Rock, pop, alternative ›

Mielenkiintoista. Saattaa olla asiavirhe, tai sitten Singer vain korvaa Carrin. Mutta kuka sitten istuu Thayerin paikalle?
 
Kyseessä voi tosiaan olla sekaannus ja tuolla tarkoitetaan alkuperäistä kokoonpanoa Gene-Paul-Ace-Peter. Mielenkiintoinen uutinen joka tapauksessa.

Jokaisella muulla livejulkaisulla varmaankin? :)
 
No ei vaan, Peter Crissin biisihän tuo tavallaan on. Ja loppu Acen.
 
Itse asiassa löysin Youtubesta kokonaisen Tokion keikan vuodelta 2001. jossa Eric Singer laulaa tuon biisin(ja erittäin hyvin vetääkin muuten!) ja jos ei olisi videokuvaa näkynyt olisin luullut että siellä on Peter äänessä. Niin samanlaiselta Ericin laulu kuulosti. Itse keikka oli aivan perkeleen kova. Jos joku haluaa nähdä tuon keikan (löytyy neljässä osassa), tässä linkit:
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan

Oisinko ollut 6-vuoden ikäinen kun tutustuin bändiin lähemmin. Kaverin kanssa hehkuteltiin hänen isänsä LP:eillä, Dynastyllä ja Love Gunilla. Siitä se sitten lähti... Mulla on toisaalta ihmeen "vähän" KISSin levyjä, vaikka yli 7-vuottahan sitä olen kovasti kuunnellut. Ja vain kolme KISSin levyä on kasaantunut hyllyyni, johtuu ehkä siitä, että sain useasti lainaan kaverilta/serkuilta yhtyeen tuotantoa. Kun kaverin ja parin serkkuni KISS-tuotanto oli kulutettu loppuun, oli aika ostaa vähän levyjä. Eka tarttui käteen Psycho Circus, sitten tuli Very Best Of kokoelmalevy, joka oli tietenkin bändin parhaimmistoa. Ja sitten tuli Alive IV. Tuossa Alive IV:ssä KISSin Symphony orkesteri antoi mahtavan melodian levylle.
 
Oli mulla joskus KISS Psycho Circus 3D räiskintäpelikin koneella. Itseasiassa aika hyvin toteutettu, grafiikatkin hyvää luokkaa.

Itse asiassa löysin Youtubesta kokonaisen Tokion keikan vuodelta 2001. jossa Eric Singer laulaa tuon biisin(ja erittäin hyvin vetääkin muuten!) ja jos ei olisi videokuvaa näkynyt olisin luullut että siellä on Peter äänessä. Niin samanlaiselta Ericin laulu kuulosti. Itse keikka oli aivan perkeleen kova. Jos joku haluaa nähdä tuon keikan (löytyy neljässä osassa), tässä linkit:
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
Mulla on tää keikka vissiin joskus ollut koneellakin. Todella hyvää matskua ja soittoa, vaikkei olekaan Farewell Tourin mielenkiintoisimpia keikkoja, joillakin keikoillahan oli näitä jammailu-sessioita, joissa vedettiin aivan hatusta mm. Mr. Speediä ja Rocket Ridea.
 
Olisi kyllä upeaa joskus vielä todistaa alkuperäinen kokoonpano livenä. Tai edes joku kokoonpano.

HC-Audio hallitsee. Hyvin informatiivinen viesti, verraten siihen että mies kuuntelee tosiaan sitä Hurriganesia. Melkeen pistin plussan, mutta päätin säästää tulevaisuuden varalle.

Sainpa tänään Rock the Nation -dvd:n tutultani. Täytyy se kai kattoa jos aikaa löytyisi.
Ei ole koskaan tullut diggailtua Kissiä millään kovalla vimmalla, mutta jos sitä nyt vaikka intoutuisi.

Sainpa tänään Rock the Nation -dvd:n tutultani. Täytyy se kai kattoa jos aikaa löytyisi.
Ei ole koskaan tullut diggailtua Kissiä millään kovalla vimmalla, mutta jos sitä nyt vaikka intoutuisi.
 
