Klassinen ›

Tosi on että usein muusikot jaetaan klasareihin ja poppareihin. Erityisesti konservatoriossa ja ammattiopiskelijoiden puolella. Ihmisiä jaotellaan sen mukaan, mikä sattuu olemaan pääaineena. Varsinkin "klasarit" on tätä alempaa luokkaa, jotka keskustelevat tyhmiä ja eivät tajua arkielämästä mitään, kunhan viulujaan vinguttelevat. ja jos klasari lähtee viihteelle niin se on "irrottelua" ja mites nyt meidän pieni.. Eikö kaikki muusikot ole vaan ihmisiä, joiden persoona ei mitenkään ole sidonnainen musiikkityyliin? Monet soittaa/kuuntelee sitäpaitsi mielellään monia monia musiikkityylejä.
 
Esimerkkinä tästä erään nimimerkin aloitus eräässä keskustelussa: "voi teitä klasareita!.."

Varsinkin "klasarit" on tätä alempaa luokkaa, jotka keskustelevat tyhmiä ja eivät tajua arkielämästä mitään, kunhan viulujaan vinguttelevat.
 
Hmm... kyllä se toistepäinkin menee. Tiedän monia klasarilaulajia, jotka suorastaan halveksuvat kevyen musiikin laulajia. Tai ainakin puhuvat vähättelevään sävyyn heidän laulutaidoistaan. Ja yhtälailla ajatellaan, että kevyen musiikin ihmiset ovat tyhjäpäitä...

Tästä on varmaan väännetty täällä kättä niin kauan kuin tämä foorumi on ollut olemassa eikä niitä ennakkoluuloja (puolin ja toisin) näköjään keskustelemalla saada mihinkään muutettua. Viisainta on kun yrittää vaan itse näyttää esimerkkiä ja pyrkiä suhtautumaan kaikkeen musiikkiin ja kaikkiin muusikoihin vähintäänkin avoimesti, vaikkei nyt ihan kybällä ite diggaiskaan. Musta tuntuu ylipäätään että nykyään muusikot on niin monialaisia, että jonkun toisen musiikkityylin dissailu on vaan osoitus omasta kapeakatseisuudesta ja kokemattomuudesta. Eikä sellaista kannata näin ollen kovin vakavasti ottaakaan.

Tästä on varmaan väännetty täällä kättä niin kauan kuin tämä foorumi on ollut olemassa eikä niitä ennakkoluuloja (puolin ja toisin) näköjään keskustelemalla saada mihinkään muutettua. Viisainta on kun yrittää vaan itse näyttää esimerkkiä ja pyrkiä suhtautumaan kaikkeen musiikkiin ja kaikkiin muusikoihin vähintäänkin avoimesti, vaikkei nyt ihan kybällä ite diggaiskaan. Musta tuntuu ylipäätään että nykyään muusikot on niin monialaisia, että jonkun toisen musiikkityylin dissailu on vaan osoitus omasta kapeakatseisuudesta ja kokemattomuudesta. Eikä sellaista kannata näin ollen kovin vakavasti ottaakaan.
 
Näinhän sen pitääkin olla tai pitäisi.

Näinhän sen pitääkin olla tai pitäisi.
 
Niin pitäisi. Itse ainakin dissaan viihdemusiikkia niin kauan kunnes se nousee samalle tasolle länsimaisen taidemusan kanssa. ;)
 
Samalle tasolle Sävellyksellisessä monimutkaisuudessa, taiteellisessa ilmaisusyvyydessä ja soittoteknisessä taituruudessa.

Niin pitäisi. Itse ainakin dissaan viihdemusiikkia niin kauan kunnes se nousee samalle tasolle länsimaisen taidemusan kanssa. ;)
 
Samalle tasolle Sävellyksellisessä monimutkaisuudessa, taiteellisessa ilmaisusyvyydessä ja soittoteknisessä taituruudessa.
 
Päivää päivää vaan! Tanssimusiikki ja viihdepuolella on ainakin parempia vitsejä kuin täällä. ;9

Niin pitäisi. Itse ainakin dissaan viihdemusiikkia niin kauan kunnes se nousee samalle tasolle länsimaisen taidemusan kanssa. ;)
 
Samalle tasolle Sävellyksellisessä monimutkaisuudessa, taiteellisessa ilmaisusyvyydessä ja soittoteknisessä taituruudessa.
 
