Etno, proge, latin ›

Tarkoituksena olisi nyt 9. luokan kevään aikana tehdä tutkielma 70-luvun progressiivisesta rockista. Teoksen laajuus pitäisi olla n. 10 liuskaa koneella kirjoitettuna. Tuosta aiheesta saisi varmaan paljon laajemmaltikin kirjoitettua, mutta aion kuitenkin pitäytyä raamien sisällä, noin suurinpiirtein.
 
Olen suunnitellut ainakin:
 
-Käsitellä termiä "progressiivinen", tehdä tästä introtyylien katsaus itse tyyliin ja kertoa kyseisen musiikkityylin "tunnusmerkeistä" (tai tässä tapauksessa jopa niiden puutteesta, jopa)
-Jatkaa kertomalla tämän aikakauden ja tyylin bändeistä, ja analysoida kyseisten bändien musiikkia. Päällimäisenä tulee mieleen seuraavat bändit:
 
-Pink Floyd
-Yes
-Rush
-King Crimson
-Genesis (?) En ole tähän ehtinyt tarpeeksi tutustua.
-Jethro Tull
-Kansas
-Suomalaisista ainakin Wigwam, Tasavallan Presidentti, Finnforest
 
Laitoin tämän kirjoituksen tänne koska ajattelin että jotakuta saattaisi tämä kiinnostaa, ja voisin keskustella viisaampien kanssa aiheesta. Voitte antaa vinkkejä esim. yhtyeisiin/kappaleihin johon kannattaisi tutkielman puitteissa (ja muutenkin) tutustua.
 
EDIT: Lisäilen tänne tekstiä sitä mukaa kun suunnitteleminen/kuuntelu/tekstin työstäminen etenee.
 
Edit2: Valmista tuli! 2.4.2006
http://www.geocities.com/c_rowley90/

En ole lukenut, mutta tälläinen teos (-->) on olemassa. Taru Oksanen "Suomalainen progressiivinen rock - synty ja kehitys vuosina 1967-1974". Tuosta on varmasti jotain apua, jos löydät tuon teoksen.

Itse tekisin tuohon vielä jonkinnäköisen lyhyehkön 'progen historian' yleisemminkin kuin _vain_ 70-luvulla - ei mitään kovinkaan pitkää, vaan enemmänkin tyyliin mistä ja miten proge kehittyi progeksi, mitä 70-luvulla tapahtui ja miten se vaikutti myöhempään musiikkiin. Tietysti tärkeimmät bändit tulevat myös tässä esitellyiksi, mutta kannattaa palata myöhemmin vielä erikseen niihin. Ja bändeistä kannattaa toki kertoilla myös, mitä he nykyään puuhailevat, vaikka aiheena olikin 70-luvun proge.
 
Tietysti pääpaino siinä 70-luvulla.

Itse tekisin tuohon vielä jonkinnäköisen lyhyehkön 'progen historian' yleisemminkin kuin _vain_ 70-luvulla - ei mitään kovinkaan pitkää
vaan enemmänkin tyyliin mistä ja miten proge kehittyi progeksi, mitä 70-luvulla tapahtui ja miten se vaikutti myöhempään musiikkiin.
 
Ehdottomasti. Varsinkin kohtaa "mistä miten proge kehittyi" ja varsinaista "syntyä" olisi hyvä valottaa. Kunhan itse opiskelen sen ensiksi. :P
 
Tietysti tärkeimmät bändit tulevat myös tässä esitellyiksi, mutta kannattaa palata myöhemmin vielä erikseen niihin.
 
Jep, tarkoitukseni olisi tosiaan analysoida vähän enemmän itse musiikkia, eikä tehdä pelkkää selostusta vuosiluvuista jne. (tärkeää tämäkin, kuten aikaisemmin mainittiin) Aion tässä käyttää hyväkseni sitä vähäistäkin musikaalista näkemystä, mitä allekirjoittaneelta löytyy. Esimerkiksi jonkinlainen analyysi Yesin Close to the Edgestä (kappale) tai Pink Floydin Dark Side of The Moonista (albumi) olisi kiva väsätä.
 
Ja bändeistä kannattaa toki kertoilla myös, mitä he nykyään puuhailevat, vaikka aiheena olikin 70-luvun proge.
 
Sellainen linkki tähän päivään olisi tosiaan hyvä tehdä. Juuri että miten proge ja -bändit jakselevat tätä nykyä.
 
Saas nähdä kuinka hyvin pysyn tuossa kymmenessä sivussa, ideoita alkaa jo olemaan kiitettävästi. Sen näkee sitten työstämisvaiheessa.
 
