Aihe: IEM -prosessointi 1 | |
---|---|
![]() 26.01.2006 13:43:15 | |
Hieman gallupinomaista kyselyä korvamonitorisignaalin käsittelystä. Eli kertokaa minkälainen signaaliketju teillä on käytössä, kun tavaraa popparin korviin tarjoatte? Kompuroita, kaikuja, ambienssimikkejä jne.. Minkätyyppistä soundia popparit hakee luureista? Ja ennenkaikkea syitä kyseisiin ratkaisuihin. Kyllä köyhän kannattaa ostaa halpaa, sillä halpa tulee kalliiksi ja kallis on aina laadukasta | |
![]() 26.01.2006 14:28:56 | |
Ennenkaikkea tuo on mun mielestä tottumiskysymys. Toiset kuuntelee pelkkää kuivaa laulusoundia, toiset taas todella prosessoitua "levysoundia." Mulla on Kemopetrol-hommissa aika prosessoitua kamaa. Rumpu ja laulukajeet, kitarasoolojen efektointeja, kompuraa lauluissa ja bassossa, gateja tomeissa yms. Egotrippi taas menee ilman kaikuja, mutta ambienssimikit näyttävät tekevän paluuta lähinnä kovan kuunteluvolan takia. Yleisön reaktiot eivät oikein välity ja sillehän täytyy tehdä jotain. Yleensä kaikkea rajoittaa Suomen oloissa käytettävissä oleva budjetti. XRM asettaa tietyt rajat. Toinen vaihtoehto on esim Yamahan DM1000, mutta sen kanssa joutuu hieman kikkailemaan, että saa ulostulot riittämään. Olishan se aina kivaa vetää Midaksen XL250:llä ja läjällä kompuroita ja kajeita, muttei siihen kuitenkaan ole mahdollisuutta. | |
![]() 26.01.2006 15:31:05 (muokattu 26.01.2006 15:33:05) | |
Juu, nämä on täysin artistikohtaisia asioita. On tätä jossain viestiketjussa jo ruodittukin, mutta tosiaan yksi saattaa tykätä ihan lyttyyn kompressoidusta laulusoundista, toinen täysin kompressoimattomasta (eräs artisti kysyi kokeillessani akkuja patterien sijaan Shuren 600-sarjan vastaanottimeen: "Onks täällä joku kompura välissä?" Ja ei kun vaihtamaan pupuparistot kehiin). Täysin tapauskohtaista, siis. Useinmiten tarvitsee ajella kaikkia kanavia ja tästä syystä suuri osa IEM:n kanssa keikkailevista tuo oman monitoripöydän ja mikkikattauksen festivaaleille (ja tietenkin klubeihinkin, mikäli siellä on talon puolestas PA). Tämä ihan siksi, että tietää tarkalleen, mitä saa. Oma ensikosketukseni Midaksen XL3 mikseriin oli nimenomaan festivaaleilla (Ruisrock '97, jos en väärin muista), solistilla stereonapit, fonistilla ja rumpalilla mononapit, 4 ryhmää kulmia, sidefillit ja rumpufillistä botne. 45 min aikaa set-upiin ja linjatsekkiin. Aika hiki tuli ja ekat viisi biisiä kädet kävi kuin tynnyrin maalaajalla. Tämän keikan jälkeen aloin pohtia, että olisko mitään järkeä tuoda se oma tiski... Jossain vaiheessa totesin, että on. Allen & Heathin GL3000 on supattanut siitä lähtien, on tuhannen helpompaa etenkin festarien kiireisillä lähdöillä, kuin vedellä vieressä pötköttävällä Midaksella tai muulla todella hyvällä pulpetilla. Vie sellaista sitten nutserian pirkkaan... EDIT: Tuo mainittu Ruisrock oli itseasiassa toinen kerta XL3:n takana, ensimmäinen oli samaisena kesänä Motoparkissa. Kiirus tuli silloinkin. Ryhdy roudariksi, näet maailmaa, sanoivat! Kalkutan Konepaja | |
![]() 26.01.2006 16:32:00 | |
(eräs artisti kysyi kokeillessani akkuja patterien sijaan Shuren 600-sarjan vastaanottimeen: "Onks täällä joku kompura välissä?" Ja ei kun vaihtamaan pupuparistot kehiin). Täysin tapauskohtaista, siis. Ohhoh. Onks noi noin herkät virralle. Itse en oo akuilla kokeillu, mut hyvä tietää. Don´t Clone The Beat. Own The Beat. | |
![]() 28.01.2006 20:11:51 | |