Ei pahalla, mutta tuosta sitä tutustumista ei välttämättä kannata aloittaa...

Ei pahalla, mutta tuosta sitä tutustumista ei välttämättä kannata aloittaa...
 
Onhan sitä aikojen saatossa tullut tutustuttua muttei niinkään intouduttua.

Nyt vasta huomasin tämänki topikin..Joo,eli KISSiä on tullu digattua ala-asteelta asti ja on vieläkin mulle suurimpia bändejä. KISS oli juuri se bändi minkä vuoksi jätin 10 vuotiaana trumpetin soiton ja siirryin kitaraan, vaikka KISSistä olen aina eniten fanittanutkin Geneä. Omalta osaltani unelmien täyttymys oli Hesan keikka -99 ja olin vielä aivan sairaan hyvällä paikalla katsomassa. Mun mielipiteeni kokoonpanoista on, että orkkis on aina orkkis, mutta itse oon soitollisesti tykännyt eniten tästä Simmons-Stanley-Singer-Kulick osastosta. Etenkin livenä. Singer on rummuissa mainettaan parempi. Tuli soiteltua noita KISSin biisejä skidinä, silloisen bändin kans ja olihan niitä hienoa vetää..hmm.. Pitäisköhän alkaa jengi kasaamaan, jotta vois vetää taas KISSin evergreenejä pikkukaljoissa..:)Varsinkin nyt vois jo hieman rennommalla asenteella vetää, kun on sisäistänyt sen asian, ettei ole tulevaisuutta suurena rokkitähtenä;)

Itse asiassa löysin Youtubesta kokonaisen Tokion keikan vuodelta 2001. jossa Eric Singer laulaa tuon biisin(ja erittäin hyvin vetääkin muuten!) ja jos ei olisi videokuvaa näkynyt olisin luullut että siellä on Peter äänessä. Niin samanlaiselta Ericin laulu kuulosti. Itse keikka oli aivan perkeleen kova. Jos joku haluaa nähdä tuon keikan (löytyy neljässä osassa), tässä linkit:
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
http://www.youtube.com/w/KISS-LIVE- … amp;search=Kiss%20Live%20in%20Japan
 
Iso käsi linkeistä! En ollutkaan vielä nähnyt / kuullut mitään tuolta farewell tourilta. Tuli vasta äskettäin katottua se Rock the Nationkin, ja siihen verrattuna tuo on kyllä kovaa tykitystä. On se vaan niin, että Crissin kun vaihtaa Singeriin, niin bändi tuntuu vielä Kissiltä ja tota kattoo hyvällä meiningillä. Mutta kun taas Ace vaihdetaan Thayeriin (Symphony, Rock the Nation), alkaa hommassa olemaan kusetuksen maku vaikka kitarointi lähes samalta kuulostaakin.
 
Oonko nyt siis ymmärtäny oikein että tää re-union "hajosi" farewell tourin aikana kun Singer korvasi Crissin (syystä että?) ja sitten taas noilla Symphony keikoilla Criss oli taas kehissä ja Thayer paikkaamassa Acea. Ihme poukkoillua edes takas...
 
Reunion oli silloin 96 vai 97 kovinta kovuutta ikinä, kattoo Hartwallilla ku ukot vetää maailman parasta showta. Psycho Circus kiertueen keikalla tulikin jo väistämättä hetkittäin sellanen olo, et olisivat tajunneet lopettaa ajoissa... Ehkä se diggailu oli silloin vielä hieman turhan vakavan luonteista. Nykyään osaakin suhtautua moniin Kissiin liittyviin asioihin suu jo valmiiksi virneessä.

