kukaan ei saa viestistä irti mitään eikä moisista viestijöistä mitään kuullakaan.
Lisäksi, vaikka viestistä ei saisikaan mitään irti, sekin on eräänlaista irti saamista ja on syytä esittää asia oikeassa muodossaan. Huono esitys on eriteltävissä pienempiin osiin, joista voi sitten kertoa muille. "En pitänyt esityksen dynamiikattomuudesta/totaalisesta fraseerauksen puuttumisesta/jännitteettömistä melodialinjoista/rytmisten ulottuvuuksien puutteesta/teknisestä yksinkertaisuudesta/jne."
 
Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että on syytä katsoa peiliin kun jokin asia ei aukea, eikä ensisijassa syyttää muita, ja jos päätyy siihen tulokseen että itse ymmärsi viestin, mutta sen sisällössä oli puutteita, on syytä perustella mielipiteensä. Jos ei tajua, on parempi tunnustaa se - ei kai kukaan, joka ei hevonkaan helvettiä fysiikasta ymmärrä, mene kvanttifyysikkofoorumille sanomaan että "elektronikenttiä koskevassa teoriassasi ei ole ajsfpaojsia". Wadever kyseinen sana sitten tarkoittaakaan, kyseessä on yksisuuntainen, argumentointia muistuttava lause, joka ei kuitenkaan ole sitä ja se saattaa alkuperäisen argumentoijan tilanteeseen jossa viesti on lytätty ilman mitään järkevää perustetta - tällainen lyttäys saatetaan vielä tehdä sellaisen henkilön toimesta joka ei mitään asiasta tajua.
 
Jos joku tulee puhumaan vierasta kieltä, ketä on syyttäminen siitä ettei viesti kulje perille? Onko vika puhujassa, joka parhaansa mukaan yrittää saada läpi sen mitä tarkoittaa?
 
VOIKO 18 NUOTTIA SEKUNNISSA SOITTAVAN SOLISTIN ESITYKSESSÄ OLLA TUNNETTA?????
EI SITÄ AINAKAAN KERKEÄ KUULLA JOS SITÄ SIELLÄ ON!!!!
Ajatelkaapa jos laulajat lähtis tohon samaan leikkiin mukaan.....viddu et olis varmaan hyvän kuulosta!!!!!!
 
Kuuntele beat box -äijiä, scattaajia ja tiettyjä klassisia aarioita. Ihan 18:ssa nuotissa ei välttämättä mennä, mutta varsin vikkelästi silti.
Lisäksi kysyisin, kun sitä tunne-termiä niin kovasti kaikki haluavat käyttää, että onko esim. laulajan jokaisessa kontekstistään irrotetusta äänessä sitä tunnetta? Eikö se muodostu siitä, mitä sanoissa kerrotaan ja niiden esitystavasta? Miksi ei silloin 18 nuottia sekunnissa soittavan henkilön muodostamissa isoissa fraaseissa voisi olla sitä tunnetta? Mitä väliä sillä on montako nuottia siellä on? Ei ne klasaripaavotkaan kauheen hitaasti aina soita.

Kuuntele beat box -äijiä, scattaajia ja tiettyjä klassisia aarioita.
 
Ei pysty kuunteleen ku mä yksinkertaisesti vihaan semmosta tapaa ns. laulaa!!!
(eli ne herättää tunteita......8)
 
Ihan 18:ssa nuotissa ei välttämättä mennä, mutta varsin vikkelästi silti.
Lisäksi kysyisin, kun sitä tunne-termiä niin kovasti kaikki haluavat käyttää, että onko esim. laulajan jokaisessa kontekstistään irrotetusta äänessä sitä tunnetta? Eikö se muodostu siitä, mitä sanoissa kerrotaan ja niiden esitystavasta?
 
