Rock, pop, alternative ›

rokkareiden pitäisi ottaa mallia muilta muusikoilta, joiden keski-ikä tuppaa olevan kaksi kertaa korkeampi.
 
ainoa musiikki "tyyli", jossa ihmiset on niin ääliöitä, että tuhoavat itsensä parikymppisinä, koska se on "coolia" on tietääkseni rock. ei ainakaan tule muita mieleen.
 
Jazzmiehet oikeastaan keksivät koko tämän "Sex & Drugs & Jazz" -elämäntavan. Lukee vaikkapa Miles Davisin elämänkertaa. Se on aika kevyttä kamaa tämä teinirokkareiden angstirellestys kun vertaa kunnon kolme-neljäkymmentäluvun jazz-bakkanaaleihin, joissa peilit olivat vaakatasossa, ja fonistit vetivät vasemmalla kädellä kanaa ja juttelivat suupielestään nuorten muusikoiden kanssa samalla kun alastomat mainadit nuolivat heidän haaroväliään.
Ja kun katsoo legendaarisia klassisia säveltäjiä. Mozart. Niihin aikoihin oli toki ihmisten elinikä lyhempi kuin nykyjään, mutta aina kovat taiteilijat ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä.
Ja sitäpaitsi, kyllä reilusti suurempi osa rockmuusikoistakin elää vanhaksi. Heitä ei vain nosteta sillätavalla elinikätilastoissa jalustalle. Andy McCoy tai Ozzy Osborne tai vaikkapa Nikki Sixx käyvät oikein hyvinä esimerkkinä musiikintekijöistä, joiden olisi kaikkien todennäköisyyksien ja tilastojen mukaan pitänyt heittää veivinsä sen miljoona kertaa, mutta jotka vain porskuttavat. Sen sijaan esim. Rhoads jäi hotellihuoneeseen soittamaan kitaraa, kun muu bändi lähti yökerhoon. Kuinkas vanha se olikaan, kun kuoli? Alta kahdenkymmenen? Ei se ole aina elämäntavoistakaan kiinni. Nykyään on media, jota ei ollut esim. 300 vuotta sitten. Tabloidilehtiä. On paljon suurempi lööppi, kun nuori lupaus kuolee, kuin se, kun vanha ja pitkän uran tehnyt artisti heittää veivinsä. Johnny Cash kerkesi rellestää aika lailla, mutta kuoli aivan liian vanhana tullakseen mainituksi muusikoiden elämäntapojen uhrina.
 
Jeff Beckin kaksi ekaa albumia (Truth ja Beck-ola) on kokolailla perinteistä bluesia. Mainioita albumeita, mutta ei niissä juurikaan mitään uutta luotu. Kläpällä oli Cream ja Pagella Zeppelin. Mahtavia bändejä ja ennenkaikkea aivan upeat kemiat. Mutta se on eri asia loivatko nämä yhtyeet kitaransoiton alalla niin mullistavaa matskua kuin Hendrix?
 
Kyllä minä Zeppelinin näkisin luoneen aikalailla täysin oman juttunsa rock-musiikissa. Liekkö se tänäkin päivänä Beatlesin jälkeen eniten levyjä myynyt bändi. I oli ilmestyessään kuitenkin auttamattomasti raskainta, mitä musiikkimaailma oli nähnyt. Zepukka loi Heavy Metallin, vaikka tänäpäivänä kyllä menisi enemmän ehkä heavyrock-kategoriaan...
 
On ehkä turhan aikaista alkaa puhumaan legendasta, kun kaverin delaamisesta on aikaa vasta 10 vuotta. Hyvä bändihän se on, mutta lähinnä naurattevaa pitää Cobainia jonain musiikillisena nerona.
 
Jos minulle lyötäisiin eteen levyllinen vaikkapa Weather Reportia, tai jotain vastaavaa fuusiojazzia, joka kuulostaa suurelta osin sellaiselta kamalta jota tekevät ihmiset, jotka eivät saaneet lapsena tarpeeksi huomiota, ja Nirvanan levy, jossa on sydänverellä tehtyjä biisejä ja tulkintaa, vaikka paskasti soitettuakin, niin kyllä MINUSSA enemmän sympatiaa herättää Iso N.
On mielestäni eri asia saavuttaa tekninen täydellisyys, kuin tehdä musiikkia, joka koskettaa massoja toisella tavalla. Ei sillä, kuuntelen minä tietyssä mielentilassa Jaco Pastoriustakin mielelläni, mutta se ei ole massojen musiikkia, ja sen taiteelliset saavutukset ovat suurelta osin teknisessä puolessa. Vaikka on näilläkin artisteilla hienoja kappaleita. Vaikea ilmaista tämä mielipide niin diplomaattisesti, ettei aloita kamalaa flame-sotaa, mutta noh... Cobain saavutti aika paljon eläissään, mitä moni ihminen ei tule saavuttamaan koskaan, koska panostaa toisenlaisiin asioihin. Voit olla teknisesti paska, kunhan teet sillä osaamisella mitä sinulle on annettu, asioita, jotka koskettavat syvältä. Toisinaan tekninen vajaavuus voi jopa auttaa tähän määränpäähän pääsemistä.
 
cobain saundi = bossin OD:sta vitusti gainia, electro harmonixin chorus ja strato tms.

ei se mitään rakettitiedettä varsinaisesti ollut enkä edes juuri pidä äijän saundista. kuulostaa halpikselta.
 
Hmm. Tulee mieleen sivusto, jota kaveri esitteli taannoin. Siellä kerrottiin legendojen synnystä juuri tähän tyyliin; pistetään laitteisto ja niidne modaukset pinoon, ja noin syntyy Sweet Child O' Mine. Mutta joo.
 
kuka tahansa osaa tehdä tarttuvaa musiikkia. siihen tarvitaan niukka sävelvarasto ja vitusti toistoa. aivan varmasti jää päähän.
 
Minkähän takia krautrock ei ole koskaan ollut listojen kärjessä.
 
-Jemo