EDIT: En ole lukenut, mutta tälläinen teos (-->) on olemassa. Taru Oksanen "Suomalainen progressiivinen rock - synty ja kehitys vuosina 1967-1974". Tuosta on varmasti jotain apua, jos löydät tuon teoksen.
 
Kiitos vinkistä, varasin tuon kirjastosta netin kautta. :P

Jep, tarkoitukseni olisi tosiaan analysoida vähän enemmän itse musiikkia, eikä tehdä pelkkää selostusta vuosiluvuista jne. (tärkeää tämäkin, kuten aikaisemmin mainittiin) Aion tässä käyttää hyväkseni sitä vähäistäkin musikaalista näkemystä, mitä allekirjoittaneelta löytyy. Esimerkiksi jonkinlainen analyysi Yesin Close to the Edgestä (kappale) tai Pink Floydin Dark Side of The Moonista (albumi) olisi kiva väsätä.
 
Nimenomaan tuota meinasin. Musiikkianalyysejä kannattanee tehdä erityisesti tärkeimmistä julkaisuista (ei kai?), kuten juurikin Pink Floydin DSotM tai The Wall. Musiikkianalyysit ja kuvailu on mielestäni tärkeämpää kuin vuosilukuihin panostaminen.

Joo siis lähtökohtana on 60-luvun psykedeliascenestä nousseet yhtyeet, jotka alkoi sekoittamaan erilaisia elementtejä muista musiikintyyleistä (jazz, etno, klassinen musiikki), epärockmaista instrumentaatiota, syntikoita, studiokokeiluja ja poikkitaiteellisuutta rock-musiikkiin; näitä bändejä kutsuttiin progressiivisiksi; tavallaan rockista tehtiin taiteenlaji muiden joukossa. Lähtösysäyksen antoivat Beatlesit, ja näitä varhaisia progebändejä (proto-progressive) on mm. The Nice, The Moody Blues, Pink Floyd jne. - monia ei nykystandardien mukaan luettaisi edes varsinaisiksi progebändeiksi. King Crimsonin In the Court of the Crimson Kingiä (1969) pidetään monissa piireissä ensimmäisenä varsinaisena progelevynä.
 
Ilmiö oli alunperin brittiläinen, mutta aalto levisi ympäri maailmaa, vahvimmat "scene"t olivat Britanniassa, Saksassa ja Italiassa; jokaisella maalla oli omanlainen lähestymistapansa - varsinaiset kloonibändit alkoivat yleistyä vasta 70-luvun puolenvälin jälkeen. Suomen progebändit olivat miltei yksinomaan jazz-rockia. Aallon huippu saavutettiin kutakuinkin vuosina 1971-1973.
 
Soittajat olivat monesti klassisen musiikin koulutuksen saaneita. Varsinkin Italiassa tämä oli kaikkein yleisintä.
 
Proge on vain kattotermistö monenlaisille genreille; tässä joitain (kuten genreissä yleensäkin, monet yhtyeet menevät rajojen yli: ilmaisun vapaudessa ja kokeilun hauskuudessahan progessa on kyse):
 
Sinfoninen rock - se mikä tulee monille progesta ensimmäisenä mieleen. Aineksia klassisesta ja keskiaikaisesta musiikista (orkestraatioita myöten); mahdollisesti yli 20-minuuttisiksi paisuvia yksittäisiä biisejä. Bändejä YES, Genesis, Emerson, Lake & Palmer, Banco del Mutuo Soccorso, Le Orme, Van der Graaf Generator, Gentle Giant.
 
Canterbury - kuvaa lähinnä Canterburyn alueen progescenen jazzahtavaa soundia, itse en osaa tätä selittää täysin. Mukana roppakaupalla itseironiaa ja huumoria. Bädejä The Soft Machine, Caravan, Egg, Hatfield & the North
 
Krautrock - saksalaisten oma lapsi, happoisaa ja kokeilevaa rockia, joka erosi monista sen ajan yhtyeistä. Elektronisen musiikin pioneerit ovat lähtöisin tästä scenestä. Tangerine Dream, Kraftwerk, Can, Amon Düül II, Faust.
 
Avaruusrock (space rock) - semmosta avaruus-meininkiä, kenties itämaisia sävyjä, "päänsisäistä musiikkia". Emmä osaa selittää, mutta bändejä vaikka Hawkwind, Gong, Pink Floyd sekä myöhemmät Ozric Tentacles ja Hidria Spacefolk.
 
