| Aihe: Konserttiarviot | |
|---|
 sellisti
15.01.2006 22:20:08 (muokattu 15.01.2006 23:46:32) | |
|
(Arvon moderaattorille: voisikohan tämän saada pysyväksi?)
Oletko käynyt viime aikoina hyvässä klassisessa konsertissa/oopperassa tms.? Tai huonossa? Jaa sen herättämät ajatukset meidän muidenkin kesken arvostelun muodossa. Täällä kaikki saavat toimia musiikkikriitikkoina. Toivomuksena olisi asiallisia mutta persoonallisia konserttikuvauksia. Mikä oli hyvää, mikä huonoa ja miksi?
Sana on vapaa!
E. Lisättäköön vielä alemman kirjoittajan hyvän pointin perusteella, että kaikenlaisista konserteista saa siis kirjoittaa - siitä riippumatta onko kyse oppilas- tai amatöörimuusikoiden vai maailman huippuammattilaisten esityksistä.
Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam | |
Monasti kun puhutaan hyvästä klassisesta niin mennään tuonne oopperoiden ja sellasten puolelle, itse olen sitä mieltä että erittäin hyvää klassista löytyy jo eri konservatorioiden tapahtumista (joulu- ja kevätjuhlat yms...). Vaikka kaikkien pienemmät soittaisivatkin nuotin vierestä niin joukossa on aina hyviä soittajia joita kannattaa kuunnella... On myös hauskaa seurata että jos käy useasti samoissa konserteissa niin siellä kuulee kun joku tietty soittaja edistyy aina kerta kerralta.
Taidan olla hullu mutta minä tulen hyvälle mielelle kun näen jonkun puolituntemattoman kaverin edistyksen mikä ei sinänsä minulle kuulu.
Edit: ollut samanlainen räkänokka siellä lavalla ja olen vieläkin...
Ira furor brevis est. | |
Monasti kun puhutaan hyvästä klassisesta niin mennään tuonne oopperoiden ja sellasten puolelle, itse olen sitä mieltä että erittäin hyvää klassista löytyy jo eri konservatorioiden tapahtumista (joulu- ja kevätjuhlat yms...). Vaikka kaikkien pienemmät soittaisivatkin nuotin vierestä niin joukossa on aina hyviä soittajia joita kannattaa kuunnella...
Oot ihan oikeessa, ja täydensinkin siltä osin aloitusviestiä.
On myös hauskaa seurata että jos käy useasti samoissa konserteissa niin siellä kuulee kun joku tietty soittaja edistyy aina kerta kerralta.
Taidan olla hullu mutta minä tulen hyvälle mielelle kun näen jonkun puolituntemattoman kaverin edistyksen mikä ei sinänsä minulle kuulu.
Et (toivottavasti) ole hullu, sillä minä nautin ihan samasta asiasta. Joskus jopa enemmän kuin jostain hyvästä ammattilaisesityksestä.
Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam | |
Kaartin Soittokunta (http://www.kaartinsoittokunta.fi/)
Shostakovitsh 100 vuotta -juhlakonsertti
johtaja: Elias Seppälä
solisti: Touko Lundell, trumpetti
Temppeliaukion kirkossa 17.1.2006
Olen ollut Kaartin soittokunnan konserttien vakiokuuntelija jo pari vuotta. Ennen KS:n konserttisarja kuultiin Ruoholahdessa, Helsingin konservatorion salissa. Ruoholahdesta on sittemmin siirrytty Töölöön, Temppeliaukion kirkkoon, jonne ehkä satunnaisempikin konserttikävijä saattaa eksyä.
KS on siis se "Suomen virallinen bändi", joka soittaa mm. Linnanjuhlissa, diplomaattipäivällisillä ja vartioparaateissa. Se on myös Suomen ainoa täysikokoinen ammattipuhallinorkesteri. Aika harva edes tietää, että kaikkien "virallisten velvollisuuksien" lisäksi KS soittaa useita konsertteja vuodessa. Osa konserteista on viihdekonsertteja ja osa taidemusiikin konsertteja. Taidemusiikin konsertteja ovat juuri nämä Temppeliaukion kirkossa kuultavan Töölö-sarjan konsertit.