Iso käsi linkeistä! En ollutkaan vielä nähnyt / kuullut mitään tuolta farewell tourilta. Tuli vasta äskettäin katottua se Rock the Nationkin, ja siihen verrattuna tuo on kyllä kovaa tykitystä. On se vaan niin, että Crissin kun vaihtaa Singeriin, niin bändi tuntuu vielä Kissiltä ja tota kattoo hyvällä meiningillä. Mutta kun taas Ace vaihdetaan Thayeriin (Symphony, Rock the Nation), alkaa hommassa olemaan kusetuksen maku vaikka kitarointi lähes samalta kuulostaakin.
 
Oonko nyt siis ymmärtäny oikein että tää re-union "hajosi" farewell tourin aikana kun Singer korvasi Crissin (syystä että?) ja sitten taas noilla Symphony keikoilla Criss oli taas kehissä ja Thayer paikkaamassa Acea. Ihme poukkoillua edes takas...
 
Reunion oli silloin 96 vai 97 kovinta kovuutta ikinä, kattoo Hartwallilla ku ukot vetää maailman parasta showta. Psycho Circus kiertueen keikalla tulikin jo väistämättä hetkittäin sellanen olo, et olisivat tajunneet lopettaa ajoissa... Ehkä se diggailu oli silloin vielä hieman turhan vakavan luonteista. Nykyään osaakin suhtautua moniin Kissiin liittyviin asioihin suu jo valmiiksi virneessä.
 
Niin, kolmen vuoden takaiselle Aerosmith-rundillehan ne aikoivat lähteä originaalikokoonpanolla ja koettivat kaikin mahdollisin keinoin houkutella Acen mukaan. Ace ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle että Kiss ja Aerosmith olisivat molemmat pääesiintyjiä, mies muistaakseni sanoi jossain haastattelussa ettei yksikään yhtye kertakaikkiaan voi hoidella pääesiintyjän tonttia samalla kiertueella Kissin kanssa, koska tulee kuitenkin jäämään Kissin varjoon. Joten Tommy sitten lähti Acen sijasta kiertämään Aerosmithin kanssa.
 
Sinänsä mielenkiintoista, että kun Eric aikanaan hyppäsi Catmanin saappaisiin, fanit nostivat asiasta todella ison metelin. Ja kun taas Tommy laitettiin Acen maskeihin, kukaan ei reagoinut millään tavalla.
 
Ensi syksynähän Aerosmith lähtee taas kimpparundille, tällä kertaa Mötley Cruen kanssa. Mutta se ei tähän topiciin kuulu.
 
Niin muuten. Tuo Kissin heinäkuinen keikka on nytten varmistunut, ja näyttää siltä että muitakin keikkoja on tulossa. Tuolla samalla keikalla on mukana Grand Funk Railroad, jossa soittelee muuan Bruce Kulick...

anteeks, mut mitä maagista kississä on? sehän on vaan yks niistä "kasarimonsteribändeistä" joita suollettiin joka paikasta....

anteeks, mut mitä maagista kississä on? sehän on vaan yks niistä "kasarimonsteribändeistä" joita suollettiin joka paikasta....
 
Kiss eli kulta-aikaansa 1973-1978, että ne niistä joka paikassa olevista kasarimonstereista. Kiss oli ennen muita.

anteeks, mut mitä maagista kississä on? sehän on vaan yks niistä "kasarimonsteribändeistä" joita suollettiin joka paikasta....
 
Kyllä Kiss oli ne "maagiset" juttunsa jo tehnyt siinä vaiheessa kun "niitä kasarimonsteribändejä suollettiin joka paikasta". Ja silloin 70-luvun kulta-aikoinakaan se tuskin oli vain "yks niistä".

anteeks, mut mitä maagista kississä on? sehän on vaan yks niistä "kasarimonsteribändeistä" joita suollettiin joka paikasta....
 
