Yleistä keskustelua musiikista ›

Oon huomannut näitä kaiken maailman musalehtiä, että hyväksi ja uskottavaksi kriitikoksi pääse sillä tavalla, että on samaa mieltä kuin nämä brittiläiset toimittajat.
 
Tässä muutama esimerkki, jota pitää käyttää että uskottavuus tulee esiin:
 
1. Oasiksen Be Here Now on huono levy.
2. The Strokes Room on Fire on huono levy.
3. Antony & Johnsonista on pakko pitää.
4. Kaikelle taidehäröilylle pitää antaa aina hyvät pisteet.
ym, mutta mitä?
 
Onko teillä muilla siis yhtään samanlaisia ajatuksia ja mitä voitaisiin tuohon listaan vielä lisätä? Vai onko jollain jotain muuta sanottavaa asiasta?

http://www.btinternet.com/~archimedes/progrock.html
 
Hoho! Aivan naulan kantaan. Harvassa on oikeasti hyvät ja oikeasti avuksi olevat progearviot. "If you like hammond-mellotron don't hesitate to buy this! *****"
Parasta oli kyllä nuo nimiväännökset, kuten Hund Extinctski Thirstifollicle (Hinn islenski thursaflokkur).

Ollakseen onnistunut rockkriitikko ja valistunut kuuntelija on huomattava myös nämä seikat:
 
- hengaa Hybrid Childrenin Jassen kanssa ja hanki tämä haastatteluihin ja mainitse hänestä Nisse M:n palstalla, vaikka et tunne yhtään bändinsä biisiä tai levyä (eikä oikeasti edes kiinnosta tuntea)
- muista viljellä lehdessäsi mukavia insidevitsejä, joita kukaan muu Helsingin rokkipiirien kerman (lue: porukka Loosessa ja Lostarissa) ulkopuolelta ei ymmärrä (eikä edes yritäkään ymmärtää)
- muista, että Damn Seagulls on hyvä bändi, koska yhtyeen basisti on hauska jätkä (suora korrelaatio: bändi perseilee ja on "ilmeisen höyryissä" -> levylle viisi tähteä)
- hauku Bogart Companya, Popedaa, Tommi Läntistä ja The Rasmusta
- osoita musiikillinen kompetenssisi ja journalistinen ammattitaitosi vertaamalla bändejä niihin bändeihin (kuten Afghan Whigs), joista kukaan ei ole oikeasti koskaan kuullutkaan
- jos työskentelet Helsingin sanomissa, korosta varsinkin edellistä kohtaa + lisää muutama sivistyssana joukkoon (Rumbaan kirjoittaessasi ei niin tärkeä aspekti)
 
Kyllähän näitä tulisi lisääkin, jos vaan jaksaisi olla tarpeeksi nokkela. Kattellaan.

Ollakseen onnistunut rockkriitikko ja valistunut kuuntelija on huomattava myös nämä seikat:
 
8))
 
Ansaitset tällaisen: +!

Oon huomannut näitä kaiken maailman musalehtiä, että hyväksi ja uskottavaksi kriitikoksi pääse sillä tavalla, että on samaa mieltä kuin nämä brittiläiset toimittajat.
 
Tässä muutama esimerkki, jota pitää käyttää että uskottavuus tulee esiin:
 
1. Oasiksen Be Here Now on huono levy.
2. The Strokes Room on Fire on huono levy.
3. Antony & Johnsonista on pakko pitää.
4. Kaikelle taidehäröilylle pitää antaa aina hyvät pisteet.
ym, mutta mitä?
 
Onko teillä muilla siis yhtään samanlaisia ajatuksia ja mitä voitaisiin tuohon listaan vielä lisätä? Vai onko jollain jotain muuta sanottavaa asiasta?
 
Ootkohan tullut ajatelleeksi, että joku voi oikeasti ajatella noin olematta kriitikko? Tunnen montakin suomalaista ihmistä, jotka ovat sitä mieltä, että Be here now on hanurista, Strokesin kakkonen on ykköseen verrattuna paljon huonompi ja Antony on ihana. Vai onko olemassa synnynnäisiä kriitikkoja?
 
Ja tarkoittaako kriitikkous sitä, ettei ymmärrä mitään oikeasti hyvästä musiikista? Vain siitä, josta muutkin kriitikot pitävät. Ja ne muut kriitikot pitävät vain siitä musiikista, joka on kriitikoille tarkoitettu.
 