Ohhoh. Onks noi noin herkät virralle. Itse en oo akuilla kokeillu, mut hyvä tietää. Oon niin vi*n insinööri et pakko korjata: ei oo herkkä virralle vaan jännitteelle, tai oikeastaan sen puutteelle. Mutta muuten kyllä pitää yhtyä edellisiin puheenvuoroihin, tarpeet ja mieltymykset ovat todella artistikohtaisia. Helpoimmillaan oon vetänyt etupäästä (budjetti ei kestänyt erillistä monitorimiksaajaa) neljän hengen bändiä niin että rumpalille ja basistille meni nappeihin pelkkä splitattu master-signaali. Rumpalilla Shuren E2 ja kuuntelu kuulemma niin hiljaa että rummut tuli sopivasti läpi. Basistilla ei ollut tulppaavia earplugeja vaan ihan tavalliset MP3-soittimen mukana saadut nappikuulokkeet että backline vuosi sopivasti läpi. Ja kaveri vielä lauloi stemmoja. Kosketinsoittajaa ja laulaja-kitaristia varten oli kosketinsoittajan hoidossa pikkumikseri johon syötettiin etupäästä stereo-signaali jonka päälle laulajalle laitettiin omaa laulua ja kitaraa vähän lisää. Kosketinsoittaja kuunteli suoraan pikkumikserin master-lähtöä langallisilla valetuilla korvaplugeilla niin että miksaili mastersignaalin päälle hiukan lisää omia soittimiaan ja lauluaan. Etupään tiskistä tuli perussignaali jossa oli kompurat ja kaiut, lisäykset tehtiin ilman mitään ekstraprosessointia. Halpaa, toimivaa ja yksinkertaista. Sit kun oon ollut oikealla monitorimiksaajan tontilla niin silloinkin osa menee ilman mitään lisäkikkailuja. Eka "ylimääräinen lisäys" on yleensä ollut laulukaiku. Seuraavana tarvelistalla on ambienssimikit, varsinkin jos laulumikkejä on lavalla kovin vähän (jos eturivissä on auki riittävän monta laulumikkiä niin niidenkin vuoto saattaa riittää). Tomigeitteihin ja rumpukaikuihin en oo ryhtynyt, jos rummut kuulostaa elottoman kuivilta niin ajan sitten rummut enemmän overien kuin lähimikkien kautta. Tomit eivät aina edes ole mukana kun on ollut tiskissä ahdasta. Digitaalitiskeillä ei oo tullut IEM-keikkaa tehtyä mutta voisin kuvitella että kaikuja/geittejä voisi ajan kuluksi hieroa kanaviin jos sattuisi pidempi rundi kohdalle. Mä teen kuitenkin enemmän lukumääräisesti pistokeikkoja, joten simppelit systeemit ja analogi-tiskit ovat yleensä nopeempia. Mitä Pitkä sanoi tosta oman monitoritiskin mukana raahaamisesta on kyllä korvamonitorien kohdalla äärimmäisen totta. Kaiutinpohjaisessa monitoroinnissa riittää usein että säädöt on "sinne päin", jos laulu kuuluu omasta kulmasta vähän alakanttiin niin viereisestä kaapista sitten hiukan enemmän. Mutta napeissa kaikki pitää olla tosi kohdallaan ja kun jokaiseen miksaukseen vaikutta vielä kuuntelijan henkilökohtaiset mieltymykset, on toi sen verran työlästä puuhaa että festareitten lentävät lähdöt ei vaan isommalla bändillä onnistu muuten kuin tuomalla paikalle oman tiskin jossa on pohjalla vanha miksaus jonka päälle on hyvä rakentaa. IEM on muuten tuonut mukanaan tervetulleen lisän suomalaisiinkin PA-ympyröihin: PA-treenit. Nykyään lähes poikkeuksetta IEM:n varassa vetävät bändit haluaa ennen rundia vetää yhdet treenit tai ainakin ekalle keikalle varataan todella runsaasti aikaa tsekkiin. Tätä, väistämättä ylimääräistä kulua tuottavaa, käytäntöä ei juuri ole ollut, eikä välttämättä ole vieläkään perinteisen monitoroinnin käyttäjillä. PA-treenien hyvä puoli on siinä että tulee ainakin tsekattua ennen reissuun lähtöä koko setti ja varattua mukaan sopiva määrä varakrääsää (piuhat, standit, mikit jne). Ilman treenejä mukana on kuitenkin aina jotain ylimääräistä tai sitten jotain olennaista jää aina puuttumaan. Mua ainakin risoo kantaa mukana standikeissiä jossa on puolet ylimääräistä vaan siksi että keikalle lähdettäessä ei ollut kaikki asiat ihan selvillä. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)