Tuottaminen ja sovittaminen ›

Pelkillä koukuilla ei kyllä lyödä rahoiksi. Perusasiat pitää olla myös kunnossa. Hyvä biisi, esitys jne.
 
ei kai. että hyvä biisiki pitäis olla ja että perusasiat kunnossa..

ei kai. että hyvä biisiki pitäis olla ja että perusasiat kunnossa..
 
...ja kotiasiat kunnossa. Niin, ne hyvät biisit on kyllä vuosi vuodelta yhä harvemmassa...

Koukkuja on kyllä kiva kuunnella, mutta tuskastuttavaa kehitellä. Varsinkin bänditoiminnassa tää voi olla ongelmallista kun kaikki ei ymmärrä niiden pointtia. Ja monasti biisin perustyöstämisessä voi olla jo niin paljon duunia, ettei korvaherkuille tahdo riittää motivaatiota.
 
Jos ei oo motivaatiota, soittimet myyntiin, hoho!

Mää ymmärrän sen aika negatiivisessa mielessä. Esim. silleen, että kun kuulen jonkun biisin, arvaan etukäteen, mitä tulee seuraavaksi. Tämä tapahtuu yleensä, kun baarissa tai radiossa pärähtää soimaan jonku vitun 69eyesin biisi, mitä en luojan lykystä oo aiemmin kuullu, ja arvaan esim. seuraavan soinnun.
Kaupallinen koukku on mun korvissa ennalta arvattavuutta.

Mää ymmärrän sen aika negatiivisessa mielessä. Esim. silleen, että kun kuulen jonkun biisin, arvaan etukäteen, mitä tulee seuraavaksi. Tämä tapahtuu yleensä, kun baarissa tai radiossa pärähtää soimaan jonku vitun 69eyesin biisi, mitä en luojan lykystä oo aiemmin kuullu, ja arvaan esim. seuraavan soinnun.
Kaupallinen koukku on mun korvissa ennalta arvattavuutta.
 
Ei nyt välttämättä tartte olla mikään taikuri, jos sattuu arvaamaan biisin seuraavan soinnun, eikä se vielä mun mielestä riitä tekemään biisistä/musasta kaupallista (myönnän kyllä, että ns. kaupalliset biisit saattavat olla usein ennalta-arvattavia).
 
Sana "kaupallinen" mielletään tässä yhteydessä usein hyvin negatiiviseksi ilmaukseksi, johtuen ehkä siitä, että ihmiset ajattelevat sanan taloudellista merkitystä. Mulle toi merkitsee sitä, että duunaa musaa, jota valtavirta mielellään kuuntelee, eikä sellaisen musan tekemisessä ole mun mielestä mitään pahaa, oli se ennalta-arvattavaa tai ei.
 
Välillä tuntuu, että joillakin on pakkomielle tehdä omituista musaa vaan sen takia, ettei se olisi kaupallista. Vähän sama kuin tekisi omituista ruokaa vain sen takia, että monet ihmiset syövät makaronilaatikkoa.
 
Kuinkakohan moni tavis (henkilö, joka ei harrasta/työskentele musiikin parissa) oikeasti vihaa Radio Novaa, NRJ:ä ta Kissiä? Veikkaan, et ei just kamalan moni.

Tuo termi "kaupallinen" ymmärretään kyllä jotenkin ihan liian negatiivisena. Suurinosa musasta on, ja täytyykin olla jollain tapaa kaupallista. Ei se ole mikään kirosana. Täytyyhän nyt levyjen jotain myydä. Heti kun myy paljon, niin se on sitten yhtäkkiä paha juttu.
Eikö muka vaikka System of a down ole millään lailla kaupallista? Tai Mars Volta? Kyllä omaperäinenkin musa voi olla kaupallista.
 
Tämänkin kirjoituksen pystyy onneksi ymmärtämään hyvin monella tapaa.
Eli: No, ni! Nyt niitä herneitä nenään sitten!
 
EDIT: Unohtui vielä kirjoittaa, että alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, minä ymmärrän jutun tässä tapauksessa niin että "tehkää musastanne aavistuksen kuulijaystävällisempää". Kai. Mistäs minä tiedän.

Välillä tuntuu, että joillakin on pakkomielle tehdä omituista musaa vaan sen takia, ettei se olisi kaupallista.
 
Jep, ja silloin menestys on taattu ainakin (tai ainoastaan) Muusikoiden netin ja Mikserin demopalstoilla ;-)

"koukku" jää soimaan päähän ja sitä huomaa usein hyräilevänsä itsekseen.

Koukku on mikä vaan mikä biisissä tarttuu ja jää kuulijan mieleen. Kaupallinen on sellaista mikä myy massamarkkinoilla. Tästä seuraa että kaupallinen koukku on koukku joka toimii massamarkkinoilla, ts yksinkertainen ja semmoinen jonka kuka vaan voi ymmärtää. Liian tekninen tai musikaalinen koukku ei ole kaupallinen. Joku mainitsi f-f-f-falling... se on aika kaupallinen koukku koska sen muistaa varmaan ihan kuka vaan heti ekan kuulemisen jälkeen.

Koukku on mikä vaan mikä biisissä tarttuu ja jää kuulijan mieleen.
 