Tällä kertaa konsertin teemana oli Shostakovitsh, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Konsertti alkoi Shostakovitshin Kultainen aika -balettisarjalla, jonka oli sovittanut Pertti Pekkanen. Neliosainen sarja oli hauska näyte Shostakovitshin humoristisemmasta puolesta. Musiikki oli tonaalista, mutta nyrjähteli, ikään kuin soittajat olisivat soittaneet väärin. Sovittaja oli tehnyt hyvää työtä, soittimien erilaiset äänenvärit toivat juuri oikeanlaisia äärimmäistilanteita.
Toisena numerona kuultiin toisen neuvostosäveltäjän, Arkadi Nesterovin (s.1918) Konsertto trumpetille ja puhallinorkesterille op. 42. Yksiosaisen konserton solistina toimi Touko Lundell. Nesterovin konsertto on sävyltään hyvin samankaltainen, kuin venäläinen/neuvostoliittolainen musiikki 1900-luvulla usein on. Tämän "venäläisyyden" olisi tunnistanut heti, vaikkei olisi tiennyt säveltäjän olevan kyseisestä maasta. Konsertto ei kuitenkaan ollut kovin mielenkiintoinen sävellys. Orkesteriosuudet olivat hieman jäsentymättömän kuuloisia. KS tuntui olevan paikoitellen hukassa epäselvien rytmien kanssa. Touko Lundell soitti taiturimaisesti, mutta allekirjoittanut olisi kaivannut soittoon lisää loistokkuutta. Oli myös hieman häiritsevää, että Lundell soitti koko ajan trumpetin kello melkein kiinni nuottitelineessä.
Väliajan jälkeen kuultiin vielä kaksi Shostakovitsh-numeroa. Ensin kuultiin Elias Seppälän sovittama Pultti-balettisarja. Tämäkin balettisarja on sitä hauskaa ja satiirista Shostakovitshia, josta nousee hymy huulille. Sarjan osien nimiä (mm. "Byrokraatti" ja "Yes man, opportunisti") oli hauska seurata, niiden kautta Pultti-baletin sanomakin kävi selväksi.
Viimeisenä konsertissa kuultiin Charles Righterin sovitus Shostakovitshin 5. sinfonian finaalista. Tämäkin sovitus oli oikein hyvä ja siinä käytettiin monipuolisesti hyväksi puhallinorkesterin monia erilaisia sävyjä. Tämä viimeinen numero edustikin sitten sitä vakavampaa Shostakovitshia. 5. sinfonian suosion syyt eivät jääneet epäselviksi viimeisen äänen kajahtaessa. Yleisö oli todella haltioissaan.
Tässä konsertissa menin ensimmäistä kertaa Temppeliaukion kirkon parvelle istumaan ja voin suositella parvea kaikille. Sinne soitto kuuluu tasapainoisena, ainakin jos istuu keskellä parvea. Alhaalla istuessa olen usein ihmetellyt kummallista balanssia, joka johtuu kirkon seinien erikoisesta muodosta.
Kaiken kaikkiaan konsertti oli oikein hieno kokonaisuus. Siellä täällä oli hieman orkesterin hajanaisuutta, mutta yhteissointi pysyi hyvänä. Orkesterista nousseet soolo-osuudet olivat poikkeuksetta hyvin kaareutuvia ja soivat laulavasti tai terävästi aina tarpeen mukaan. "Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta
"Sävis on semmonen, jolla on IHQ ruskia tukka." -JCM Musica Nova 2006 | |
Fri 21 January 2005, Temppeliaukio Church at 7.00 pm
FRIDAY CONCERT 4 / CANARIES TOUR SEND-OFF CONCERT
Susanna Mälkki, conductor
Christian Lindberg, trombone
Haydn: Symphony No. 98
L. Mozart: Concerto for Alto Trombone
Berio: SOLO for trombone and orchestra
Brahms: Variations on a Theme of Haydn op. 56a for orchestra
Ensimmäistä kertaa kävin Linbergiä kuuntelemassa ja kyllä kannatti. Parhaiten mieleen jäi tuo Berion sooloteos Pasuunalle ja orkesterille. Biisi vain vyöryi yli ja tuntui olevan kaikkialla. Kylmiä väreitä vain tuli ja tuli.
