Kitarat: kitarakamat ›

Tulipa otsikon mukainen kyhäelmä mieleen, kun tuota signaalin heikkenemistä ja yläpään katoamista olen yleisesti mietiskellyt. Eli miksei tuollaista konfiguraatiota ole käytetty esim. backlinellä soitettaessa (vai onko); siis kitarasta (efektien kautta) lyhyt kaapeli vahvarille, josta sitten lähtisikin riittävän pitkä piuha kaiutinkaapille?
 
Syntyykö tuo signaalihäviö sitten enemmänkin pedaalien plugi-jakkiliitoksissa (ei yhtä hyvä johtavuus kuin pelkässä piuhassa) vai tuleeko tuollaisesta metrien luokkaa lyhentyneestä "heikkovirtasignaalitiestä" kuitenkaan huomattavaa hyötyä? Eli kitarasta lähtevä piuha + pedaalit muodostavat kuitenkin liian pitkän ketjun kitaran mikeille ajettavaksi? Ja näin ollen hyvä puskuri olisi joka tapauksessa tarpeen.. No, heittelenpä vain ajatuksia ilmaan, mitä mieltä ihmiset ovat?
 
Olisihan se tietenkin hassun näköistä / epäkäytännöllistä (?), jos nuppi olisi jossain efektilaudan kyljessä kiinni, mutta ehkei rokkarin katu-uskottavuus siitä kuitenkaan vähene.

Oma-aloitteista pohdintaa, loistavaa! :o)
 
Semmonen perustavaa laatua oleva juttu, että kun kitaramikkien impedanssi on kuitenkin 4-16 kilo-ohmin luokkaa, niin vahvistimessa se on 4-16 ohmin luokkaa. Eli tuhannesosa. Tällöin myös kajaripiuhan matkalla muodostuvat kaapelikuormat kuuluvat soundissa.
 
efektien kautta
Hyvin toimiva efektin bufferointi (ei-true-bypass (=false-bypass?)) poistaa pitkän piuhan ongelman käytännössä kokonaan. On myös helpohkoa rakentaa vaikkapa kitaran sisään 1:1-suhteella vahvistava esivahvistin, joka poistaisi pitkän piuhan ongelmat myös true-bypass-efekteillä.

Oma-aloitteista pohdintaa, loistavaa! :o)
 
Ajattelin erottua joukosta :) No ei.
 
Hyvin toimiva efektin bufferointi (ei-true-bypass (=false-bypass?)) poistaa pitkän piuhan ongelman käytännössä kokonaan. On myös helpohkoa rakentaa vaikkapa kitaran sisään 1:1-suhteella vahvistava esivahvistin, joka poistaisi pitkän piuhan ongelmat myös true-bypass-efekteillä.
 
Bufferointi oli tiedossa kyllä, mutta tulipa vain tuollainen aikalailla erilainen lähestymistapa tähän ongelmaan. Ja jos tuo pitkä kaiutinkaapelikin aiheuttaa kerran soundiin muutosta, ni kaipa se bufferi on edelleen se paras vaihtoehto.

Noista kaiutinkaapeleista, että jos kaapelin poikkipinta-ala on ns. riittävä (ei normaalia instrumenttipiuhaa), niin soundimuutokset ja muut vastaavat ilmiöt pitäisivät kyllä olla aivan minimissään.
 
Itse värkkäsin kaiutinkaapelini käyttämällä Supran 4.0mm^2 hifikaiutinkaapelia, plugeina neutrikin mustia, juotoksissa hopeatinaa ja kaapelin päälle laitoin vielä mustan nylonsukan - hienot ja järeät tuli :) Suosittelen DIY-puuhia kaikille!

Miten ihmeessä sait noin järeätä kaapelia tungettua neutrikkiin? Kerran suunnittelin vastaavaa kun oli ylimääräistä kaapelia ja plugeja käsillä..
 
Kitaravahvistimissa on kuitenkin niin pienet tehot ja kaiutinjohdot niin lyhyitä ettei paksuista kaapeleista ole hyötyä. Kunhan nyt käyttää kaiutinkaapelia ja ei ihan sitä ohuinta rimpulaa.
 
Olishan tollanen 2x4mm2 kaapeli aika miehekkään olosta kyllä :)