Avant-rock (kamarirock, rock-in-opposition, zeuhl) - liuta hyvinkin toisistaan eroavia bändejä, jotka elivät kultakauttaan varsinaisen sinforock-huuman laannuttua. Vaikutteet ovat pääosin 1900-luvun 'vakavan' taidemusiikin sekä avantgarden piiristä ja improvisaatiota käytetään paljon. Rock-in-opposition ja Zeuhl ovat rajaavimpia termejä - ensimmäinen viittaa samannimisiin festivaaleihin ja sen esiintyjiin (http://en.wikipedia.org/wiki/Rock_in_Opposition), Zeuhl on ranskalaisen Magma-yhtyeen ja sen entisten jäsenten bändien yhteisnimitys, joka tulee bändien käyttämästä keinotekoisesta kielestä. Tätä musiikinlajia on krautrockin ohella monien progepuritanistien vaikea sulattaa, varsinkin jos ovat tutustuneet progeen sinfonisen rockin tai neoprogen kautta.
 
Uusia genrejä:
 
Progemetalli - 80-luvulla tapahtui tavallaan samanlainen kehitys metallimusiikille kuin mitä rock-musiikille 60-luvun lopulla. Progressiivinen metalli painottaa enimmäkseen teknisyyttä ja monimutkaisuutta, toisaalta ns. sinfonisia metallibändejäkin on olemassa. Esikuvana monille bändeille on Rush-yhtye.
Näitä yhtyeitä ovat mm. Fates Warning, Dream Theater, Threshold, Symphony X, Shadow Gallery, Watchtower...
 
Neoproge - samoin 80-luvulla briteistä lähtenyt progen "uusi aalto", vaikutteinaan Genesis ja Pink Floyd. Ei niin hämyisää kuin 70-luvun musa, mutta ei myöskään niin maanläheistä kuin kasarirock. Bändejä IQ, Marillion, Pendragon, Pallas.
 
Lisäksi progeen on monesti luettu bändejä jazz- ja folk-rockin piireistä, progevivahteisen hard rockin tai popin soittajia jne.
Nykyään moni sangen normaali artisti käyttää erikoisia sovituksia, rakenteita yms. progekauden lapsia musiikissaan ja on syntynyt sellaisia lajeja kuin elektroninen musiikki ja noise; varsinaista progea soittavat enää vain retro-yhtyeet.
 
Tässä oli oma näkemykseni asiasta. Hyvää lisäinformaatiota antavat progarchivesin esseet (http://www.progarchives.com/Progressive-rock.asp) ja GEPR.net (http://www.gepr.net)
 
Taisin tukehduttaa informaatioähkyyn?
 
EDIT: 1970-luvun puolenvälin tienoilla suuremmilta levy-yhtiöillä loppui kiinnostus progeyhtyeisiin. Tällöin disco yms. alkoivat saada otetta musiikkiteollisuudesta. Lisäksi mukaan tuli myös energinen punk, joka kapinoi mammuttitaudin saaneita yhtyeitä kohtaan (ennenhän proge oli klubimusiikkia jossa yhtyeen ja yleisön yhteys oli hyvinkin intiimi; italiassa progekeikat olivat poliittisia tapahtumia joissa saatettiin riehua yleisön joukossa melkoisestikin - myöhemmin progen siirryttyä isommille estradeille yleisön ja yhtyeen välinen yhteys etääntyi.). Rock-kriitikothan eivät koskaan juuri progesta, ainakaan sinfonisesta, olleet tykänneet.
 
1980-lukuun mennessä vanhat yhtyeet joko lopettivat tai siirtyivät tekemään erilaista musiikkia. Suurin osa teki 80-luvulla silkkaa kasaripoppia - kuitenkin kokeelliset elementit saattoivat säilyä. Progen all-stars -joukkiosta kootut, mahtipontista rokkia (ns. pomp-rockia tai AORää) soittavat yhtyeet kuten Asia saavuttivat isoja myyntilukuja.

Progen tunnus merkit :
-Phaser/Leslie rumpusoolossa, joka kestää KAUAN.
-Kimaltelevat viitat.
-Theatraalisuus, varsinkin laulajien kohdalla.
-Lauletaan vähän samoista hommista kun sankari hevissä.
-Keski-aika asusteet.
-Psykedeelit
-Konsepti/teema levyt.
-Biiseissä on kaksikymmentä eri osaa ja jokainen osa tulee vain kerran.

Zernobillyn kirjoituksesta:
Progen tunnus merkit :
-Phaser/Leslie rumpusoolossa, joka kestää KAUAN.
-Kimaltelevat viitat.
-Theatraalisuus, varsinkin laulajien kohdalla.
-Lauletaan vähän samoista hommista kun sankari hevissä.
-Keski-aika asusteet.
-Psykedeelit
-Konsepti/teema levyt.
 