Berion sävellyksessä oli myös yksi huvittavakin piirre. En voinut olla hymyilemättä kun n. biisin puolessavälissä tuubisti rupesi takapultissa tunkemaan armottoman kokoista sordiinoa torveensa ja soitti pari pikaista säveltä ja poisti sordiinon. Ilmeisesti säveltäjä oli halunnut juuri nuo pari säveltä soitettavaksi sordiinon kanssa.
Toinen mieleen jäänyt tapaus oli Grigori Sokolovin konsertti Riihimäen kesäkonserteissa 2005. Toimin tuolloin kesäkonserttien silloisen taiteellisen johtajan apulaisena ja olimme pyrkineet tekemään esiintymispaikasta juuri sellaisen kuin Sokolv oli vaatinut. Sokolov on hyvin tunnettu temperamentistaan ja jos esiintymispaikan ulkonäkö/akustiikka tai flyygeli ei herraa miellytä, saattaa hän jättää koko konsertin pitämättä. Siinä sitten kädet hikoillen odotimme kun ennen esitystä hän kokeili flyygeliä. Onneksi totesi pitävänsä flyygelistä (Steinway) ja oli oikein tyytyväinen paikkaan.
Itse konsertti oli upea kokemus (tosin odotuksetkin oli korkealla, olihan kyseessä sentään mega-stara). Vaikka itse en pianisti olekaan, voin kuitenkin todeta että Sokolovin soiton pehmeys ja erityisesti nopeiden juoksutusten sulavuus on jotain aivan hämmästyttävää. Sellaisen soundin sai flyygelistä ulos että harva moiseen pystyy. Biisilistaa en muista mutta ainakin soitti paljon Chopinia (mm. Fantasie-impromptun) ja ylimääräisinä ainakin Rimsky-Korsakovin Flight of the Bumblebeen.
''Arvostelut'' tehty pitkälti fiilis-pohjalta ja myös melko puutteellisia. Christian Linbergiä ja Grigori Sokolovia voin kuitenkin lämpimästi suositella kaikille. Menkää ihmeessä kuuntelemaan jos on mahdollisuus! | |
27.1
Tampere Filharmonia
Tampere-talo (Ensi käynti, helvetin hyvä akustiikka)
Johtaa Marc Soustrot
Solisti Jean-Philippe Collard, piano
Ohjelmisto
Duruflé - Kolme tanssia
Ravel - Pianokonsertto G-duuri
Franck - Sinfonia d-molli
Duruflé - Kolme tanssia
En ollut koskaan kuullut Duruflea, joten mahdoton sanoa tulkinnasta mitään hyvää/pahaa. Ei ainakaan kalskahtanut korvaan mikään liikaa/liian vähän, eikä mitään suoria virheitä kuulunut. Pidin erityisesti kolmannesta tanssista.
Kaikki "tanssit" kuulosti todella Ranskalaisilta. Orkesterointi ei kuulostanut järin omaperäiseltä. Oli sitä perus Ranska soundia (Debussy/Ravel etc..). Soustrot tanssatehteli mukavasti, oli muutenkin tyylikkään oloinen miekkonen. Pidin äijän tempo valinnoista, ja muutenkin (Etenkin) rytmikäs johtaja.
On tutustuttava Durufleen tarkemmin. Melodiat kuulostivat hyvinkin Ravel maisilta. Sopi hyvin Piano concertoa edeltämään. Tiedättehän, varsinkin Ranskassa harrastettin paljon tuossa 1900-luvun alussa sellaisia lasten lällätys melodioita (En osaa paremmin kuvailla). Sellaisia hassuja ja rytmikkäitä, "riffejä". Harmonisesti ei mitään "rankkaa" matskua. Sävellajit vaihtuivat mukavan luontevasti, ja melodiat liikkuivat tyllitajuisen kromaattisesti.
