Kitarat: soittaminen ›

Onko nyt kyseessä kaulan leveys vai syvyys? Mun akustisessa (Seagull) on leveämpi kaula kuin sähkökitarassani ja toisaalta ohuempi kuin sähkökitarassani. Nailonkielisissä ne jättikaulat on, ainakin leveät.

Leveyttä nimenomaan tarkoitin näin yleisesti ottaen..... Poikkeuksiahan aina toki kyllä löytyy :)

Sähkökitaralla on paljon helpompi soittaa mutta akustinen ehkä olis sinänsä parenpi kun ei maksa niin paljon jos et jaksakkaan alkaa oikeesti soittaan niin ei harmita niin paljoo sitten

soitin aluksi vanhalla metallikielisellä akustisella, jonka kaula oli hieman vääntynyt. Oli niin raskas, että huh. Ostin sähkökitaran ja jaksan soittaa huomattavasti enemmän. Sormet vain liukuu eteenpäin. Ennen piti olan takaa vääntää :D.

Itse en ollut varma kuinka kauan kiinnostus kestäisi kitaransoittoon, joten ostin kohtuu halvan akustisen aluksi. Puolitoista vuotta sen jälkeen ostin sähkökitaran. Akustisella aloittamisessa on se hyvä että saa selville kuinka pitkälle innostus oikeasti riittää. Jos akustisen soittaminen ei innosta niin aika varmasti innostus loppuu lyhyeen myös sähköllä.
Kumman tahansa valitset, tärkeintä on ettet osta halvinta mahdollista. Se on pahin virhe mitä voi tehdä koska mikään ei kuulosta miltään huonoilla vehkeillä. Jos kitara ei edes pysy vireessä ja intonaatio on päin helvettiä ei soittaminen maistu koska kaikki kuulostaa kauhealta.

Jos akustisen soittaminen ei innosta niin aika varmasti innostus loppuu lyhyeen myös sähköllä. Kumman tahansa valitset, tärkeintä on ettet osta halvinta mahdollista.
 
Rohkenen olla erimieltä. Ku alotin ei akustinen kiinnostanu pätkän vertaa ja hommattua tuli vissiin halvin mahollinen kitarasetti. Vaikka soitto ei kuheen kauniilta kuulostanutkaan niin silti jakso reenata ja myöhemmin tuli hommattuu se akustinenkin mu empä sitä paljoakaan soittele.

Se riippuu mistä tykkää... ne viisaat jotka näistä asioista todella tietää, neuvovat aloittamaan nilonkielisellä(kirjotetaanko noin??) :P Mutta mä ainakin ku 5 vuotta sitten teräskielisellä elektroakustisella alotin. Siinä on lähinnä se siinä nilonkielisellä alottamisella että sormet tottuis pikkuhiljaa, toisin kuin teräskielisellä niihin tulee helpommin rakkoja yms. alussa...

Minä kyllä suosittelisin akustista ja jos tarkoituksena on alkaa soittamaan sähkistä myöhemmin niin edelleen suosittelisin metallikielistä akustista.
Siis akustinen metallikielinen.
 
Samaa mieltä. Itse aloittelin aikanaan myös metallikielisellä akustisella (ensimmäinen oma kitara), aivan aluksi oli nylon-ja teräskieliset kaverin kitarat. Jotenkin oli vaan luontevaa aloittaa sillä akustisella. kuitenkin alusta saakka taisi olla selvää että sähkövermeenkin hommaan, mutta ensimmäinen vuosi tuli soitettua akustisella, että ehtisin tosissaan hahmottaa että haluan soittaa hamaan loppuun saakka ;) Silloin kun ei ollut tarkoitus mitään jouskaria ostaa, ja kunnon sähkökitara olisi ollut hieman riskisijoitus heti alkuun. Ja tykkäsin sillä teräskielisellä soitella, kuten edelleenkin, myös nylonilla ja sähölankulla. Myöskin se siirtyminen sähkökitaraan, tai sen soiton aloittaminen, oli kivutonta, akustista soittamalla saa kenties vähän enemmän voimaa etenkin vasempaan käteen, kun nollasta lähdetään.

akustisella kannattais alottaa. semmosen saa halvalla jos ei välttämättä halua satsata heti suuria summia. sillä on myös helppo opetella alkeita kuten vaikka soinnutuksia jne.

Itse aloitin nylonkielisellä akustisella. Vanhemmat osti varmaan juuri siksi että
halusivat nähdä riittääkö kiinnostus. Riittihän se ja n. 1,5 vuoden päästä sain
ensimmäisen sähkökitaran. :)
 
Itse siis suosittelisin akustista ensimmäiseksi. Täällä on perusteltu jo tämä niin hyvin
että en jaksa ite ruveta mitään selittämään. Osta akustinen. :D

Akustisella kannattaa mielestäni aloittaa. Yleensä aloittelevat kotitarvesähkökitaristit eivät opettele sointujen soittoa ollenkaan vaan alkavat vedellä Metallican Onea tabulatuureista.

Ehkä sähköakustinen.

ite sanoisin et akustisella taino ensinnäki se ei maksa paljoo ja se ny olis ehkä parempi alottelijalle mut sähän sen päätät alotakko sähköllä vai akustisella.