Osalle näistä ihan oikeasti nauroin. Vielä enemmän siksi että nämähän ovat ihan totta. Esimerkiksi kimaltelevat viitat+keskiaika-asusteet, teatraalisuus ja laulun sanat.
 
http://www.designvortex.com/greenman/rush/images/2112group.jpg
 
Kyseinen bändi nyt vaihtanut tyyliä useampaan otteeseen mutta 2112:sen aikoihin keikkailivatkin kai noissa vermeissä. Ja tämä levyhän oli juurikin konsepti/teemalevy. (+ teemaan sopivat kledjut, tietysti)
 
Yesillä ja Jon Andersonilla on aina ollut hauska tyyli:
http://www.accringtonobserver.co.uk … 2_Body_Web_ArticleBlock_0_Image.jpg
http://mitkadem.homestead.com/files/YES_bandCircus-Sept76.jpg

Avain orkestereja mainitsemiesi lisäksi.

Jethro Tull
Tasavallan Presidentti
 
Joo, Jethro Tull ehdottomasti. Tasavallan Presidentti pitäisi kyllä tarkastaa. Eikös muuten Kansas myöskin?
 
EDIT: Aerodactevin kirjotukseen:
 
Taisin tukehduttaa informaatioähkyyn?
 
Kiitos kaikesta tiedosta, se tulee kyllä tarpeeseen! Kun valitsin tämä aiheen, tiesin kyllä ettei se helppoa tulisi olemaan. Mutta oma kiinnostus aiheeseen lisää huomattavasti motivaatiota.

Juu, noille pröge kliseille on hauska nauraa. Perkele kun ei tule enempää mieleen.
 
No yksi on tietty, et LP:n toinen puoli on yksi "biisi". Joka on oikeasti vain nipullinen ideoita, aina sinne tänne viljellään jotain teemaa, jotta piisi olisi mukamas jotenkin yhtenäinen. Täytynee sanoa, et pink floydin pitkät piisit jopa kuulostaa yhdeltä kappaleelta.

No yksi on tietty, et LP:n toinen puoli on yksi "biisi". Joka on oikeasti vain nipullinen ideoita, aina sinne tänne viljellään jotain teemaa, jotta piisi olisi mukamas jotenkin yhtenäinen. Täytynee sanoa, et pink floydin pitkät piisit jopa kuulostaa yhdeltä kappaleelta.
 
Yleensähän ne ovat nimenomaan "suiteja", eli laulusarjoja, ts. monta biisiä yhdessä, jotka joistain syystä luetaan yhdeksi teokseksi. LP-levyjen aikaan tämä oli selvempää, kun levyt muutenkin kuunneltiin yleensä kokonaisina; ts. silloin oli ihan sama, vaikka ne oliskin jaettu useamman erillisen raidan kokonaisuuksiksi. Kyllä kuitenkin monilla yhtyeillä on ihan klassisia muotorakenteita mukana. Tai sitten lyriikka/ohjelmallisuus kuljettaa.

Finnforestia ei sovi unohtaa, aivan mahtavaa progee seitkytluvulta.
 
Barclay James Harvestin mainitsisin myös.

http://www.progarchives.com/Progressive-rock.asp
 
tuolla on mukavasti infoa hyvästä musiikista. Kannattaa mainita että progen eri genret on lähtöisin todella eri lähtökohdista. Zheul on oikein mukavaa musiikkia :)

Finnforest on kyllä tiukkaa paskaa! Happea biisin kitara soolo on ehkä suomen paras soolo. Finnforest on aikalailla fuusio jazzia. Toisaalta toi lokerointi on ihan perseestä.

Jos aihe todella kiinnostaa niin suosittelin lukemaan Progressive rock reconsidered - kirjan.
 
Sitä pitäisi löytyä kirjastoista melko hyvin. Teksti on ajottain aika haastavaa englantia ja se todellakin pureutuu syvälle. Joten ihan ummikolle sitä ei suositella.

Kevään aikana pitäisi ilmestyä Hesarin mukaan Mikko Meriläisen Wigwam-kirja.

Tässä on taannoinen ketju progekliseistä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=71272

Saas nähdä kuinka hyvin pysyn tuossa kymmenessä sivussa, ideoita alkaa jo olemaan kiitettävästi. Sen näkee sitten työstämisvaiheessa.

 
Aiheen ja käsittelyn rajaaminen on yksi tärkeä osa tutkielman tekemistä.
 