Ravel - Piano Concerto G-Duuri.
Kyseinen setti on yksi minulle tärkeimmistä/läheisemmistä sävellyksistä. Tämä ja vain kourallinen muita juttuja sai minut lopullisesti innostumaan 1900-luvun säveltaiteesta.
Collard astelee lavalla, mukavan näköinen heppu, näyttäisi olevan hyvissä fiilareissa. Eka osa alkaa.
Olen kuullut kolme eri versiota (Levyltä) tästä piano concertosta, ja täytyy sanoa että ei taida olla kyseinen teos mitään Tampereen filharmonian ominta hommaa. En tiedä kuinka paljon johtaminen vaikuttaa, jotenkin tuntui että on jäänyt treeni aika vähille. Liian jännittyneellä tatsilla vedettiin. Ei nyt mitään suoria virheitä kuulunut ensimmäisessä osassa. Mutta juurikin dynamiikka ei mennyt minun makuuni. Jotkut soittimet hukkuivat miltein kokonaan ja toiset, joiden minun mielestäni kuuluu olla taka-alalla hyökkäsivät peitoten muut soittimet.
Collard veti todella mainiosti ensimmäisen osan, sieltä tuli jotain juttuja esiin mitä en ennen ollut laittanut edes merkille, varsinkin nopeissa juoksutuksissa. Rytmillisesti mahtava pianisti. Muutenkin rohkeutta kuulostaa "itseltään". Tunnistettava tatsi.
Toinen osa: Rauhallinen, paljon pianoa. Collardin tatsi ei ehkä ollut kaikista parhaiten esillä tässä osassa. Tuntui, että ensimmäisen osan tykityksessä yksi kosketin olisi mennyt hieman epävireeseen, collard jotenkin "vältteli" soittamasta kovinkaan kovaa sitä. Odottelin innoissani huilusooloa, joka saa minut aina ihan mielettömiin kananlihoihin.
Huilusoolo tulee, tippa meinaa tulla linssiin, ei siksi että soitto olisi niin kaunista, vaan täysin päin vastoin. Nuori soittaja, varmaan jotain 20-30. Veti yhden OLEELLISEN äänen väärin, ja muutenkin kuulosti kammottavalta räpellykseltä. Ei sillä, kaikkihan tekee virheitä, mahdollisesti yleisesti ottaen hyvä huilisti, ei pistänyt myöhemmin mitään mikä olisi häirinnyt. Loput toista osaa meni hienosti, kuulosti juuri minun mieleiseltäni. Tämän huilusoolon jälkeenhän orkesteri tulee enempi esiin.
Jäi sellainen fiilis, että ihan kuin Collard olisi parhaimillaan juurikin piano/orkesteri meiningissä, koska toisen osan alku, Joka on soolopianoa (pää osin) ei vakuuttanut. Välillä ei tiennyt kumpi johtaa, Collard vai JOHTAJA.
(Toisen osan jälkeen joku vanhempi rouva havahtui hereille vieressäni)
Kolmas osa: Taas Collard potkii perseelle, ja kunnolla. Samat, etenkin dynaamiset hommat kusee; alussa on pari OLEELLISTA melodiaa puhaltajien osalta. Huilu hukkuu, on varmasti pirun vaikea juttu soittaa, menee todella korkealta. Yleisesti ottaen, heikoin suoritus koko Piano concertossa oli puhaltajien osalta, yhtä noin. 50 vuotiasta puhaltajaa lukuun ottamatta, joka soitti todella hienosti koko-ajan. Perkussiot/jouset/harput toimivat oikein hyvin.
Mutta kaiken kaikkiaan levyillä kuulee (pitäisi kuulla) vain hyviä/täydellisiä suorituksia. Ja johtaja/orkesteri ei varmaankaan ollut kauheasti yhteistyötä tehnyt, joten nämä hommat huomioiden oli ihan ok meininki. Taas jaksoi hymyilyttää toi "ravataan lavalla ainakin pari, jos hyvä meininki, niin kolme kertaa aploodien saattamina". Tosin Collard veti lyhyen hassuttelun "encorena" pianolla. Hauska mies.