Voi voi voi voi...
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:dm7zefukhgfn

Voi voi voi voi...
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:dm7zefukhgfn
 
jos kiss oli "hirviömäisen pelottava" rockryhmä, niin entäs Alice Cooper? sehän on varmaan satavuotias, eli kikkaillu noilla samoilla pelotavuuksilla paljon ennen kissiä.....ja jos oikei muistan kiss ei oo käyttänä noita maskeja tai muita hilavitkuttimia.
 
ja tossa linkissä on mun mielestä aika peruskamaa mitä nyt yleensä rokkibändeistä sanotaan: "it was a commercially potent mix of anthemic, fist-pounding hard rock driven by sleek hooks and ballads powered by loud guitars, cloying melodies, and sweeping strings."
 
varmaan jokaikisestä hardrockbändistä annetaan edellä mainittu kommentti, jos mukana on horroria....joten, missä se maagisuus nyt sitten on...?

anteeks, mut mitä maagista kississä on? sehän on vaan yks niistä "kasarimonsteribändeistä" joita suollettiin joka paikasta....
 
Hyviä biisejä, varsinkin 70-luvulla - mitä muuta kaipaat? Showmeininki on vain kirsikka kakun päällä.

.....ja jos oikei muistan kiss ei oo käyttänä noita maskeja tai muita hilavitkuttimia.
 
Mitähhh? Kiss on käyttänyt maskeja vuosina 1973-1982 ja 1996-200X ja hilavitkuttimia aina. Totta on, että Cooper oli Kissille suuri vaikuttaja.
 
varmaan jokaikisestä hardrockbändistä annetaan edellä mainittu kommentti, jos mukana on horroria....joten, missä se maagisuus nyt sitten on...?
 
Horror = Maagisuus? Jaa-a. Kissin maagisuus taitaa perustua lähinnä elämää suurempaan show:n ja elämää suurempiin biiseihin.

No perskeles! Kyllähän Kiss on minulle SE bändi. Oma fanitus alkoi 84, jolloin olin ehtinyt jo kolmen vuoden ikään. Siinä jäi kaiken maailman Mintut ja Villet ja Aatsipoppaat väliin, kun kuunneltiin Kissiä ja soitettiin muovista tennismailaa kitarana. Koko lapsuus kului Kissin parissa ja mukaan mahtuu lukuisia hauskoja ja ikäviäkin hetkiä, joihin luen kerhon tätien tiukkapipoisuuden levyraatinsa kanssa. Heidän mielestään Lick It Up -kappale ei sopinut seurakunnan päiväkerhoon, vaikka 5-vuotias poika oli sen vartavasti tuonut arvosteltavaksi. Rölli taisi tuon levyraadin voittaa. Ehkä sen vuoksi Rölli on ollut aina mielestäni varsin v-mäinen hahmo...
 
En viitsi alkaa turhaan luettelemaan mitään suosikkilevyjä. Kiss on tehnyt lukemattomia hyviä kappaleita ja vastaavasti melkoisen määrän kakkaakin. Minulle Kissin maagisuus lähtee biiseistä. Ihan helvetin loistavia riffejä ja ikimuistoisia sooloja. Ei minulle merkkaa paskaakaan jos joku soittaa miljoona nuottia sekunnissa tms. En minä sellaisia sooloja pysty muistamaan saatika hyräilemään bussijonossa. Ei Ace varmastikaan ole se kaikkein teknisin kitaristi, mutta ehkä sille on jokin syy, että niin moni nykykitaristeista mainitsee Ace:n esikuvakseen. Jos nyt vaikka omaa sydäntä lähellä oleva esimerkki rakkaasta länsinaapurista, nimittäin The Hellacopters, kun tempoa tiputtaa jokusen pykälän, niin melko lailla Kissiltä kuulostaa ;). Ja se on vain hyvä se.
 
