Yleistä keskustelua musiikista ›

Nuo vaan tahtovat usein olla toisensa poisulkevia pointteja. Kun on tarpeeksi omaperäinen, on liian omaperäinen. Kyllä helpommalla pääsee, jos menee siitä, mitä jo valmiiksi kuunnellaan, valitettavasti.
 
Mä tarkoitinkin noiden olevan enemmänkin joko-tai kuin sekä-että.

Biisintekoa voi toki opetella ja joskus se onnistuu, mutta mä tarkoitin lähinnä sitä, että on helpompi palakta joku tekemään niitä hyviä biisejä jo valmiiksi hyvännäköiselle pumpulle...
 
Aa. Niinpä tietysti. Mutta joo, noinhan useinkin toimitaan, erityisesti niiden läpimurto-tyyppisten hankkeiden kanssa.

Oman pointin keksiminen on yllättävän vaikeaa, mutta uskoisin myös, että erittäin palkitsevaa. Onko keinoja opetella tai vainuta ta hakea sitä?
 
10% luovuutta ja 90% työtä ?

Kaikkein tuottavimpia nuo ovat olleet nuo mullistajat.

Niinpä...olet edelläkävijä tai perässähiihtäjä :) Kenellä on kanttia ottaa riskejä. Jokaisessa yhtiössä tehdään riskienhallintatyötä jatkuvasti. Joskus häviää, joskus voittaa. Pääasia että ollaan plussalla, ainakin ensi vuonna.

Aina tulee joku juttu jota kukaan ei ole osannut ennustaa. Sitten se muuttuu mainstreamiksi. Mutta samalla myös monet ennustettavat jutut menee läpi.

Bonhamille: niinkuin Kivi jo sanoi, ei bändit välttämättä tee tuota palapeliduunia. Olen aivan varma että suurin osa "kopiobändeistä" on ihan aitoja omassa jutussaan. Jos diggaa jonkun artistin musaa ja on nuori, niin tottahan toki se usein näkyy ja kuuluu, jopa ihan kiusallisuuteen asti.

ääh, ei näin pitkiä threadeja jaksa edes lukea. oma mielipiteeni on kuitenkin v i s i o. pitää olla joku visio ja yhtä lailla taito toteuttaa se
 
enkä usko että pystyis mitenkään opettelemaan, kehittämään kyllä. sitä joko on tai - niin kuin valitettavan useassa tapauksessa - ei

Ja miten voi päästä radioon jos ei aloita niittämällä jonkinlaista mainetta livebändinä?
 
öö..
 
Tiktak?
Gimmel?
 
Ai niin ja tietysti Leevi and the Leevings, joka ei ole koskaan vetänyt ainuttakaan keikkaa.

öö..
 
Tiktak?
Gimmel?
 
Ai niin ja tietysti Leevi and the Leevings, joka ei ole koskaan vetänyt ainuttakaan keikkaa.
 
Pukki heräs nyt vähän hitaasti. Tuohon kysymykseen vastattiin viimeistään sivu sitten, Leavings tais tulla mainituksi jo aiemmin.
:-)

ääh, ei näin pitkiä threadeja jaksa edes lukea. oma mielipiteeni on kuitenkin v i s i o. pitää olla joku visio ja yhtä lailla taito toteuttaa se
 
enkä usko että pystyis mitenkään opettelemaan, kehittämään kyllä. sitä joko on tai - niin kuin valitettavan useassa tapauksessa - ei
 
Tähän voisi pyytää hieman tarkennusta; visio mistä?
 
Omasta musasta? Musiikkibisneksestä? Tulevaisuudesta? Perinteistä? Omista kyvyistä?...

Miksikö eruttuvat...
Ei käytetä hoppareita!

ei kukaan jaksaisi kuunnella tuhatta HIM-kopiota (tunnen muuten yhden tajuttoman paskan HIM-kopiobändin, ei tule koskaan menestymään vaikka bändin jätkät ovat niin kukkoja, että).
 
Vittu, sehän puuttuiskin, jos paskaa kopioimalla tuottaiskin jotain hyvää.

Mutta pitääkö erottua massasta? Ei ainakaan levy-yhtiöiden mielestä näytä siltä.
 
mä veikkaisin, että levy-yhtiötkin mielellään julkaisisivat myös hieman kulmikkaampaa musiikkia jos sellaista vain joku tekisi.. Tai tottakaihan sitä tehdään, kummallista musiikkia siis, mutta taitaa olla enemmänkin sellaista projektiluontoista hupailua tai sitten jotain musiikkiopistojen pläjäyksiä jotka on jo valmiiksi suunniteltu niin ettei niitä viedä sen pidemmälle kun kerran paikalliseen baariin keikalle samaan aikaan kun siellä on se toinen saman musiikkihautaamon projekti keikalla.
 
Kuinka monen bändin treenikämpällä olen minäkin ehtinyt käydä jossa vedetään pienessä kännissä sellaista tasapaksua puulaaki bluespohjaista rokkia, jossa soolokitaristi on ehkä musikaalisin henkilö ja hänenkin musikaalisuutensa on visusti keskitetty niihin sooloihin ja laulaja on pahin päällepäsmäri vaikkei silläkään ole mitään mielenkiintoisia ideoita vaan kaikki ovat jotain leikkaa-ja-liimaa-omalta-suosikilta tyyppisiä pastisseja. . .? Olenko nähnyt uusia musiikillisia tuttavuuksia tämän kesän aikana? Olen. Oliko missään mitään potentiaalia tai mielenkiintoista? Ei oikeastaan yhdessäkään, ja jätän ainoan poikkeuksen mainitsematta koska kyseinen orkesteri ei minua kuitenkaan mainosmiehekseen ole palkannut.

Kuinka monen bändin treenikämpällä olen minäkin ehtinyt käydä jossa vedetään pienessä kännissä sellaista tasapaksua puulaaki bluespohjaista rokkia, jossa soolokitaristi on ehkä musikaalisin henkilö ja hänenkin musikaalisuutensa on visusti keskitetty niihin sooloihin ja laulaja on pahin päällepäsmäri vaikkei silläkään ole mitään mielenkiintoisia ideoita vaan kaikki ovat jotain leikkaa-ja-liimaa-omalta-suosikilta tyyppisiä pastisseja. . .?
 
Tuossa on vinha perä. Kerran kuuntelin läpi johonkin RockSM (tms.) esikarsintoihin lähetetyt n. 100 nauhaa läpi ja niistä ehkä viidessä oli jonkinlaisia omaperäisiä ja kinnostavia musiikillisia ideoita. Loput olikin sitten (karkeasti arvioituna) joko rokkipluusia äärimmäisen kliseisesti toteutettuna tai sitten suoria kopioita jonkun tunnetun bändin tyylistä.