Niin joo. Sitten se vaan ei vissiin enää olisikaan viihdemusaa, vaan sitä länsimaista taidemusaa;)
 
Asioilla on syynsä. Asenteilla ehkäpä vain huonot sellaiset.

Niin, joillakin muusikoilla /musiikintekijöillä ja kriitikoilla on vallalla sellainen käsitys länsimaisen taidemusiikin ylivertaisuudesta muihin musiikinlajien suhteen, mikä on kyllä kummallista ja typerää, eikä osoita avarakatseisuutta ja uteliaisuutta sieltä alueelta joiltakin muita musiikin osa-alueita kohtaan. Tämä ilmenee esim. siitä, että kun lukee suomalaisia eri elämäkertoja ns. viihdemuskkin puolelta, niin ei voi olla törmäämättä kyseiseen ajattelumalliin. Eihän kaikesta musiikista tarvitsekaan pitää, mutta se muiden musiikkilajien aliarvioiminen ja jopa pahansuopainen panettelu suomalaisten musiikinmaun pilaamisesta on lähtöisin valtaosin juuri tuolta taidemusiikin puolelta. Lähinnä tulee mieleeni Reino Helismaahan ja Toivo Kärkeen kohdistunut todella ilkeä ja pahansupainen panettelu heidän tuotantoonsa elinaikoinaan.

ja jos klasari lähtee viihteelle niin se on "irrottelua" ja mites nyt meidän pieni..
 
Niin.. ehkä juuri sellaiset ihmiset joilla on ennakkoluuloja klassisen musiikin opiskelijoita kohtaan ajattelevat, että he ovat kotisohvaporukkaa, muttamutta.. Suurimmat "viihdetaiteilijat" ja irrottelijat jotka tunnen ovat kyllä klassisen musiikin piireistä.. :)

EDIT: Vahinkotuplat...

Onhan tässä se historiallinen ulottuvuus että nk. kevyt musa ja sen alalajit ovat viimeisen sadan vuoden tuotosta ja nk. länsimaisen taidemusan historia taas paljon pidempi. Yhtälailla länsimaisen taidemusan sisällä uusia tuulia on potkittu päähän avoimesti leimaamalla tuoreinta tavaraa milloin "meteliksi" ja milloin miksikin. Osansa ovat saaneet varmasti aivan jokainen.
 
Se on fakta, että 50 vuotta sitten kevyttä musaa yleisesti pidettiin huonompana ja silloiset klasarit katsoivat nenänvartta pitkin. Tänä päivänä on havaittavissa luonnon kiertokulku: rytmimusiikin puolella valitettavasti joskus sorrutaan samaan typeryyteen kuin taidemusan puolella aiemmin, eli "tontin toisella reunalla" olevia pidetään alempiarvoisena.
 
Tämä kaikkihan vain kertoo niistä yksilöistä jotka tällä tavoin käyttäytyvät.
 
Oman kokemukseni mukaan kaikki ihmiset joilla on sydän paikoillaan ja ovat oikeasti musiikin asialla eivätkä minkään muun ulkokohtaisen yms. suhtautuvat avarakatseisesti kaikkeen musaan ja sitä tekeviin ihmisiin. Ja yllätys yllätys - vaikka toimisivatkin aktiivisesti selkeästi jommallakummalla tontilla, ovat silti kiinnostuneita ja tietoisia myös toisen tontin asioista.
 
Jossain vaiheessa tää sitten pyörähtää niin päin, että jotain uutta ryhmittymää joka ehkä kulkee omalla laillaan etulinjassa ryhdytään sitten pitämään huonompana kuin jotain vakiintuneempaa ja ihmisille tutumpaa showta.
 
Kun nyt jaettiin muusikot klasareihin ja poppareihin, niin jaetaanhan sitä ihmisiä värinkin perusteella, ja sukupuolisen suuntautumisen, ja ihan pelkän sukupuolen perusteella, tai sitten vaikka vain ideologian perusteella. Pituuden ja hiustenvärinkin perusteella voi jakaa oikein hyvin, ja iän. Lisää vain vesi! Ihminen on toiselle ihminen vaikka mikroaaltouunissa lämmittäisi!!
 