Kyllähän Kiss on vienyt tuotteistuksen ihan uskomattomiin mittasuhteisiin. Löytyy kaikkea koko elinkaarelle. Ihminen voi saada alkunsa vällyjen välissä Kissin soidessa taustalla kun elämän siemen putkahtaa läpi reijän, joka on tullut Kiss-kondomiin sen odottaessa lompakossa 5-vuotta käyttöön ottoaan. Lapsi kasvaa ja leikkii Kiss-nukeilla ja lukee Kiss-sarjakuvia ja pelaa Kiss-videopelejä. Vähän vanhempana lapsonen hankkii kaikki Kiss-äänitteet ja innostuu sitä myöden kitaransoitosta ja hankkii Ace Frehley signature Les Paulin ja pysyy sillä tiellä koko aikuisikänsä kunnes tulee haudatuksi Kiss-ruumisarkkuun. Mahtavaa! Ei niitä kaikkia oheistuotteita ole pakko ostaa, mutta kyllä se lämmittää mieltä, kun tietää, että halutessaan voi kaikki aamiaismyslistä lähtien saada Kiss-brändättynä. Kyllä, Gene Simmons on kiistatta oikea rahanahneen kusipään perikuva, mutta ei sitä voi olla nostamatta hattua äijälle.
 
Se mikä kokemus itseltä puuttuu on orkesterin näkeminen livenä. Tokihan noita videopätkiä on nähty ja jo niistä välittyy semmoinen tunne, että oksat pois! Kyllä siinä on vähän eri meininki, kun lavalla pomppii pilvenpiirtäjän korkuiset rock-jumalat ja tykit syöksee tulta taivaalle. Katsomossa kaikki tietää jokaisen biisin sanat ulkoa ja lähes kaikki biisit ovat kuin tehty mukana laulamiseen, oikeita rock-anthemeita. Konsertti on kokonaisvaltainen elämys, joka tarjoaa tavaraa joka aistille. Toiset tykkää, toiset ei. Omasta mielestäni katsoisin mieluummin kunnon showta, kuin sitä että joku kölvi seisoo lavalla paikallaan paskaisessa t-paidassaan ja ainoa yleisökontakti on se, kun setin lopussa heitetään vesipullon jämät katsomoon ja sanotaan mahdollisesti joku kirosana. Sellaisen sopimuksen olen nyt kirjoittanut itseni kanssa, että jos Kiss sattuisi jossain vaiheessa tulemaan mihin vain Eurooppaan, on sinne lähdettävä. Alkuperäiskokoonpano olisi tietysti paras, mutta tässä vaiheessa en ole enään ronkeli. Riittää, että joku jäsenistä on ollut mukana ensimmäisellä äänitteellä ;).
 
Eipä sitten muuta kuin Alive I levylautaselle. Kyseinen levy sai meikäläisen kinuamaan sähkökitaraa ja nyt vähän vanhempana se on sitten tullut hankittua. Ei liene hirveä yllätys, että sähkökitaraksi kelpasi vain Les Paul mallinen kitara. Kyllä Ace on kaikkine sekoiluineenkin (tai ehkäpä jopa niidenkin takia ;) kitaraidoli numero 1.
 
Jälkikirjoituksena suosittelen lämpimästi sitä Kiss - Maskin takaa-kirjaa. Tuli se tuossa viime keväänä luettua lomareissulla yhdeltä istumalta, sen verran mielenkiintoinen opus oli. Nahkahan siinä paloi, kun ei malttanut kääntyillä aurinkotuolissaan. Oli todella mielenkiintoista lukea levyjen syntyvaiheista. Ei se minua juuri hetkauttanut, kun sai lukea kaikenmaailman sessiomuusikoiden käytöstä ja siitä, että sillä ja sillä kappaleella ei soittanutkaan se ja se ja se yksi soitti huonosti ja se yksi oli ihan sekaisin ja miksaajakin oli huono jne. En minä Kissiä ole missään vaiheessa varsinaisesti minään bändinä sanan varsinaisessa merkityksessä pitänytkään. Pikkulapsena sitä ajatteli, että nuo on nyt niitä jumaloita nuo ja vanhempana sitä sitten sai käsityksen totuudesta. Tai no ehkä niiden ekojen levyjen aikaan Kiss oli bändi, sen jälkeen siitä tuli Kiss-niminen liikeyritys, jonka toiminta-alueena on elämysten tarjoaminen ;) Sama se, homma on toiminut reilut parikymmentä vuotta ja jatkuu todennäköisesti toisen mokoman!