Mun mielestä kannattais ostaa nylon-kielinen alkuun ja käydä vaikka joillain tunneilla vaikka pari ekaa vuotta. Sitten kannattaa siirtyä sähkökitaraan, jos huvittaa. Tai näin mä ainakin näin tein.
Sähkökitaraa ei ole vaikeampaa soittaa, tai ainakin mun mielestä se on päinvastoin helpompaa. Siksi kannattaisikin ottaa akustinen ensin kunnolla "haltuun".

Mä kerron nyt omien kokemuksien pohjalta.
 
Olin jo jotain pieniä juttuja opetellut soittamaan erinäisillä kitaroilla vuosien mittaan, mutta varsinaisesti aloittaessani sain käyttööni äitini vanhan Landolan nylonkielisen akustisen kitaran. Verrattuna aikaisemmin kokeiltuihin teräskielisiin olin varsin tyytyväinen tuohon Landolaan. Koska kourani olivat jo ns. täysikokoiset, niin pidin naikkarin leveätä otelautaa mielekkäänä sointujen sormitukseen. Muilla kitaroilla oli vaikeampaa soittaa kaikkia kieliä puhtaasti ja yleensäkin ahtaa sormia kapeisiin otelautiin. Myös nylonkielten pehmeämpi kosketus oli sormenpäille selkeästi parempi.
 
Tärkeänä seikkana pitäisin kuitenkin sitä, mitä akustisilla kitaroilla soitetaan verrattuna sähkökitaroihin. Akustisella tuli lähdettyä liikkelle perusasioista ja soinnut tuli opeteltua perusteellisesti. Itseopiskelijana auttoi myös se, että isäni oli jo pitkään soitellut akustista kitaraa ja osasi siinä auttaa minut alkuun. Myös se, etten pitkään aikaan aloittaessani tiennyt miten tabulatuurit toimii auttoi minut saamaan perusasiat paremmin haltuun.
 
Olen sittemmin jo vaihtanut pääosin sähkökitaran soittoon, mikä on jo sinäänsä tuonut omia ongelmiaan mukaan soittoon. Hyvien soundien hakeminen, kaikkien rahinoiden ja häiriöäänien pois kytkeminen sekä eri efektien kanssa omien virheiden huomiotta jättäminen olisivat aloittavalle kitaristille tuoneet mukaan turhia ongelmia. Alussa sitä kuitenkin haluaa opetella soittamaan eikä etsimään sitä täydellistä soundiaan. Hyvän kuuloisen, puhtaan ja mielekkään dynamiikan opettelu sujui siis mielestäni paremmin akustisella. Ekan vuoden aikana vaihdoin Landolan naikkarin isäni vanhaan teräskieliseen akustiseen, jolla sain jo enemmän meteliä aikaiseksi. Sähkökitaran soittoon koko ajan tähtäsin ja mielestäni sain myös riittävästi rock n' rollia soitetuksi akustisella kitarallani.
 
Alussa on kuitenkin kaikille tärkeää, että saa soittaa sitä mitä haluaa, että innostus pysyy yllä. Mielestäni akustinen kitara on hyvä johdatus sähkökitaran soittoon, eikä soundien ja erilaisen soittotuntuman hakemisen yhteydessä tarvitse enää pohtia perusseikkoja. Kyllä sillä akkarillakin on ihan kiva sitä heviä veivata, vaikka säröä ei olekaan (todisteena vaikkapa kaverini, joka vetelee Raining Bloodia akustisellaan). Nailonkielistä on melko kevyt soittaa, joten se sopii hyvin ensimmäiseksi kitaraksi. Sitten vaihtaessani teräskieliseen sai sormiin lisää voimaa ja kuuli virheet selkeästi ja täten osasi panostaa niiden korjaamiseen. Siiten kun vaihdoin sähkökitaraan, niin soitto tuntui todella kevyeltä ja esim. bendeihin sormivoima riitti varsin mainiosti. Pidän tätä kehityskulkua itselleni ainakin parhaana.
 
Tärkeintä on kuitenkin, että on edes joku kitara, joka pysyy vireessä. Jos päätyy sähkökitaraan ensimmäisenä, niin pitäisi vaan jaksaa soittaa sillä kliinillä soundilla ilman efektejä ja opetella niitä perusjuttuja. Lisäksi kuten joku jo täällä sanoi, niin samalla budjetilla jaa jo ihan tyydyttävän akustisen, mutta sähkökitara saattaa omata aika vakaviakin puutteita. Mutta kaikki taplaa tyylillään ja tärkeintä on kuitenkin se soitto ja että se kuulostaa edes jotenkin musikaaliselta!

Sähkökitara, sitä on paljon helpompi soittaakki. Emmä ainakaa osaa tiluttaa mun akustisella kitaralla ja sähkiksellä se on helepompaa. Ja riippuu se kitara kyllä ihan siitäki mitä soitat. Jos soitat klassista jne niin sitte kyllä akustine on iha hyvä, mutta jos soitat rokkia, metallia, jazzia tjsp niin sitte sähkis.

No mä ainaki alotin akustisella ja siirryin sit sähkiksee ku olin varma että mua todellaki kiinnostaa soittaa!

no jos akustinen riittää niin on hyvä luulen vain jos itse olisin askustisen saanut ei olisi motivaatio rittänyt.

Akustista on vaikeampi soittaa imo. Raskaampi, eikä anna anteeksi.