Ja nyt päästään oikeasti kiinnostavaan asiaan. Mistä koostuu kriitikon uskottavuus? Siitä, että hän kehuu samoja levyjä kuin muut kriitikot? Että hän kehuu levyjä, joita hän ei ymmärrä? Vai mistä?
 
Edit. Afghan Whigs on varsin vaikutusvaltainen bändi ollut jo monta vuotta. Kyllä sitä kuuntelevat aika monet muutkin kuin kriitikot. Kas tässä näytteitä, suosittelen!
 
http://www.artistdirect.com/nad/music/artist/card/0,,395729,00.html
http://www.videocodezone.com/videos/t/the_afghan_whigs/debonair.html
 
Edit. 2 Tai ehkä se perustavin kysymys on seuraava: Miksi kriitikoiden sepustuksia ylipäätään luetaan?

Ja nyt päästään oikeasti kiinnostavaan asiaan. Mistä koostuu kriitikon uskottavuus?
 
Tämmöisiä ikävä kyllä on: (En alkaa nimeämään, ei ole tarkoitus hyökkiä ketään kohtaan henk. koht.)
 
Siitä, että hän kehuu samoja levyjä kuin muut kriitikot?
 
Jos suuri osa kriitikoista kehuu jotain, ja yksi tyyppi sanoo täysin päinvastaista, eihän se yksi voi olla ammattitaitoinen, eihän? Ihmiset 'joutuvat' leikkimään toisinaan samalla hiekkalaatikolla.
 
Että hän kehuu levyjä, joita hän ei ymmärrä? Vai mistä?
 
Jos sanoo että 'tästä en tajua mitään', joillain voi tulla taas ajatus ammattitaidon puutteesta. Vaikeaa musiikkia on helpompi kehua, kun silloin usea ihminen (joka ei myöskään ymmärrä kyseistä musiikkia) ajattelee että 'onpas tuo viisas ja valistunut kun osaa tulkita tuotakin'.

Kriitikon on pidettävä samoista levyistä kuin lehden lukijat, joiden on pakko pitää musiikista mistä kriitikot pitävät.
IMHO oikean Rock'n'Rollin tuho kulki aikoinaan yhtä jalkaa Rolling Stone-lehden levikin kasvun kanssa.

Jos suuri osa kriitikoista kehuu jotain, ja yksi tyyppi sanoo täysin päinvastaista, eihän se yksi voi olla ammattitaitoinen, eihän? Ihmiset 'joutuvat' leikkimään toisinaan samalla hiekkalaatikolla.
 
No, Suomessa arvioi saman levyn ehkä jotain 20-30 kriiitikkoa. On aika harvinaista, että kaikki olisivat jostain tietystä levystä ihan samaa mieltä. Susta siis kriitikon ammattitaito koostuu siitä, että hän onnistuu olemaan samaa mieltä muiden kriitikoiden kanssa?

Melkein voisi pyytää että haukkuisitte suoraan nimillä vaan.
 
Itsellä veti aivot vieterille vitutuksesta eräs katkeroitunut popkriitikko SUE-lehdestä taannoin, joka niputti kätevästi modernin keinotunkkaisen garagerockin, postpunk-kaihoilevan poppailun, ja kelatkaa, chemical brothers et al. big beatin (joka siis on konemusaa) samaksi kaupalliseksi paskaksi Britanniasta.
 
Siis, jos nyt vaan ei kestä sitä että briteistä tulee pintaundergroundiin jatkuvasti kaikenlaista erilaista trendejä settaavaa viileää matskua, ja haluaa niputtaa kaiken tämän samaksi musaksi ja mollata sen, niin onko enää mitään järkeä jatkaa "sellaisten" levyjen arviointia. Voi Vittu, sanon vaan. Olikohan Fräntilä kyseessä, ihan 100% varma en ole, mutta kuka ikinä olitkin: HAISTA HOMEINEN KUKKANEN.

Tupuna, sähän unohdit listasta m.netissä ämpyilyn!

Jos suuri osa kriitikoista kehuu jotain, ja yksi tyyppi sanoo täysin päinvastaista, eihän se yksi voi olla ammattitaitoinen, eihän?
 
Aha, on siis olemassa vääriä mielipiteitä.
 
Eikös makuasiat ole makuasioita? Ei niistä ole olemassa absoluuttista totuutta. Henkilökohtaiset mieltymykset eivät vielä tee kriitikosta ammattitaidotonta.

lol apua
 
Tää on niin tätä.
 
ukko:
Ollakseen HYVÄ kriitikko ei tämä saa tuoda esille omaa musiikillista makuaan arvosteluissaan.
 