Lähettiin meneen, piti ehtiä soittamaan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt muutamaan viikkoon.
Seuraavaksi tsekkaan ulos Stravinskyn pulcinella Jytäkylään. | |
Edelliseen viitaten..
Olin myös samaisessa konsertissa, ja muutama asia jäi mietityttämään.
Ensinnäkin orkesterin ja solistin yhteistyö ei todellakaan ollut täysin kitkatonta - siinä olin samaa mieltä. Ehkä johtuu siitä, että Ravelin pianokonsertto on orkesterille paha säestettävä. Ja toiseksi eihän niitä harjoituksia solistin kanssa ole kuin 2 tai enintään 3. Loistavaa soittoa voisi vaatia ehkä 5-6 harjoituksen jälkeen.
Soolohuilistista: hän yleensä soittaa kuin enkeli. :) Todella loistava muusikko. Ja saihan hän 2. palkinnon Jean Pierre Rampal–huilukilpailussa Pariisissa. Kaikki joskus hermostuvat ja tekevät virheitä.
Sulta jäi loppuhuipennus kokematta konsertin lopussa.. :P
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Artur Rubinstein- |  Uppi
01.02.2006 19:14:49 | |
|
Se ns. loppuhuipennus oli ehkä mauttomuuden huippu. Siis taskulämmintä koskenkorvaa pesunkestävälle fransmannille??!!? Ja ties mitä, onneksi en nähnyt enkä kuullut kaikkea takaparvelle asti. Kyllä hävetti taas olla suomalainen. Onneksi se oli vaan yhden muusikon keksimä juttu, eikä orkesterin virallinen "kiitos" kapellimestarille.
Orkesterin ja solistin yhteistyö ei tosiaankaan ollut ihan kitkatonta, mutta ei se maailmaa kaatanut, inhimillistähän se on. Se encore oli kiva (Mozartin voileipäbiisi.) Puhaltajista yleensä ei ole kyllä Filharmonian konserteissa huomautettavaa, mitä nyt joskus käyrätorvet kiksailee, mutta se taitaa niillä kuulua asiaan... Minusta on ylipäänsä turhaa mennä konserttiin etsimään suorastaan virheitä soitosta, sillä ainahan se on eri asia kuin kuunnella levyä. Ei muusikot ole mitään koneita, ja tulkintaeroja löytyy aina.
ZernoBillyn melko mielenkiintoiseen kirjoitukseen on ystävällisesti huomautettava, että suomen kielessä yleensä käytetään sanaa pianokonsertto englanninkielisen piano concerton vastineena. | J.Ahonen
01.02.2006 23:38:46 (muokattu 01.02.2006 23:41:42) | |
|
En lähde virheitä kaivelemaan konsertteihin, mutta kun arvostelu piti vääntää, niin pitihän noista virheistä mainita. Oli 2. kerta kun käyn klasari konsertissa, joten en tiedä sitten mikä on yleinen "taso". Mutta tuon perusteella lähden kyllä uudestaan mieluusti, etenkin tsekkaan näitä 1900-luvusta etiä päin settejä. Jo pelkästään orkesteri soundi livenä on mainio. Oli muuten perkeleen hyvä akustiikka Tre Talolla.
Juu, en ole kovinkaan hyvä vääntään teknisesti korrektia äidinkieltä. Pää asia että homma menee sisään. | |
Se ns. loppuhuipennus oli ehkä mauttomuuden huippu. Siis taskulämmintä koskenkorvaa pesunkestävälle fransmannille??!!? Ja ties mitä, onneksi en nähnyt enkä kuullut kaikkea takaparvelle asti. Kyllä hävetti taas olla suomalainen. Onneksi se oli vaan yhden muusikon keksimä juttu, eikä orkesterin virallinen "kiitos" kapellimestarille.
Jep. Mutta eipä tulla näkemään enää kyseistä muusikkoa orkesterissa. On se uskomatonta miten joku ei voi ymmärtää sitä missä raja edes suurin piirtein menee..