Ja sekin on totta ja hyväksyttävää että kaikki eivät vaan voi tykätä kaikesta. Toivottavasti ihmiskunta osaisi kehittyä siihen suuntaan, että vaikkei jostain tykkää sen voi hyväksyä.
 
Ugh!

Niin pitäisi. Itse ainakin dissaan viihdemusiikkia niin kauan kunnes se nousee samalle tasolle länsimaisen taidemusan kanssa. ;)
 
Samalle tasolle Sävellyksellisessä monimutkaisuudessa, taiteellisessa ilmaisusyvyydessä ja soittoteknisessä taituruudessa.
 
Menit sitten tällaisen julkaisemaan

Niin, joillakin muusikoilla /musiikintekijöillä ja kriitikoilla on vallalla sellainen käsitys länsimaisen taidemusiikin ylivertaisuudesta muihin musiikinlajien suhteen,... ... Tämä ilmenee esim. siitä, että kun lukee suomalaisia eri elämäkertoja ns. viihdemuskkin puolelta, niin ei voi olla törmäämättä kyseiseen ajattelumalliin. ...se muiden musiikkilajien aliarvioiminen ja jopa pahansuopainen panettelu suomalaisten musiikinmaun pilaamisesta on lähtöisin valtaosin juuri tuolta taidemusiikin puolelta. ...
 
Nimenomaan vain joillakin on se käsitys, kaikki yleistäminen suuntaan tai toiseen on turhaa. Ja niitä elämäkertoja lukiessakin on hyvä muistaa, etteivät ne kerro välttämättä nykypäivän tilanteesta tai kattavasti koko Suomen tilanteesta, vaan pieniä murusia kerrallaan...
 
Itselläni on se onnellinen tilanne, että kavereita ja sukulaisia ja muita tuttuja on sekä klassisella että popparipuolella. Omat heiveröiset ennakkoluulot karisseet äkkiä. Tällä hetkellä mielipiteeni on, että kummallakin "puolella" loistavaa musaa.

Onneksi nykyään ei ole niin paljoa tuota paskaa. Esimerkiksi suurin osa klasareista kuuntelee pop/jazz musaa. Jazz (No ehkä vähemmän pop, mutta kuitenkin) muusikot kuuntelevat klassista etc...
 
Uskoisin että tulevaisuudessa musiikki fuusioituu, ei ole enään "tontin toista reunaa".
 
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta kuulin jostain, että Debussy ja Ravel olisivat vihanneet toisiaan ihmisinä, mutta kuitenkin esimerkiksi Ravel pitää Debussyn Faunin iltapäivää maailman täydellisimpänä sävellyksenä. Siinä on säveltäjillä hieno tatsi. Uskoisin, että hyvin moni, joka vihaa jotain ihmistä ei voi sulattaa hänen luovaa työtään.
 
Elokuvista/mediasta ihmiset ovat noi typerät mielikuvat päähänsä saaneet.

Itse olen tällä hetkellä ammattilinjalla sellaisessa koulussa missä on klasarit samalla linjalla. Ihan hyvin tulee heidän kanssaan kaikki toimeen mutta on pakko sanoa aivan rehellisesti että muutamat klassisen puolen opiskelijat ovat aivan hukassa pop & jazz teoriassa. Samoin kun muistelee että kevyenpuolen opiskelijoista kaikki ovat joutuneet läpäisemään tänne pääsemiseksi hakiessaan tiukat pääsykokeet (mm. pop % jazz teoria osion) ja tätä pop & jazz teoria osiota ei ole klassisilla opiskelijoilla ollut ollenkaan.

on pakko sanoa aivan rehellisesti että muutamat klassisen puolen opiskelijat ovat aivan hukassa pop & jazz teoriassa.
 
Monet klasariopiskelijat ovat aivan hukassa ihan siinä klasariteoriassakin, joten ei se ihme ole. Kyllä mä uskon että jos oikeasti tajuaa musiikkia niin tajuaa sitten vähän jotain muitakin kuin vain sitä omaa genreä.

Kyräilijät ovat vain kateellisia.
 
En usko musiikin eri oppisuuntien yhdentymiseen, siinä määrin eri painotuksella musiikkia esitetään ja opiskellaan. Klassisen puolen opiskelijat ovat usein tekniseltä taidoltaan ja nuotinluvussa selvästi parempia ja pop/jazz puolella taas ylivoimaisia improvisoinnissa. Kummankin oppisuunnan vahvuuksista voi olla aidosti kateellinen. Kamarimusiikissa ja pienissä Jazz-kokoonpanoissa nämä perustyylisuunnat tulevat kaiketi lähimmäksi toisiaan.
 
