Kitarat: kitarakamat ›

Vastaan samassa moneen edelliseen, lisäksi jotain spekulaatiota jolla ei välttämättä ole täyttä tieteellistä arvoa, eli mutu tuntumalla:
 
Vielä kerran tarkistin puut ja kyllä se kokopuuta on. Pohja ja kansi on spekseissäkin kokopuuta. Sivut on sitten tehty kokopuusta että laminoimalla.
 
Ei se sitten ole täysin kokopuinen, vaikka sivut on se vähiten merkittävä osuus soundissa. Minkä verran sivujen laminointi vaikuttaa soundiin sitä mahd. huonontaen on aika vaikea sanoa. Mieluiten tietenkin kokopuusta myös sivut ja näin kaikki laadukkaammat kitarat ovatkin valmistettu. Ilmeisesti nämä Fenderin akustiset kuuluvat siihen sarjaan, jossa Jenkkivalmistaja käy nimellään tekemässä erän "kokopuisia" kitaroita kaukoidässä, koska kotimaassa niiden valmistus olisi hyvin kallista. Palaa tähän kitaran valmistukseen lopussa...
 
Kunhan saan säästettyä rahaa tarpeeksi saatan ostaa tällaisen:
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/149/164/pf_90_sc.phtml
 
Minä en välttämättä ostaisi. Tuossa on monia kyseenalaisia puolia: Korkea hinta ottaen huomioon laminoinut kyljet, "System 600T Electronics" mikä tarkoittaa piazo-mikrofonisysteemiä jonka laatu on yleensä kelvoton. Kitaran ostajaa yleensä huijataan tälläisillä mikkisysteemeillä maksamaan ylihintaa kitarasta, mutta jos on mahdollisuus testata rinnan muita laadukkaita akustisia, niin on paljon viisaampi.
 
Vikana oli vaan se, että ei sillä voinut soittaa kuin kahtena vuodenaikana. Kansi oli semmoinen, että se eli *todella* runsaasti kosteuden mukana. Talvella (kostuttimista huolimatta, tosin silloin mulla ei ollut Ufoxi käytössä) kansi laski niin, että kielet ottivat otelautaan. Kesällä kosteaan aikaan taas toisinpäin.
 
Aikayleistä ja epäilen johtuvan siitä ettei sulla ollut sitä ufoxia käytössä vielä silloin. Kitaralaukkuun tai kaikukoppaan laitettavat kosteuttajat eivät pidä kokokitaran tai yhdenkään osan kosteutusta yhtähyvin kohdillaan kuin huoneilmankosteutin.
 
KITARAN RAKENTEESTA YLEISESTI
 
Itsekin on tullut ehkä vähän turhaan toitotettua sitä kokopuisuuden merkitystä kitaran laadukkuuteen, mutta kyllä voidaan sanoa, että laadukkaan kitaran voi tehdä kokopuukannella ja laminoiduilla kyljillä ja pohjilla. Miksi yleensä tälläiset kitarat eivät kuitenkaan ole laadukkaita johtuu siitä, että laminointi on nykyään helppo tapa tehdä nuo osiot ja samoin muun kitaran suhteen yritetään päästä helpolla, eli ei kiinnitetä huomiota työnlaatuun ratkaisevissa kohdissa. Sanoin nykyään siksi, että joskus laminointia pidettiin hienona piirteensä ja sen tekeminen oli vaikeampaa kuin kokopuisten kylkien ja pohjien.
 