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Artur Rubinstein- | |
Jep. Mutta eipä tulla näkemään enää kyseistä muusikkoa orkesterissa. On se uskomatonta miten joku ei voi ymmärtää sitä missä raja edes suurin piirtein menee..
Siis, siis. Kertokaas koko juttu.
"Ai Beethoven?"
kalamies#39 >-)))> | Uppi
23.02.2006 16:22:00 | |
|
Siis, siis. Kertokaas koko juttu.
Siis kyseisen konsertin päätteeksi eräs takapultin viulisti rupesi hieman sooloilemaan. Seurasimme kauhuissamme takaparvelta, kun kyseinen mies kipitteli aplodien aikana katsomoon ja kiikutti sieltä jotain lavalle. En kuullut mitä siellä puhuttiin, mutta viulisti avasi koskenkorvapullon ja juotti sitä kapellimestarille. Kapellimestari oli aika äimistyneen näköinen (hyi, pahhaa!) eikä varmaan oikein tiennyt, miten pitäisi olla. Lisäksi tällä soolohepulla oli joku piirustus, jota hän kutsui "Suomi-neidoksi", mutta en taaskaan kuullut enkä nähnyt kaikkea. Joku eturivissä istunut varmaan tietäisi paremmin. Joka tapauksessa tämä väkinäinen ja erittäin kiusallinen välikohtaus johti siihen, että tämän tempauksen keksijä sai potkut (eikä kuulemma ollut edes ensimmäinen kerta, kun hän keksi jotain omia juttuja). Aamulehden arvostelun yhteydessä intendentti pyysi anteeksi Tampere Filharmonian puolesta, ja painotti vielä, että kyseessä oli yksittäisen muusikon tempaus.
Mietityttämään jäi, mikä oli koko homman takana. Oliko viulistilla jotain hampaankolossa kapellimestaria vastaan, kun sillä lailla piti pilata konsertin loppu, vai oliko se olevinaan "kiitos"? Käsittämätöntä joka tapauksessa. | Uppi
23.02.2006 16:23:27 | |
|
No, nyt tämä keskustelu taisi lipsahtaa väärille urille. Laittakaa nyt ihmiset niitä oikeita konserttiarvioita, on mielenkiintoinen aihe. | |
En kuullut mitä siellä puhuttiin, mutta viulisti avasi koskenkorvapullon ja juotti sitä kapellimestarille. Kapellimestari oli aika äimistyneen näköinen (hyi, pahhaa!) eikä varmaan oikein tiennyt, miten pitäisi olla. Lisäksi tällä soolohepulla oli joku piirustus, jota hän kutsui "Suomi-neidoksi", mutta en taaskaan kuullut enkä nähnyt kaikkea. (eikä kuulemma ollut edes ensimmäinen kerta, kun hän keksi jotain omia juttuja). Aamulehden arvostelun yhteydessä intendentti pyysi anteeksi Tampere Filharmonian puolesta, ja painotti vielä, että kyseessä oli yksittäisen muusikon tempaus.
Mietityttämään jäi, mikä oli koko homman takana. Oliko viulistilla jotain hampaankolossa kapellimestaria vastaan, kun sillä lailla piti pilata konsertin loppu, vai oliko se olevinaan "kiitos"? Käsittämätöntä joka tapauksessa.
Kyseessä soittajan mielestä "hauska" juttu, Kossu oli suomalainen vastine Samppanjalle ja Suomi-Neito oli alaston sellisti ruispellossa, sellonsa takana. Kyseessä siis huono pila Mozartin syntymäpäivien kunniaksi... Taisi orkesteria hävettää... | |
Jukka Nykänen ensikonsertti Sibbiksen juhlasalissa 14.3
Kiva ohjelmisto: Omat kansanlaulusovitukset eivät voi olla ihan vakavissaan tehtyjä, sen verran hauskoja.
Kevätuhrin pianosovitus mahtava: yllättävän hienosti orkesteripiisin saa flyygelillä toimimaan.
