Kuunneltuani Chemical-biisin, minun oli pakko jatkaa selvitystyötä. Jos Chemicalissa ihastuin, niin Goldenissa suorastaan rakastuin. Nimittäin kuvankauniiseen naisääneen. On mahtavaa kuulla kun osataan laulaa teknisesti ja kauniisti, se ei ole jokapäiväistä herkkua. Myös muut laulut ovat aivan mahtavuutta. Biisi on kauniin minimalistinen, kaikki turha on karsittu ja jätetty tilaa laululle, joka kantaa. Kun turhuudet minimalisoi niin kauneus maksimalisoituu, tässä osoitus siitä. Laulumelodiat todellakin tuovat hieman Simonit ja Garfunkelit mieleen. Epäilisin vahvasti että yhtyeen jäsenistöllä on vahva musiikillinen koulutus, niin vaikuttavaa tämä on. Mistä päin Captain Cougar muuten vaikuttaa ja onko yhtyeella kotisivuja? Täytyy pitää nimi mielessä, jos vaikka sattuisi järkkäilemään klubitapahtumia tulevaisuudessa. Eric Bloom:iksi on haukuttu, Jeff Lynne:ksi onneksi ei vielä |