Kokopuinen kansi tuottaa aina kauniimman äänenlaadun kuin laminointu, joka ei värähtele tarpeeksi hyvin, mutta yhtätärkeää on se miten kansi on rakennu ja tukirimoitettu. Myös kokopuisen kannen puulaadulla on hyvin suuri merkitys. Kannen pitäisi olla mahdollisimman jäykkä, mutta myös resonoiva ja jokapalasta kokopuukuusta ei tähän ole. Käytännössä valmistaessa laadukasta kitaraa pitäisi jokaisen palan soivuus todentaa kuulostelemalla ja vääntelemällä ja tätä liian harvoin tehdään. Tukirimoitusta muuttamalla voidaan vaikuttaa äänen laatuun hyvin paljon. Ei riitä että ne vain lätkitään pohjaan valokuvasta vertaamalla jotain kitaraa, joka oletetusti soi hyvin, vaan pitää tietää mitä on tekemässä ja tehdä se hyvin. Esim. 70-luvun kokopuisia Gibsoneita pidetään yleisesti huonosointisina, koska tehtaalla vallitsi vääränlainen ilmapiiri, jossa yritettiin välttää korjaustöitä rimoittamalla kannet liian vahvasti ja näin akustinen soiti saatiin tapettua. Eli, loppukädessä ei kannata luottaa vain kokopuisuuden ylivoimaan, vaan soittaa ja kuunnella kitaran ääntä. Myös tästä syystä tietyt tradiotiot ja perinteet (Martin ja Gibson) rakentemisessa ovat yleensä voitollisia jos vertaa kaukoidän tuonti kitaroihin.
 
KITARAN SOINNISTA YLEISTÄ
 
Mielestäni monella kitaristilla on vääränlainen käsitys mikä akustinen kuulostaa hyvältä, mutta tämä on vain mielipide ja siitä kiisteleminen on turhaa ja tyhmää. Yleensä kuitenkin rock-orientoidulla muusikolla on sellainen tuntuma, että lujaa=hyvä soundi. Tälläinen äänihän suosituilla D-kopan kitaroilla yleensä lähtee. Oma mielipiteeni on se, että tälläinen bassovoittonen tykitys ei ole kovin mielenkiintoinen tai hyvä, joskin se toimii loistavasti sointusäestykseen, jota pop/rock-musiikkissa tarvitsee. Lisäksi tälläistä kitaraa voi olla vähän hankala nauhoittaa tai saada "se" nauhalla mitä kitaristi haluaa, koska bassovoittoinen yleisääni peittyy muiden soittimien äänenkaistaleelle ja häviää loppukädessä ja loppumiksausessa. Omaan korvaani kitarat joiden muoto on pyöreämpi esim. Martin 000-28 tai OM-mallit, omaavat hienomman äänenlaadun, joka ei ole yhtä tykittävän suora, mutta omalla tavallaan paljon hienompi. Nämä on kuitenkin loppukädessä makuasioita. Kuunneltaessa 80/90-luvun rock-hittejä joissa on käytetty akustista kitaraa, niin voi vain ihmetellä mitä vittua siellä studiossa on tehty!?! Niin huonolta minun korvaani Gunsien ja muiden akustiset soundit kuulostavat.
 
KITARAN HINNASTA
 
Laadusta joutuu aina maksamaan, mutta hyviä yksilöitä voi saada halvemmallakin ja eteenkin käytettynä. Suomessa ollaan siinä mielessä akustisten suhteen huonossa asemassa, ettei läheskään kaikkia malleja ole täällä saatavilla tai kokeiltavissa ja joutuu tyytymään siihen mitä on. Monia hienoja malleja ja kitaramerkkejä ei täälläpäin löydy, ellei joku ole sellaisia tänne henkilökohtaisesti tuonnut. Tilanne on sähkökitaroissa paljon, paljon parempi tai ainakin niin luulen? Hinnan mennessä jonkinverran päälle tonnin joutuu jossain mielessä maksamaan myös koristeluista, mutta yleensä saa myös parempia puulaatuja ja paremmin rakennettuja (tukirimoitetut) kitaroita. Kannattako maksaa, riippuu ihan siitä mitä arvostaa ja miten paljon on valmis käyttämään rahaa. Itse olen huommannut, että akustisen soundi on asia, joka vuosien myötä kehittyy ja sitä on valmis maksamaan hyvinkin paljon saadakseen paremmin soivan kitaran, vaikka ero olisi käytännössä minimalistinen, eikä sitä kuulisi kukaan muu kuin sinä itse.