Haastakaa itsenne ja tutustukaa aidosti koko musiikin kenttään. Mozartin juhlavuosi on käsillä - tästä tutustuttavaa rokkareille. Klasarit voisivat vaihteeksi kuunnella vaikkapa Eminemin tuotantoon. Ostin Thelonious Monkin ja John Coltranen livetaltioinnin Carnegie Hallin keikalta 50-luvun lopulta. Siinä referenssiä kaikille.
 
50 vuoden kuluttua suurin osa nykymusiikista kuullostaa antiikkiselta joka tapauksessa ja ainoastaan vanhainkodin käytävillä rollaattorit kolisevat yhteen kun grammarilta kuuluu C'mon baby light my fire...

Kyräilijät ovat vain kateellisia.
 
En usko musiikin eri oppisuuntien yhdentymiseen, siinä määrin eri painotuksella musiikkia esitetään ja opiskellaan. Klassisen puolen opiskelijat ovat usein tekniseltä taidoltaan ja nuotinluvussa selvästi parempia ja pop/jazz puolella taas ylivoimaisia improvisoinnissa. Kummankin oppisuunnan vahvuuksista voi olla aidosti kateellinen. Kamarimusiikissa ja pienissä Jazz-kokoonpanoissa nämä perustyylisuunnat tulevat kaiketi lähimmäksi toisiaan.
 
Haastakaa itsenne ja tutustukaa aidosti koko musiikin kenttään. Mozartin juhlavuosi on käsillä - tästä tutustuttavaa rokkareille. Klasarit voisivat vaihteeksi kuunnella vaikkapa Eminemin tuotantoon. Ostin Thelonious Monkin ja John Coltranen livetaltioinnin Carnegie Hallin keikalta 50-luvun lopulta. Siinä referenssiä kaikille.
 
50 vuoden kuluttua suurin osa nykymusiikista kuullostaa antiikkiselta joka tapauksessa ja ainoastaan vanhainkodin käytävillä rollaattorit kolisevat yhteen kun grammarilta kuuluu C'mon baby light my fire...
 
Hyvä kirk´joitus! Mua naurattaa aivan perkeleesti! Taidan olla laillisten nautintoaineiden alaisena.

Sille en mahda mitään jos mielipiteeni eivät mielytä. Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, jotka olen antanut aktiiviselle musiikintekemiselle, on vain kirkastunut tällainen asenne. Bändeissä on tullut soitettua/laulettua, elektronista musiikkia on tullut tehtyä ja dj- ja turntabilismijutut ovat olleet lähellä sydäntä. Musajuttuja on tullut tehtyä laidasta laitaan.
 
En tiedä miten tuo länsimainen taidemusiikki sitten määriteltäisiin. Kun ainakin länsimaiseen klassisen musiikin perinteeseen (ja nythän juuri puhutaan klasarista ylipäätänsä) kuuluu sellasta simppeliä ja kevyttä tanssihumppaa varsinkin tulta Wienin suunnasta, että huhhuh. Se on lähinnä sävellyksellisesti yhtä monimutkaista kun jätkän henkselit, ja sovituksellisestikin ei ylitä mitään ihan perinteisiä poppisjousisovituksia. Tollasta tanssimusaahan on klassiseksi kutsuttu musiikkigenre ollut täynnä iät ajat.
 
Sitten sieltä löytyy myös huomattavasti monimutkaisempaa tavaraa, varsinkin juuri näin 1900-luvulla, sitä en kiistä. Toisaalta omanlaistaan änkyräisyyttä ja monimutkaisuutta varsinkin tuon entisen paheellisen kevyen musiikin alahaaran jazzin parista on pienellä etsinnällä löytynyt jo suhteellisen pitkään.
 
Jos siis "länsimainen taidemusiikki" on jonkinlainen jakokriteeri joka sisältää monimutkaisuuden, niin se ei viistä millään tavalla tasaisesti niitä rajoja joita vedetään klassisen ja "pop-musiikin" välistä.
 
Ehkä valitettavaa, mutta näin se nyt vaan tuppaa menemään.