Kiva ohjelmisto joka hienosti soitettu.
My name is Baron, Sir Baron. | |
Jukka Nykänen ensikonsertti Sibbiksen juhlasalissa 14.3
Kiva ohjelmisto: Omat kansanlaulusovitukset eivät voi olla ihan vakavissaan tehtyjä, sen verran hauskoja.
Kevätuhrin pianosovitus mahtava: yllättävän hienosti orkesteripiisin saa flyygelillä toimimaan.
Kiva ohjelmisto joka hienosti soitettu.
Soittikos se Debussyn Images no. 2:n? Oli kyseinen pianisti meidän opistolla soittamassa ja olisin kovasti tahtonut mennä kuuntelemaan, mutta sattui juuri teoriatunti päällekkäin enkä viitsinyt luistaa sieltä. Kuuntelin Debussyta sitten salin oven takana ja mahtavalta kuulosti.
"Ai Beethoven?"
kalamies#39 >-)))> | |
Soittikos se Debussyn Images no. 2:n? Oli kyseinen pianisti meidän opistolla soittamassa ja olisin kovasti tahtonut mennä kuuntelemaan, mutta sattui juuri teoriatunti päällekkäin enkä viitsinyt luistaa sieltä. Kuuntelin Debussyta sitten salin oven takana ja mahtavalta kuulosti.
Jess!
Cloches à travers les feuilles
Et la lune descend sur le temple qui fut
Poissons d'or
Oon kovasti selaillut Hesarin kulttuuripalstaa nähdäkseni sieltä arvostelut, mutta ei oo ollut, oliko muka liian vähäpätöinen tilaisuus?
My name is Baron, Sir Baron. | |
Viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola on palannut klassisen musiikin pariin pitkän jazzpainotteisen ajanjakson jälkeen, ja tekee "comeback"-kiertuettaan parhaillaan pianisti Arto Satukankaan kanssa. Jos satutte paikalle niin suosittelen, oli nimittäin hieno konsertti. Kiertueen jäljellä olevat konsertit ovat Sibelius-Akatemialla Helsingissä 19.3., Tukholman Finlandsinstitutetissa 20.3. ja Mikkelin Mikaelissa 23.3. Savonlinnan konsertti oli eilen, 15.3. Savonlinnasalissa.
Ohjelmassa on musiikkia neljältä eri vuosisadalta: Tartinin Paholaistrillisonaatti, Luolajan-Mikkolan oma viulusonaatti, R. Straussin sonaatti ja Frolovin Konserttifantasia Gershwinin Porgy and Bess -oopperan teemoista. Monenlaista siis.
Luolajan-Mikkolan soitossa on (varmaankin osaltaan jazzin mukanaan tuomaa) rentoutta ja vapautuneisuutta, sellaista musikanttimaista soittamisen iloa. Hänellä on myöskin aivan erinomainen viulu, jonka nimeä en nyt muista mutta erittäin arvokas sellainen. Rahalla on tässä tapauksessa saanut myös laatua. Vahvimmillaan Luolajan-Mikkola oli (kenties odotetustikin) Gershwin-Frolovin jazzmaisessa maailmassa sekä luonnollisesti oman sonaattinsa parissa, mutta myös Straussin sonaatti sekä Tartinin virtuoosisonaatti olivat nautittavaa kuultavaa. Musisointi on ilmeikästä ja kauniisti fraseerattua. Luolajan-Mikkolan solistinen olemus ei ehkä ole erityisen ulospäinsuuntautuva tai räiskyvä, mutta soitossa on silti voimaa ja emootiota. Straussin massiivisessa sonaatissa olisi ehkä kaivannut vähän "romanttisempaa" hehkutusta ja intensiteettiä, mutta muuten viulisti jätti itsestään erittäin vakuuttavan kuvan.
Satukangas osoitti olevansa paitsi hieno pianisti, myös loistava kamarimuusikko. Hän oli jatkuvasti samalla aaltopituudella solistin kanssa. Hänen herkkää reagointiaan ja älykästä musisointiaan oli todella ilo seurata. Piano-osuus pysyi koko ajan balanssissa viulun kanssa ollen silti rohkeaa ja impulsiivista. Tuollaisen pianistin kanssa tekisi itsekin mieli päästä soittamaan.