Kenen maun mukaan ne levyt sit pitäisi arvostella?

Ootkohan tullut ajatelleeksi, että joku voi oikeasti ajatella noin olematta kriitikko? Tunnen montakin suomalaista ihmistä, jotka ovat sitä mieltä, että Be here now on hanurista, Strokesin kakkonen on ykköseen verrattuna paljon huonompi ja Antony on ihana. Vai onko olemassa synnynnäisiä kriitikkoja?
 
Joo, tottakai tällaisia ihmisiä on. Enkä väitäkään, että niin ei olisi. Mutta kriitikon on "pakko" olla tota mieltä, että olisi uskottava. Mut niin kuin tässä aikaisemmin joku puhuikin niin nuo arvostelut ovat todella usein linjassa lehden oman linjan kanssa. Esimerkiksi Rumbassa indie-levyt saa aina melkein todella hyviä arvosanoja.

Kertokaa nyt salmivaara ja Feggy että mitä yhteyksiä teillä on tuonne Rumbaan?

Kertokaa nyt salmivaara ja Feggy että mitä yhteyksiä teillä on tuonne Rumbaan?
 
Mä olen entinen tilaaja, nykyinen satunnaisselailija.
 
:)

Joo, tottakai tällaisia ihmisiä on. Enkä väitäkään, että niin ei olisi. Mutta kriitikon on "pakko" olla tota mieltä, että olisi uskottava. Mut niin kuin tässä aikaisemmin joku puhuikin niin nuo arvostelut ovat todella usein linjassa lehden oman linjan kanssa. Esimerkiksi Rumbassa indie-levyt saa aina melkein todella hyviä arvosanoja.
 
Ei kriitikon ole pakko olla mitään mieltä. Jos joku lehti edustaa jotakin linjaa, niin siihen usein kertyy sitä linjaa diggaavia kriitikoita. Yhtä hyvin voi sanoa, että Infernossa metallilevyt saa melkein aina hyviä arvosanoja.
 
Otetaan esimerkki kriitikosta. Kun en voi muista sanoa, niin sanon vain omasta puolestani. Musta Oasis on tehnyt vain yhden hyvän levyn, joka on Definitely Maybe ja Strokesin Room on fire on heikko esitys verrattuna ekaan, muttei ihan toivoton. Uutta en ole vielä kuullut. Antony on ihan hyvä, mutta en mä siitä ihan varauksettomasti ole innostunut. Taidehörhöily saa multa pisteitä erittäin vaihtevasti, usein ei kauhean korkeita jos siinä tosiaan ei ole muuta kuin hörhöilyä. Mutta Afghan Whigs on LOISTAVA!
 
Ihan toinen juttu on sitten se, mikä on indie. Jos katsoo jonkin epämääräisen musiikkityylin mukaan, niin vähintään puolet Rumbassa arvostelluista levyistä on indietä. Eikä ne todellakaan kaikki saa melkein aina hyviä arvosanoja.
 
Kolmanneksi on sitten vielä se, että arvostelut kannattaa lukea eikä vain töllöttää sitä arvosanaa. Se arvosana on aina suhteutettava moneen muuhun asiaan, ei vähiten kirjoittajaan.
 
Edit. Olen Rumban vakituinen avustaja, kirjoitan lähinnä levy-arvosteluja.

Feggy:
Susta siis kriitikon ammattitaito koostuu siitä, että hän onnistuu olemaan samaa mieltä muiden kriitikoiden kanssa?
 
Sellisti:
Eikös makuasiat ole makuasioita? Ei niistä ole olemassa absoluuttista totuutta. Henkilökohtaiset mieltymykset eivät vielä tee kriitikosta ammattitaidotonta.
 
Ja pointtini oli juuri se, että monet eivät uskalla olla eri mieltä, tai kirjoittavat niin ympäripyöreästi että näyttää olevan suurinpiirtein samaa mieltä kuin muutkin. Ettei vaan tulkittaisi 'huonoksi kriitikoksi'.
 
Ja kyllähän tätä tehdään ympäri maailman.

Ja pointtini oli juuri se, että monet eivät uskalla olla eri mieltä, tai kirjoittavat niin ympäripyöreästi että näyttää olevan suurinpiirtein samaa mieltä kuin muutkin. Ettei vaan tulkittaisi 'huonoksi kriitikoksi'.
 
No, tuollaiset ovat nimenomaan huonoja kriitikkoja.