Kitarat: soittaminen ›

Mä kerron nyt omien kokemuksien pohjalta.
 
Olin jo jotain pieniä juttuja opetellut soittamaan erinäisillä kitaroilla vuosien mittaan, mutta varsinaisesti aloittaessani sain käyttööni äitini vanhan Landolan nylonkielisen akustisen kitaran. Verrattuna aikaisemmin kokeiltuihin teräskielisiin olin varsin tyytyväinen tuohon Landolaan. Koska kourani olivat jo ns. täysikokoiset, niin pidin naikkarin leveätä otelautaa mielekkäänä sointujen sormitukseen. Muilla kitaroilla oli vaikeampaa soittaa kaikkia kieliä puhtaasti ja yleensäkin ahtaa sormia kapeisiin otelautiin. Myös nylonkielten pehmeämpi kosketus oli sormenpäille selkeästi parempi.
 
Tärkeänä seikkana pitäisin kuitenkin sitä, mitä akustisilla kitaroilla soitetaan verrattuna sähkökitaroihin. Akustisella tuli lähdettyä liikkelle perusasioista ja soinnut tuli opeteltua perusteellisesti. Itseopiskelijana auttoi myös se, että isäni oli jo pitkään soitellut akustista kitaraa ja osasi siinä auttaa minut alkuun. Myös se, etten pitkään aikaan aloittaessani tiennyt miten tabulatuurit toimii auttoi minut saamaan perusasiat paremmin haltuun.
 
Olen sittemmin jo vaihtanut pääosin sähkökitaran soittoon, mikä on jo sinäänsä tuonut omia ongelmiaan mukaan soittoon. Hyvien soundien hakeminen, kaikkien rahinoiden ja häiriöäänien pois kytkeminen sekä eri efektien kanssa omien virheiden huomiotta jättäminen olisivat aloittavalle kitaristille tuoneet mukaan turhia ongelmia. Alussa sitä kuitenkin haluaa opetella soittamaan eikä etsimään sitä täydellistä soundiaan. Hyvän kuuloisen, puhtaan ja mielekkään dynamiikan opettelu sujui siis mielestäni paremmin akustisella. Ekan vuoden aikana vaihdoin Landolan naikkarin isäni vanhaan teräskieliseen akustiseen, jolla sain jo enemmän meteliä aikaiseksi. Sähkökitaran soittoon koko ajan tähtäsin ja mielestäni sain myös riittävästi rock n' rollia soitetuksi akustisella kitarallani.
 
Alussa on kuitenkin kaikille tärkeää, että saa soittaa sitä mitä haluaa, että innostus pysyy yllä. Mielestäni akustinen kitara on hyvä johdatus sähkökitaran soittoon, eikä soundien ja erilaisen soittotuntuman hakemisen yhteydessä tarvitse enää pohtia perusseikkoja. Kyllä sillä akkarillakin on ihan kiva sitä heviä veivata, vaikka säröä ei olekaan (todisteena vaikkapa kaverini, joka vetelee Raining Bloodia akustisellaan). Nailonkielistä on melko kevyt soittaa, joten se sopii hyvin ensimmäiseksi kitaraksi. Sitten vaihtaessani teräskieliseen sai sormiin lisää voimaa ja kuuli virheet selkeästi ja täten osasi panostaa niiden korjaamiseen. Siiten kun vaihdoin sähkökitaraan, niin soitto tuntui todella kevyeltä ja esim. bendeihin sormivoima riitti varsin mainiosti. Pidän tätä kehityskulkua itselleni ainakin parhaana.
 
Tärkeintä on kuitenkin, että on edes joku kitara, joka pysyy vireessä. Jos päätyy sähkökitaraan ensimmäisenä, niin pitäisi vaan jaksaa soittaa sillä kliinillä soundilla ilman efektejä ja opetella niitä perusjuttuja. Lisäksi kuten joku jo täällä sanoi, niin samalla budjetilla jaa jo ihan tyydyttävän akustisen, mutta sähkökitara saattaa omata aika vakaviakin puutteita. Mutta kaikki taplaa tyylillään ja tärkeintä on kuitenkin se soitto ja että se kuulostaa edes jotenkin musikaaliselta!