Mä ku olin junnu 70 luvun alussa ja englannin kielen opetus ja sen yleensä missään kuuleminenkaan oli mitä oli,väitän omalta kohdaltani että englannin kielisten tekstien sisältö oli täysin sivuseikka mun junnuajan musa diggailussa........kuunneltiin vain ja ainoastaan niitä bändejä jotka vetos tunteisiin ja kuulosti sitä kautta hyvältä.....jostain syystä mustien laulajien tavassa ähkiä ja puhista ja kaiken peliin panemisessa oli nimen omaan järjetön määrä TUNNETTA eikä siellä välttämättä melodiassa tapahtunut juuri mitään,parin kolmen äänen ympärillä pyörittiin ja meno oli HIRVEE!!!!!!!
 
Sen sijaan esim. klassisen puolen laulajien tavassa laulaa on miltei mahdoton ottaa teksteistä mitään selvää kun ne jätetään "kitalakeen", eli tekstin tärkeys on tässäkin suht olematon......toki myönnän että klasari laulajat joutuvat tekemään järjettömän määrän duunia saadakseen äänestään täysin luonnottoman ja kylmän kuuloisen mutta se onkin jo eri juttu!!!
 
Miksi ei silloin 18 nuottia sekunnissa soittavan henkilön muodostamissa isoissa fraaseissa voisi olla sitä tunnetta? Mitä väliä sillä on montako nuottia siellä on?
 
Kyllähän sillä soittajalla saattaa itsellään olla vaikka minkälaisia tunteita,mutta veikkaampa että päällimmäisenä tunteena on pelko kyseisen akrobatiaan verrattavan suorituksen onnistumisesta!!
 
Eli välittyykö se tunne vai ei.........jotku diggaa ihan homona ja jotku toiset taas vihaa......

Mä ajan tässä takaa sitä että 18 nuottii sekunnissa soittavan tai "laulavan" tyypin aktiin ei enää mahdu minkäänlainen fraseeraus....eli ei yksinkertasesti kerkee tekemään niille nuoteille semmosia asioita jotka muuttaa niiden luonnetta esim. juuri tunteisiin vetoavaksi....
sitä mä en yritä tässä väittää etteikö se olisi kunnioitettavaa jos joku on jaksanu nähdä paljon vaivaa kyseisen taidon hankkimiseen....
 
mut kyllähän se aika sirkus henkiseks touhuks menee eikä sillä liene kovinkaan suurta tekemistä itse musiikin kanssa.....

Mä ajan tässä takaa sitä että 18 nuottii sekunnissa soittavan tai "laulavan" tyypin aktiin ei enää mahdu minkäänlainen fraseeraus....eli ei yksinkertasesti kerkee tekemään niille nuoteille semmosia asioita jotka muuttaa niiden luonnetta esim. juuri tunteisiin vetoavaksi....
sitä mä en yritä tässä väittää etteikö se olisi kunnioitettavaa jos joku on jaksanu nähdä paljon vaivaa kyseisen taidon hankkimiseen....
 
mut kyllähän se aika sirkus henkiseks touhuks menee eikä sillä liene kovinkaan suurta tekemistä itse musiikin kanssa.....
 
Niin mutta katsoppas kun niissä se "tunne" välitetään sävelvalinnoilla eikä vibratolla. Ja jos sun ainoo kuva tilutuksesta on "18 nuottia sekunnissa" niin luulisin että et luultavasti hirveästi ole perehtynyt tilumaailmaan, sillä se on vähän muutakin kuin 18 nuottia sekunnissa. Mutta ymmärrän kyllä jos ei tilutus iske, sillä luulisin että olet kumminkin aikalailla eri koulukunnan miehiä.