Vaan missähän oli yleisö? Miettikää, miltä näyttää kun 800 hengen salissa on 35 ihmistä. Siinä mielessä täytyy todella kunnioittaa taiteilijoita, että vetivät täysipainoisen koko illan resitaalin laadusta tinkimättä, vaikka tyhjät seinät eivät varmasti inspiroineet aivan mahdollisimman hyvään fiilikseen.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -Jami |  baron
17.03.2006 06:58:07 (muokattu 17.03.2006 06:58:52) | |
|
Oon kovasti selaillut Hesarin kulttuuripalstaa nähdäkseni sieltä arvostelut, mutta ei oo ollut, oliko muka liian vähäpätöinen tilaisuus?
Tänään oli Hesarissa Murtomäen arvio konsertista. Olin pelännyt itseäni insuffisientiksi kun en oikein löytänyt kritisoitavaa, mutta eipä juuri ammattilainenkaan löytänyt, kovin kiittävä.
My name is Baron, Sir Baron. | |
Juuso Nieminen Pirkanmaan Musiikkiopistolla, Tampereella 18.3.06.
Ihmeellisen vähän oli ihmisiä paikalla, vaikka soittamassa oli Suomen kovimpiin klassisen kitaran soittajiin kuuluva tyyppi. Liputkin vain 5e, mutta silti tuntui että ei kiinnosta - tamperelaiset hävetkää. No, jokatapauksessa Juuso pisti sellaisen keikan että olin itsekin aika ulalla sen jälkeen.
Tempot oli virtuoositasolla, ja esimerkiksi Sorin Taikahuilu-variaatiot meni siihen tahtiin, että paikalliset kitaransoiton opettajat myönsivät etteivät ikinä pääsisi siihen vauhtiin vaikka kuinka harjoittelisivat. Mutta ei se nopeus tietenkään tärkeintä ole, upeinta kuultavaa olivat musiikilliset fraasit ja kaaret kaiken sen tikutuksen sisällä, ne toimivat loistavasti. Se musiikillisuus mikä soitosta korostui oli huimaavaa.
Soundi oli upea ja vaikka keskisormessa näytti ilmeisesti olevan rakennekynsi niin ei sitä soitossa huomannut. Itseasiassa kuulin koko keikan (vajaa tunti) aikana 2 huonoa ääntä tai näin väärää otetta, ja nekin ensimmäisessä kappaleessa sormien kylmyyden takia. Ja kuka muu uskaltaa ottaa aloitusbiisiksi Bachin Preludin E-duuri luuttusarjasta (BWV 1006)??
Ihan erityisesti jäi kuitenkin mieleen päätösbiisinä ollut Brouwerin Sonata. Pirkanmaan musiikkiopiston aula (!!) toimii aika loistavasti klassisen kitaran kanssa, varsinkin uudemman musiikin tarkka eri äänien erottelu pelaa loistavasti. Brouwerin biisissä tuo akustiikan ja loistavan soiton yhteistoiminta tuntui aika upealta.
Oli kyllä oikeastaan hienoa katsella vaihteeksi soittajaa, jonka musiikillinen ajattelu ei lähde kompromisseista vaan asiat voidaan soittaa niinkuin säveltäjä on ne tarkoittanutkin soitettavaksi, ja kaikki kuitenkin persoonallisesti soittajan oman musiikillisuuden kautta. Vasemman ja oikean käden yhteinen synkroniikka oli jotenkin häkellyttävää. En minä tiedä, en osaa sanoa oikein mitään, sen verran mahtavaa soittoa mielestäni. Hienoa että Suomessa on noin tasokkaita soittajia.
Kritiikin tulee olla ei ainoastaan häikäilemätöntä vaan myös henkilökohtaista. -Wilhelm Peterson-Berger / Taiteilija ei harjoittele vaan kokee. -Charlie Christensen | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