Kyllä.
 
Kaupallinen on sellaista mikä myy massamarkkinoilla.
 
"Kaupallinen" on maailman kuoliaaksikäytetyin sana. En usko, että se oikeastaan tarkoittaa musiikissa enää nykyään yhtään mitään - paitsi negatiivisessa merkityksessä "musiikkia, josta monet tykkäävät vaikka minä en ole antanut heille siihen lupaa" 8-)
 
(Tässä mielessä esimerkiksi minulle "kaupallista musiikkia" ovat vaikkapa Wagner, Mahler, Kolme Tenoria, Klamydia, Five Corners Quintet, Rajaton ja Smurffit.)
 
Pohjimmiltaan kaupallista musiikkia on kaikki, mitä myydään (kaupassa). Kaupallinen koukku on jotakin, mikä tartuttaa juuri tämän levyn juuri tämän ostajan hihaan (ihanan konkreettinen mielikuva).
 
Jos minä menen levykauppaan ostamaan Nusrat Fateh Ali Khanin levyä, se mitä ensimmäiseksi katson on kappaleiden pituudet. NFAK-vainaa alkoi yleensä lämmetä vasta tuossa kymmenen minuutin kohdalla, joten minun ostotapahtumani kannalta levyn kaupallinen koukku on se, että sillä on pitkiä biisejä.
 
Radiosta kuullun biisin kohdalla se voi olla jotakin, eh, musiikillisempaa. 80-luvun alkupuolella taisi moni levykaupan myyjä kuulla kysyttävän, että "Onks teillä semmoista levyä, mä en tiedä kuka sen esittää tai mikä sen nimi on enkä mä muista melodiaa tai riffiä, mutta siinä bassorumpu menee että 'tyk tyk tyk tyk tyk tyk tykytykytykytykytykytyky tyk tyk tyk tyk...'"

"musiikkia, josta monet tykkäävät vaikka minä en ole antanut heille siihen lupaa" 8-)"

Hoho, hieno sanonta! :D

"musiikkia, josta monet tykkäävät vaikka minä en ole antanut heille siihen lupaa" 8-)
 
Haha! Tässä on nyt siis uusi (virallinen) määritelmä kaupalliselle musiikille :)
 
Selvää signature-ainesta.

Jos meistä joku osaisi tehdä ykköshitin radioon, ei varmaankaan jättäisi sitä tekemättä sen varjolla, että se on "kaupallista paskaa".
Vai ?
 
Kyllä muuten varmasti joku jättäisi, en minä mutta joku. Mullakaan ei ole mitään kaupallista musiikkia tai listaykkösiä vastaan mutta voisin kuvitella jollain (monellakin) taidokkaalla biisintekijälläkin olevan. Provosoin tietämättömyydelläni mutta ainakin Zappasta olen kuullut näin puhuttavan muuallakin kuin kapakassa. Mutta olisi sen jonkun varmaan vaikea vastustaa kiusausta ;)
 
Oman musan tai muun taiteen tekeminen tarkoittaa meille ihmisille niin eri asioita ja se on eri tavoin henkilökohtaista jokaiselle. Joku voi arvostaa omaa taiteellista tinkimättömyyttään, joka on jollain tavalla ristiriidassa yleisen hyväksynnän kanssa, niin paljon ettei halua tehdä listahittiä (liekö niin harvinaistakaan).

Provosoin tietämättömyydelläni mutta ainakin Zappasta olen kuullut näin puhuttavan muuallakin kuin kapakassa.
 
Eikös tuo sentään ainakin yhden sellaisen tehnyt? 8-)
(No, ehkei nyt ihan "ykköshittiä", mutta kyllä "Bobby Brown Goes Down" melkoisesti myi.)

ja Valley Girl(?) - video pyöri musakanavilla aikoinaan.

Eikös tuo sentään ainakin yhden sellaisen tehnyt? 8-)
(No, ehkei nyt ihan "ykköshittiä", mutta kyllä "Bobby Brown Goes Down" melkoisesti myi.)
 
Joo totta, kyllä toi mulla mielessä oli, sehän se tavallaan mainitsemaani Zappan mahdolliseen kykyyn viittaakin. Sanopas sitten vielä onko toi silkkaa ironian taidetta yhdistää kiva melodia ja akuankkakierto noihin sanoihin sensorien kauhuksi tai vaan yritys tehdä listakamaa? Tai oisko se perhana kumpaakin :-)
 
Jotenki tulee tästä mieleen semmonenkin, että ns. kaupalliset koukut taiteilee usein tossa falskiuden tai uskottavuuden rajamailla. Eri tyylilajeissa nää on vielä erilaisia. Esimerkiksi mitenkähän Lemmy K:n panos Ozzyn Kappaleessa "Mama I'm coming home" olisi taipunut omaan tuotantoon? Veikkaan että olis kuulostanu aika kummallisen popilta vaikka Ozzylla (ja kasarina) toimiikin. Herra K on VARSIN uskottava artisti, joka tekee oman matskun lisäksi voita leivän päälle tollasten proggisten kautta. Tuskinpa se haluaisikaan Motörheadin ahdistelevan NRJ:n soittolistan kärkeä tai mistä mä tiedän.