Niin mutta katsoppas kun niissä se "tunne" välitetään sävelvalinnoilla eikä vibratolla. Ja jos sun ainoo kuva tilutuksesta on "18 nuottia sekunnissa" niin luulisin että et luultavasti hirveästi ole perehtynyt tilumaailmaan, sillä se on vähän muutakin kuin 18 nuottia sekunnissa. Mutta ymmärrän kyllä jos ei tilutus iske, sillä luulisin että olet kumminkin aikalailla eri koulukunnan miehiä.
 
joo ja väärinkäsitysten välttämiseksi........en missään tapauksessa ylenkatso tai aliarvioi "tilutusta"..... (täälläkin palstalla kirjoitteleva Matias Kupiainen on mun ymmärryksen mukaan aivan kansainvälistä huipputasoa omassa genressään ja nostan hattua todella korkealle ja pidän jäbää ihan meediona noissa soittohommissa)....ja ymmärrän varsin hyvin et tänä päivänä stydimmässä musassa keinot on jo niin käytetty että ainoo tapa saada siitä soittajille mielenkiintoista on tehdä siitä mahd. haastavaa.....
mutta kun en ole sen koulukunnan miehiä ni ajattelen sitä kuulijan kannalta ja mun mielestä ainoa tapa saada soittoon ns. tunnetta on fraseeraus......mut jos soitto on lähes valoa nopeampaa mä en ikävä kyllä kerkeä kuulemaan sieltä mitään muuta ku sen nopeuden,eli käykö tässä niin että se ylinopea soitto onkin tarkoitettu vain ja ainoastaan toisille ylinopeille kollegoille???????
 
Pointti on siinä et jos soitto on niin nopeaa että kuulija ei ehdi rekisteröidä mitä soitetaan niin voiko se tunne välittyä siitä soitosta!!!!!!!

Niin mutta katsoppas kun niissä se "tunne" välitetään sävelvalinnoilla eikä vibratolla. Ja jos sun ainoo kuva tilutuksesta on "18 nuottia sekunnissa" niin luulisin että et luultavasti hirveästi ole perehtynyt tilumaailmaan, sillä se on vähän muutakin kuin 18 nuottia sekunnissa. Mutta ymmärrän kyllä jos ei tilutus iske, sillä luulisin että olet kumminkin aikalailla eri koulukunnan miehiä.
 
Vaikka olenkin sitä mieltä ettei "tunne" riipu nuottien määrästä, niin minusta 99% noista 18nuottiasekunnissa tiluttajista perustaa sävelvalintansa ns. "nopeuteen". Elikkäs otetaan se helpoin mollisweeppiarpeggio, helpoin sormitus ja megasärö peittämään kämmit. Kömpelö analogia: "mä pystyn soittaan tempoon X" = "mä pystyn ajaan formulalla 350 km/h - suoralla". Se 1%? Tyylillä ja tunteella soittavat virtuoosit, joilla on niin kova tekniikka ettei "nopea" soitto rajoitu neljän nuotin sahaamiseen. Linjalla pysytään vaikka tulisi mutkia matkaan :-)

Heh...tulipas typerää tekstiä. Laitan synttärihuuman piikkiin :-)
 
t. nimim. "alkoholilla oli osuutta asiaan"

Kuunnelkaa Ritchie Blackmorea niin tiedätte, mitä on tunne. Huh huh kyseisen herran melodian taju ja kyky tuoda se myös soitollaan esiin. Ei ole hienompaa kuultu. Sanotaan tästä nyt viakka biisinä fires at midnight ja etenkin sen soolo.

Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Muusikoiden.netin asiantunteva raati on ilmaissut kantansa siitä mikä on tunteellista soittoa ja mielestäni muiden tulisi yhteisöllisyyden nimissä kunnioittaa sitä kantaa. Miksi soittaa liikaa nuotteja kun yksittäisillä nuoteilla voi ilmaista tarpeellisen emootion, niin kuin esim. B.B. King tekee. Täällä käytävä keskustelu vain kuvastaa sitä miten epäkypsää ja sivistyvymätöntä porukka täällä oikeasti on, pidetään jotain hevirokkia tunteikkaana musikaalisuuden ilmentymänä kun voisi kuunnella _aidosti_ tunteikkaita artisteja kuten Johnny Winter ja Janne Henriksson & Kokemus.