Koulunkin tutkielmaa varten on hyvä tehdä "esitutkimus". So. kun perehdyt aiheeseen niin kirjoittele vaikka ranskalaisilla viivoilla muistiin + tee jäsentelyä aiheen yleis-/kokonaiskuvasta, progen kehityksestä, tyylisuunnista, bändeistä, muuhun asiaan liittyvästä kulttuurista/levyjulkaisujen kehittymisestä, esiintymissetä/pukeutumisesta tms.... kirjoittele myös ylös ne ajatukset mitkä tulevat: mistä haluaisit tietää enemmän, tätäkin pitäisi selvittää jne... - - Valitse sitten joku näkökulma - kirjoita se itsellesi muistiin tai kirjoita siitä tutkielman johdantoa - esim. tyyliin:" Käsittelen tässä tutkielmassa 1970-luvun progresiivisen rockin ...". - - silloin lukijakin tietää, mitä odottaa.
 
Kirjoita sisällysluettelo/jäsennys ja laajenna se ranskalaisilla viivoilla hahmotelmaksi, jonka mukaan ryhdyt varsinaista tutkielmaa kirjoittelemaan. Sisällön luonnosteluvaiheessa on helppo tehdä muutoksia asioiden käsittelyjärjestykseen ja laajuuteen. Mieti tuossa, mikä on olennaisinta mitä haluat kertoa - "kaikesta vähän jotain" vai kapeammin rajatun, mutta perusteellisemman. Progesta voi helposti kirjoittaa monisatasivuisen kirjan - kymmeneen sivuun ei siis paljoa mahdu eikä olekaan tarkoitus, että kirjoitat kaiken minkä tiedät. On hyvä, että tiedät paljon (mitä ajan kuluessa on mahdollista ehtiä) - se luo perspektiiviä ja syvyyttä kirjoittamaasi. Asiantuntemustasi voit osoittaa hallitulla ja johdonmukaisella esityksellä, joka herättää ja pitää yllä lukijan mielenkiinnon. Keskity "suurten linjojen" esittelyyn - bändejä ja niiden tuotantoa voit poimia esimerkeiksi. Mielestäni toki "historiallisesti", kaupallisesti, taiteellisesti tärkeimmät bändit kaipaavat omat erilliset esittelynsäkin.
 
Haasteellisinta on, että kun teet tutkielmaasi jäsentelyn niin se on "asiallisesti" hyvä - eikä vain sellainen, että mitä aineistoa sattui vastaan helpoiten tulemaan. Todella hyvää tutkielmaa varten jodut siis etsimään aineistoa ja itsekin oivaltamaan asioita kirjoittamiesi otsikoiden alle. Ei siis niin. että viivailet yli ne otsikot/kappaleet, joihin ei oikein asiaa löydy, vaikka ne olisivatkin mielenkiintoisen/tärkeän tuntuisia + että sen jälkeen täyttäisi uupuvan sivumäärän jollain merkityksettömällä paria bändiä koskevalla nippelitiedolla.
 
Koulussa tutkielman tekemisessä on vähintäänkin yhtä tärkeätä oppia tutkielman tekemisen tekniikkaa ja työtapoja kuin vain kerätä tietoja asioista.

Aiheen ja käsittelyn rajaaminen on yksi tärkeä osa tutkielman tekemistä...
 
Kiitos Leikari, tekstissäsi oli monta tärkeää tutkielman tekemisessä huomioitavaa asiaa. Kirjoitus/suunnittelutekniset neuvot ovat suureksi avuksi, informaatiota aiheesta kun löytyy enemmän kuin riittävästi.
 
Käyn neuvojasi tarkemmin läpi hieman tuonnempana, kunhan saan muut koulutyöt alta pois. Sitten voin alkaa keskittyä enemmän itse tutkielmaan ja seikkoihin joita mainitsit. Olen itse asiassa hieman etuajassa (koulussa aloitetaan tiedonkeräys yms. suunnittelu 2-3vk päästä) mutta aihe poltteli näpeissä (tai mielessä) niin oli pakko päästä kaavailemaan jossain määrin.
 
Kiitän tässä vaiheessa jo kaikkia tulleita ja vielä tulevia kommentteja, tiedonjyväsiä ja neuvoja aihettani koskien. Varsinaisen tutkielman saatte sitten luettavaksi huhtikuussa, keitä se kiinnostaa, laitan tänne edistymisestäni asiaa sitä mukaa kun etenen.

http://www.yesworld.com/ctte_covach/Close_to_the_Edge.html
 
Tuossa on mainio analyysi Close to the Edgestä